Siirry pääsisältöön

naapuritalkoot


Me ollaan oltu ulkona koko päivä. Lauma on juossut ja pyöräillyt ja uinut ja kastellut ja kastunut... L ja mä ollaan rakennettu kasvimaa, istutettu tomaatteja, kylvetty siemeniä, levitetty 14 säkillistä puuhaketta, laajennettu patiota, rakennettu grillille alusta, suunniteltu seuraavaa siirtoa, asennettu päivänvarjoon valot...

Kohta savustetaan lohi, viini on jo avattu. Naapurinpoika kävi pyytämässä M:aa ulos, mä olin mukana – tukena ja turvana, ja apuna keskustelun sanoittamisessa - ”Nyt voisit vaikka sanoa että...” Naapurinpojan äidillä oli entinen naapurinsetä leikkaamassa nurmikkoa, mukava mies. Naapurintäti ja entinen naapurinsetä joi olutta samasta pullosta... mietin missä entisen naapurinsedän uusi tyttöystävä on, ja auttaako entinen naapurinsetä naapurintätiä useimminkin. 

kesä ja kärpäset laastarit

mun kasvimaa... siellä toivottavasti kasvaa tomaatteja, retiisejä, rucolaa, salaattia, korianteria, kurkkua ja porkkanoita




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi5. toukokuuta 2013 klo 5.11

    Kivannäköinen kasvimaa. Munkin pitäis tehdä, kun lupasin neideille, että saavat istuttaa porkkanoita. Kuinkas syvästi sulla on multaa? Mietin kuinka syvästi porkkanat tarvitsee, kun meilläkin pitäis nurtsin päälle ryytimaa tehdä.

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. toukokuuta 2013 klo 8.26

      Katja, eihän tossa oo multaa kuin parikymmentä senttiä mut noi meidän porkkanat on jotain super ruukkuporkkanoita... Tossa on siis toi puukehikko, sen alla sellainen suojakangas/muovi estämässä etanoita ja rikkaruohoja ja sen alla nurtsi.

      Poista
  2. sanna5. toukokuuta 2013 klo 11.08

    Ihania istutuksia olette taas ahkeroineet. Tällaisessa vanhassa pihassa puutarhahommat on oikeastaan enemmän karsimista. Nytkin olisi iso kasa oksia jne. odottamassa hakettamista.

    Mä mietin, et uppoaako nuo tuolien jalat tuohon kivien joukkoon, vai pidetäänkö ne aina laatoilla? Tuo on niin kivannäköistä ja "keveää", kun ei ole pelkkiä laattoja, mutta mietin et toimisko meidän einiinkovinrauhallisella perheellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. toukokuuta 2013 klo 8.29

      Kiitos :) Ihan hyvin toi toimii meidän yltiörauhallisella perheellä ;)TUolit on aika tukevaa sorttia ja lapsille koetan katsoa et takimmaiset jalat on laatoilla. Suurempi ongelma on K:n tarve syödä niitä kiviä ja sit meidän keräilijäluonne O jonka taskut on täynnä erilaisia kiviä ja ötököitä. Eilen se kanniskeli mulle sellaisia tuuman mittaisia muurahaisia...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää