Siirry pääsisältöön

candyland


Eilinen iltapäivä meni kokatessa sitä Supper Clubia varten, onneksi lopputulos oli vähintäänkin herkullinen... ja pelatessa lautapelejä lasten kanssa.

meksikolainen lettukakku


Tarkennetaan tätä lautapelifaktoria vähän... ensin pelattiin lasten dominoa nelistään ja ehkä viiden minuutin kohdalla K heitti kaikki ja kaikkien nappulat ilmaan ja sai häädön yläkertaan. Me jatkettiin kolmestaan vielä kolme varvia ja sit siirryttiin M:n kanssa pelaamaan ”Snakes and Ladders”. Tää peli keskeytetiin siinä vaiheessa kun M ei enää jaksanut keskittyä tähän peliin, joka ei lopu koskaan. K jäi kärttämään et pelattais karkkipeliä ”Candyland”, siis sellaista yksinkertaista lautapeliä jossa edetään korttien värimerkkien mukaan, tyyliin yksi punainen tai kaksi sinistä tai... Mä en jotenkin uskonut että tää onnistuis, mutta kun K ei luovuttanut annoin mä periksi ja alettiin pelaamaan M:N ja O:n kylpiessä yläkerrassa - tässä vaiheessa K oli jo lentänyt ulos kylvystä käytöshäiriön iskettyä jälleen kerran. K jaksoi keskittyä peliin vajaan minuutin ja sen jälkeen sen pelaaminen oli vähän kuin ois pelannut spiidillä käyvän oravan kanssa. Jätkä oli joka paikassa, puhui ja pulisi ja kysyi ja osoitti eikä tiennyt mihin ilmansuuntaan oli menossa. Peli me sentään saatiin loppuun, kun mä valkkasin sieltä korttipinosta ”sopivia” kortteja.

Kai mun täytyy vaan alkaa uskomaan että toi täytyy viedä neurologille... eilen tulin Klinikalta kotiin kolmisivuisen listan kanssa... neurologeja, neuropsykologeja, psykiatreja. Viikon päästä, eiku kahden, noilla on kolmevuotislääkärit. Juttelen asiasta meidän lastenlääkärin kanssa.

L tuli kotiin grillikanan kanssa ja mä lähdin samalla ovenavauksella. Meillä oli aivan älyttömän hauska ilta, teemana Mexico. Kahdeksan naista, kahdeksan tarinaa, ikähaarukalla 39-72v. Se oli kuin sellainenitalialainen perhepäivällinen kaikki pulisee päällekäin ja käynnissä on yhtäaikaa neljä keskustelua ja joku esittelee jotain videota netistä ja toinen uuden keittiön materiaalivalintoja ja kolmas puhuu koulunvaihdosta ja neljäs kevään muodista. Tulin kotiin virkeänä ja virkistyneenä. Mä pidän näistä naisista, Ellenistäkin.

grillikana työmatkan varrelta $7.65


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää