Siirry pääsisältöön

multaa sormissa


Mitä meille kuuluu lauantaiaamuna?

Eilen istuttiin ekaa kertaa pihalla, syömässä illallista hämärtyvässä kesäillassa. Oli meillä lämppäri joo päällä, mutta vuosi sitten ei tarettu pihalla ennen keskikesää. Nyt oli hyttysiä, lämpöä, hämärää ja leuto tuuli – toukokuun alussa. Meidän parisuhde rakentuu näille yhteisille hetkille, se tarvitsee näitä, se teki hyvää.




Jossakin välissä yöllä meidän väliin hiipi taas se keijukainen. Se jonka tulon kuulen kun se lähtee sieltä omastaan... tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, klonk, tums, tums, tums – ja sit se kiipee meidän väliin. Se sama keijukainen heräs aivan liian aikaisin ja kun ehdotin sille et nukuttais vielä vähän, se sanoi ettei halua nukkua enempää. Jätin L:n nukkumaan ja lähdin keijukaisen ja Koiran kanssa alas. Matkalla avasin poikien oven, laitoin K:lle tikkaat – pojat oli molemmat unessa, sikeässä unessa.

Me lähdettiin M:n kanssa ulos Koiran kanssa. M:n jalat toimi jotenkin huonosti, hitaasti ja väsyneesti. Kengätkään ei tahtoneet pysyä jalassa, ei päästy pitkälle, palattiin takaisin. Ulkona oli lämmin, ihana kesäaamu, mun jalat – se kipeäkin – olis vieneet pidemmälle.

M teki mulle kahvin, mä tein M:lle voimakaakaon. Sit juotiin kahvia ja kaakaota ja M söi keksin, ja toisen. K ilmestyi nauravaisena itsenään alas ja huomasi sen keksipurkin. Se teki pienen vallankumouksen ja istui keksinsä kanssa pöydällä, nautti vallankumouksestaan. Ne nauroi ja hihitti ja kutitti toisiaan. Mä hymyilin mun kahvin takana. Mulla on ihanat lapset.

Viimeisenä tuli O. Se oli uninen ja äkeä, mun Jörö. Se kiipes syliin ja sitä piti rutistaa ja pussata ja se halus keksin, mutta sen piti saada syödä se ilman et kukaan katsoo sitä. Se murisi kun sen katse kohtas veljen tai siskon katseen. Se on aina ollut sellainen, äkäinen herätessään.

Tänään me rakennetaan kasvimaa... salaattia, tilliä, tomaatteja, porkkanoita. L laittaa rivin tai kaksi lisää patioon. Kesäkukat istutin jo perjantaina. Illalla lähden naisten kanssa lasilliselle. Elämä on hyvää ja täyttä. Eilen meillä oli sellainen päivä kuin mun mielikuvissa muilla perheillä on, sellainen kuin elokuvissa.



Kommentit

  1. Mä en nää kuvia :(

    Mutta kuulostaa ihanalta. Munkin pioneista on jo juurakot näkyvillä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...