kenraaliharjoitus

Busy day... terapiaa ja terapian kaveria ja vähän palaveria K:n asioista ja M:n asioista ja O:n asioista, ja sit leikkideitille naapuriin, sinne meidän Kanasten kotiin ja pikakurvaus kotiin Kanasten munien kanssa. M:n kenraaliharkat ja illalla vielä rakkautta ja logiikkaa – siitä lisää myöhemmin. Kaupassa ei käyty lainkaan. Lapset söi päivälliseksi kananuggetteja ja vesimelonia, me aikuiset uuniperunaa ja niitä maanantaisen lohen jämiä.

L tuli aikaisin kotiin, jotta me päästiin M:n kanssa baletin kenraaliharjoituksiin. Autoon hyppeli puolipukeinen tyttö, esiintymisasu tiukasti pukupussissa, mukana evääksi muutama keksi ja vesipullo. Matkalla muisteltiin minkälaista siellä Pähkinänsärkijässä oli jouluna ja kuinka katsomostakin sammutettiin valot ja vaan näyttämöllä oli valoja ja lavasteita ja...

Paikanpäällä oli hurja kuhina ja paikka oli täynnä sieniä, pupuja, sammakoita, perhosia, sotilaita ja kaikkien edellä mainittujen sisaruksia, isiä, äitejä, lastenhoitajia ja seassa sit näyttämöhenkilökuntaa luurit päässä tai kaulassa. Me oltiin ajoissa, ja ihan tarkoituksella. Etsittiin sieltä ”kukkasten” keskeltä rauhallinen nurkkaus pukeutumiseen ja muuhun säätämiseen.

M "lämmittelee"

Pontevasti se tiimi- vai mikäliekoordinaattori kertoi lapsille ja vanhemmille systeemit ja sen ettei vanhemmat jatka tästä eteenpäin, vaan hän vie lapset näyttämölle omalla vuorollaan ja epäilemättä vähintään yhtä pontevasti mä ilmoitin kulkevani M:n mukana, M:n puristaessa mun kättä rystyset valkoisina. Niinpä M:n ryhmä, koordinaatori ja mä matkattiin jonossa kulisseihin, suljettujen ovien taakse.

tarkkana kuin porkkana, eiku kukkanen

kukkaset lavalle

Hyvin se meni, ja olihan niitä ihanaa katsoa sieltä verhojen välistä. Harjoitukseen kului kymmenisen minuuttia ja perjantaina on sit se varsinainen koitos. Kotimatkalla autossa M viisaasti totes, että ensi vuonna on helpompaa kun ihan oikeesti tietää mitä odottaa. Niinhän se on.

M aika tarkkaan kuvassa keskellä