Siirry pääsisältöön

rakkautta, empatiaa ja rosvoilua


Me ollaan oltu kotona – koko päivä – aamusta iltaan ja pisimmälle päästiin, kun käytiin pihalla harventamassa  porkkanat ja kastelemassa kukat. Muuten ollaan pysytty neljän seinän sisällä. K on nauttinut järjettömän määrän empatialla höystettyjä jäähyjä. Lopetin laskemisen kahden kymmenen jälkeen. O on kokeillut samaa muistaakseni kolmasti.

Jäähyjen väleissä me ollaan - minä olen – askarreltu pahvilaatikosta merirosvomiekat ja sit me ollaan katsottu ”Finding Nemo” ja rakennettu duploilla ja leikitty Polly Pocketseilla ja... kävihän ne kylvyssäkin samalla kun mä laittelin pyykkejä, tai itseasiassa K:n kylpy jäi aika lyhyeksi sen siirtyessä jäähylle.

Jos en olis käyttänyt päivää uusien kasvatusmetodeitten, tai siis enneminkin uudenlaisen lähestymistavan implementoimiseen ja harjoittelemiseen olis mulla ollut kuolettavan tylsää. Niin ja kaiken muun lisäksi tää osallistuva ja empaattisempi tapa kun estää tän takapuolituolissa karjahtelun eli omaa aikaa en tänään oo saanut puolikasta minuuttiakaan... salaa mietin et missä välissä mä luen sitä raamiksen kirjaa ja missä välissä luen muita blogeja ja missä välissä käyn suihkussa ja missä välissä kirjoitan todistukset lauantaiksi ja missä välissä... ilmeisesti iltayhdeksän ja aamukuuden välissä. Ehkä tää vielä kantaa hedelmää... oikeesti mä kuitenkin uskon et tää toimii, on se toiminut M:nkin kanssa ja tätä oikeesti suositellaan myös erityislapsille et miksei se jossakin välissä alkais tuottamaan tulosta myös K:n kohdalla. Niin siis missä vaiheessa mulla on elämä? Eiku täähän ON mun elämä.

Ekan päivän bonari on se etten kertaakaan oo nostanut omia kierroksiani ja vaikka toiminta on ollut välitöntä ja väistämätöntä ei K:kaan oo kokenut mun suuttuneen. Mä oon kyllästynyt olemaan huutava hermoraunio.

kotipiraattien piraattimiekat

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi17. toukokuuta 2013 klo 1.56

    Heippa Yksis, löysin blogeihisi kuukausi sitten ja kiitos sinun, mulla on ollut äärettömän mielenkiintoista iltalukemista kun olen kahlannut postauksesi tähän päivään asti.

    Löysin blogiisi kun etsin tietoa autismista: ystäväni lapsella on parhaillaan epäily päällä ja mietin miten voisin tukea heidän perhettään. Oon kuukauden aikana lukiessani oppinut paljon - autismista, erityislapsen kanssa elämisestä ja myötäelämisen tavoista nimenomaan erityislapsen vanhempia ajatellen. Itselläni on perustyytyväinen ja helppo vuoden ikäinen poika ja siten omat kokemukseni ovat kovin kovin yksipuolisia…

    Olisi tosi mielenkiintoista jos joskus tekisit ihan oman postauksen konkrettisista tavoista, joilla mielestäsi lähimmäiset voivat tukea perhettä jossa on autistinen lapsi ihan epäilysajoista asti.

    Toinen juttu mikä on antanut paljon, on ollut ajatuksesi ja kokemuksesi monikkoperheen arjesta. Mulla on tuttu, jolla on pienet kaksospojat ja totisesti on jäänyt monta sammakkoa sanomatta kun oma ymmärrys on lisääntynyt ekspotentiaalisesti.

    Ylipäätään matkanne on ollut huikea ja vaikea, mielestäni kaikkien teidän mieletön muutos- ja kehitys- ja sopeutumisprosessi on nähtävissä - ja se jos mikä on lohdullista.

    Juttujasi on tosi hauska lukea ja jään varmasti lukijaksesi. Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle:)

    Minski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. toukokuuta 2013 klo 17.54

      Kiitos Minski, et arvaakaan mietn kommentisi lämmitti :) Sammakoista oon joskus muistaakseni kirjoittanutkin, mutta otan aihelistalle noi tavat tukea :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää