Siirry pääsisältöön

candyland


Eilinen iltapäivä meni kokatessa sitä Supper Clubia varten, onneksi lopputulos oli vähintäänkin herkullinen... ja pelatessa lautapelejä lasten kanssa.

meksikolainen lettukakku


Tarkennetaan tätä lautapelifaktoria vähän... ensin pelattiin lasten dominoa nelistään ja ehkä viiden minuutin kohdalla K heitti kaikki ja kaikkien nappulat ilmaan ja sai häädön yläkertaan. Me jatkettiin kolmestaan vielä kolme varvia ja sit siirryttiin M:n kanssa pelaamaan ”Snakes and Ladders”. Tää peli keskeytetiin siinä vaiheessa kun M ei enää jaksanut keskittyä tähän peliin, joka ei lopu koskaan. K jäi kärttämään et pelattais karkkipeliä ”Candyland”, siis sellaista yksinkertaista lautapeliä jossa edetään korttien värimerkkien mukaan, tyyliin yksi punainen tai kaksi sinistä tai... Mä en jotenkin uskonut että tää onnistuis, mutta kun K ei luovuttanut annoin mä periksi ja alettiin pelaamaan M:N ja O:n kylpiessä yläkerrassa - tässä vaiheessa K oli jo lentänyt ulos kylvystä käytöshäiriön iskettyä jälleen kerran. K jaksoi keskittyä peliin vajaan minuutin ja sen jälkeen sen pelaaminen oli vähän kuin ois pelannut spiidillä käyvän oravan kanssa. Jätkä oli joka paikassa, puhui ja pulisi ja kysyi ja osoitti eikä tiennyt mihin ilmansuuntaan oli menossa. Peli me sentään saatiin loppuun, kun mä valkkasin sieltä korttipinosta ”sopivia” kortteja.

Kai mun täytyy vaan alkaa uskomaan että toi täytyy viedä neurologille... eilen tulin Klinikalta kotiin kolmisivuisen listan kanssa... neurologeja, neuropsykologeja, psykiatreja. Viikon päästä, eiku kahden, noilla on kolmevuotislääkärit. Juttelen asiasta meidän lastenlääkärin kanssa.

L tuli kotiin grillikanan kanssa ja mä lähdin samalla ovenavauksella. Meillä oli aivan älyttömän hauska ilta, teemana Mexico. Kahdeksan naista, kahdeksan tarinaa, ikähaarukalla 39-72v. Se oli kuin sellainenitalialainen perhepäivällinen kaikki pulisee päällekäin ja käynnissä on yhtäaikaa neljä keskustelua ja joku esittelee jotain videota netistä ja toinen uuden keittiön materiaalivalintoja ja kolmas puhuu koulunvaihdosta ja neljäs kevään muodista. Tulin kotiin virkeänä ja virkistyneenä. Mä pidän näistä naisista, Ellenistäkin.

grillikana työmatkan varrelta $7.65


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää