Siirry pääsisältöön

multaa sormissa


Mitä meille kuuluu lauantaiaamuna?

Eilen istuttiin ekaa kertaa pihalla, syömässä illallista hämärtyvässä kesäillassa. Oli meillä lämppäri joo päällä, mutta vuosi sitten ei tarettu pihalla ennen keskikesää. Nyt oli hyttysiä, lämpöä, hämärää ja leuto tuuli – toukokuun alussa. Meidän parisuhde rakentuu näille yhteisille hetkille, se tarvitsee näitä, se teki hyvää.




Jossakin välissä yöllä meidän väliin hiipi taas se keijukainen. Se jonka tulon kuulen kun se lähtee sieltä omastaan... tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, klonk, tums, tums, tums – ja sit se kiipee meidän väliin. Se sama keijukainen heräs aivan liian aikaisin ja kun ehdotin sille et nukuttais vielä vähän, se sanoi ettei halua nukkua enempää. Jätin L:n nukkumaan ja lähdin keijukaisen ja Koiran kanssa alas. Matkalla avasin poikien oven, laitoin K:lle tikkaat – pojat oli molemmat unessa, sikeässä unessa.

Me lähdettiin M:n kanssa ulos Koiran kanssa. M:n jalat toimi jotenkin huonosti, hitaasti ja väsyneesti. Kengätkään ei tahtoneet pysyä jalassa, ei päästy pitkälle, palattiin takaisin. Ulkona oli lämmin, ihana kesäaamu, mun jalat – se kipeäkin – olis vieneet pidemmälle.

M teki mulle kahvin, mä tein M:lle voimakaakaon. Sit juotiin kahvia ja kaakaota ja M söi keksin, ja toisen. K ilmestyi nauravaisena itsenään alas ja huomasi sen keksipurkin. Se teki pienen vallankumouksen ja istui keksinsä kanssa pöydällä, nautti vallankumouksestaan. Ne nauroi ja hihitti ja kutitti toisiaan. Mä hymyilin mun kahvin takana. Mulla on ihanat lapset.

Viimeisenä tuli O. Se oli uninen ja äkeä, mun Jörö. Se kiipes syliin ja sitä piti rutistaa ja pussata ja se halus keksin, mutta sen piti saada syödä se ilman et kukaan katsoo sitä. Se murisi kun sen katse kohtas veljen tai siskon katseen. Se on aina ollut sellainen, äkäinen herätessään.

Tänään me rakennetaan kasvimaa... salaattia, tilliä, tomaatteja, porkkanoita. L laittaa rivin tai kaksi lisää patioon. Kesäkukat istutin jo perjantaina. Illalla lähden naisten kanssa lasilliselle. Elämä on hyvää ja täyttä. Eilen meillä oli sellainen päivä kuin mun mielikuvissa muilla perheillä on, sellainen kuin elokuvissa.



Kommentit

  1. Mä en nää kuvia :(

    Mutta kuulostaa ihanalta. Munkin pioneista on jo juurakot näkyvillä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...