Siirry pääsisältöön

melkein kaikki nurin

Ei ollut kummoista kuvausvaloa, ja ennen kaikkea nää peitot ja patjat tässä olkkarin lattialla ei oo olleet kovin kuvauksellisia.Yö meni juostessa ympär ämpär taloa ja sänkyjä vaihdellessa. Lopulta L nukkuin kuumeisena M:n sängyssä ja kuumeinen M haukkui – laryngiitti – ja pulisi mun vieressä ja K havahtui säännöllisesti. M onneks lopulta nukahti kun avasin makkarin ikkunan selkoselleen ja hengitys helpottui kostean yöilman täyttäessä huoneen. Kuuden jälkeen luovutin ja siirryin K:n kanssa alakertaan. M ja O ja L valui pian perässä.

M:n silmät oli muurautuneet umpeen ja kun sain niitä sen verran siistittyä et saatiin silmät auki oli helppoa tehdä maallikkodiagnoosiksi silmätulehdus. Saatiin päivystysaika kymmeneksi. Mua vähän huvitti kun se lastenlääkäriaseman täti muisti mulle kertoa et tästä menee päivystysmaksu... enhän mä sitä sinne ollut vuositarkastukseen viemässä vaan hakemassa hengitystä avaavaa ja silmätippoja kuumeiselle lapselle.  Niin ja kyllä mun järjenjuoksulla sunnuntaisin – myös silloin kun ”sunnuntai” sattuu maanantaille – maksetaan päivystyslisä.

Onneks aamukymmeneltä lääkärikeskuksessa oli vielä tyhjää ja väljää ja päästiin suoraan sisään. Silmätulehdus – tiesin – laryngiitti – tiesin – ja viimeisenä bingona angiina – totaaliylläri puun takaa. Angiina se sit on varmasti myös K:lla ja L:llä ja mulla. K sai reseptin lääkäriltä etänä ja aikuiset ehtii lääkäriin huomennakin. Onhan mulla ollut kurkku tosikipeenä perjantaiaamusta, mutta tässä on nyt ollut kaikkee muuta etten oo kauheesti ehtinyt miettimään kurkkukipua ja lihassärkyä ja vetämätöntä oloa. Viimeinen on pistetty kisaväsymyksen piikkiin ja puskettu eteenpäin, silleen kun kaikki äidit puskee.


Päivä on siis mennyt antibioottien ja silmätippojen ja telkkarin ja sohvallamakaamisen parissa. Kotimatkalla kävin ostamassa gallonan jätskiä. Onneksi ulkona sataa. Huomiset systeemit on peruttu ja keskiviikkona katsotaan josko uskaltauduttais takaisin maailmaan. Ihana Ystävä lupasi ruokkia meidän perheen huomenna kanakeitolla, kiitollisena otin avun vastaan.



Kommentit

  1. :(
    Toivottavasti M ja kaikki muutkin voivat pian paremmin!

    VastaaPoista
  2. <3 ihana ystävä <3 Ja pikaista paranemista teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä yleensä kauniisti kieltäydyn avusta - suomalainen kun oon ja pakko on pärjätä omillaan... jotenkin sain tälläkertaa sanottua vaan et kiitos mielellään ja kyllä se oli ihan mahtavaa saada valmis ruoka!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...