Siirry pääsisältöön

siitä rakkaudesta ja logiikasta


Rakkautta ja logiikkaa, vai rakkauden logiikka... onko rakkaudella ylipäätään mitään logiikka tai logiikassa rakkautta? Mä päätin käydä sen kurssin loppuun, yleisestä mielenkiinnosta ja toisaalta, onhan se maksettu. Toistaiseksi kallistuisin siihen että vaikka logiikasta ei välttämättä puutukaan rakkaus, niin lämpö siitä puuttuu, tai ehkä se puuttuu vaan meidän kurssin vetäjästä ja niistä videopätkistä joissa hykerrellään sille kuinka vanhemmat pääsee antamaan takaisin lapsilleen.

Paljon siinä on hyvää, asioita jotka sopii meidän perheeseen ja meidän lapsiin ja meidän tapaan. Sit on se toinen puoli. Se, joka saa sen systeemin tuntumaan mun mielestä aika rakkaudettomalta ja sen empatian siinä vähintäänkin keinotekoiselta.

Vanhempi joka ei suutu on jotenkin pelottava, tai siis suuttuu mutta silleen hiljaisesti. Musta se nyt vaan on turvallisempaa et välillä räiskyy ja roihahdetaan ja sit pyydetään anteeks ja asetutaan. Eihän tuolla maailmassakaan kaikki pidä aina vaan kasvoja peruslukemilla, tuli vastaan mitä vaan... ja sit se lapsen manipuloiminen, tai siis mun korviin se nyt vaan kuulostaa siltä, ja se ettei lapsella ole oikeutta negatiivisiin tunteisiin, uhmaan ja vihaan. Ettei lapsi saa sanoa vanhemmalleen pahasti ilman rangaistusta ja... oikeesti, eiks oo vähän pelottavaa?  Kyllä mun pitää aikuisena mun mielestä pystyä käsittelemään myös lapsen reaktiot, tunteet ja vihakin. Missä sitten saa, jos ei kotona? Mä en saanut, se näkyy.

Kuunnellaan siis varauksin ja otetaan käytäntöön sopivin osin. Jatkuu ensi viikolla...


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hanna24. toukokuuta 2013 klo 8.42

    Oletko tutustunut Positive Discipline-kasvatusmenetelmaan? Siina on jotain samoja elementteja kuin Love and Logicissa, mutta se sukeltaa pintaa syvemmalle. Perustana on vanhemman ja lapsen valinen molemmin puoleinen kunnioitus ja tasavertainen ihmisarvo. Vanhemmalla on kuitenkin ohjat kasissa. Lapsen ohjaaminen tapahtuu lujasti mutta lempeasti. Virheet ja mokat eivat ole maailman loppu, niista voi aina oppia jotain. Olen nyt istunut pari kurssia ja lukenut vinon pinon kirjallisuutta aiheesta.
    Taa aidon empatian puute on aina minuakin vaivannut Love and Logic-menetelmassa, vaikka siina paljon kayttokelpoista onkin.
    Meidan YMCA;lla menee peruskurssia muutaman kuukauden valein. Erityisesti teineille suunnatun kurssin kavin Seattlessa asti, mutta se aika ja raha olivat paras sijoitus pitkiin aikoihin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää