Siirry pääsisältöön

melkein kaikki nurin

Ei ollut kummoista kuvausvaloa, ja ennen kaikkea nää peitot ja patjat tässä olkkarin lattialla ei oo olleet kovin kuvauksellisia.Yö meni juostessa ympär ämpär taloa ja sänkyjä vaihdellessa. Lopulta L nukkuin kuumeisena M:n sängyssä ja kuumeinen M haukkui – laryngiitti – ja pulisi mun vieressä ja K havahtui säännöllisesti. M onneks lopulta nukahti kun avasin makkarin ikkunan selkoselleen ja hengitys helpottui kostean yöilman täyttäessä huoneen. Kuuden jälkeen luovutin ja siirryin K:n kanssa alakertaan. M ja O ja L valui pian perässä.

M:n silmät oli muurautuneet umpeen ja kun sain niitä sen verran siistittyä et saatiin silmät auki oli helppoa tehdä maallikkodiagnoosiksi silmätulehdus. Saatiin päivystysaika kymmeneksi. Mua vähän huvitti kun se lastenlääkäriaseman täti muisti mulle kertoa et tästä menee päivystysmaksu... enhän mä sitä sinne ollut vuositarkastukseen viemässä vaan hakemassa hengitystä avaavaa ja silmätippoja kuumeiselle lapselle.  Niin ja kyllä mun järjenjuoksulla sunnuntaisin – myös silloin kun ”sunnuntai” sattuu maanantaille – maksetaan päivystyslisä.

Onneks aamukymmeneltä lääkärikeskuksessa oli vielä tyhjää ja väljää ja päästiin suoraan sisään. Silmätulehdus – tiesin – laryngiitti – tiesin – ja viimeisenä bingona angiina – totaaliylläri puun takaa. Angiina se sit on varmasti myös K:lla ja L:llä ja mulla. K sai reseptin lääkäriltä etänä ja aikuiset ehtii lääkäriin huomennakin. Onhan mulla ollut kurkku tosikipeenä perjantaiaamusta, mutta tässä on nyt ollut kaikkee muuta etten oo kauheesti ehtinyt miettimään kurkkukipua ja lihassärkyä ja vetämätöntä oloa. Viimeinen on pistetty kisaväsymyksen piikkiin ja puskettu eteenpäin, silleen kun kaikki äidit puskee.


Päivä on siis mennyt antibioottien ja silmätippojen ja telkkarin ja sohvallamakaamisen parissa. Kotimatkalla kävin ostamassa gallonan jätskiä. Onneksi ulkona sataa. Huomiset systeemit on peruttu ja keskiviikkona katsotaan josko uskaltauduttais takaisin maailmaan. Ihana Ystävä lupasi ruokkia meidän perheen huomenna kanakeitolla, kiitollisena otin avun vastaan.



Kommentit

  1. :(
    Toivottavasti M ja kaikki muutkin voivat pian paremmin!

    VastaaPoista
  2. <3 ihana ystävä <3 Ja pikaista paranemista teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä yleensä kauniisti kieltäydyn avusta - suomalainen kun oon ja pakko on pärjätä omillaan... jotenkin sain tälläkertaa sanottua vaan et kiitos mielellään ja kyllä se oli ihan mahtavaa saada valmis ruoka!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...