Siirry pääsisältöön

mukava sunnuntai

Eilen illalla oli kivaa... kuvasta huolimatta liikun edelleen kahden lasillisen taktiikalla ja ajoin ihan itse oman autoni kotiin.  Ravintola oli kallis, ruoka korkeintaan keskinkertaista, mutta seura onneksi hyvää. Kotona olin jo iltakympin pintaan...

aamuseiskalta me oltiin jo Koiran kanssa kävelyllä... meillä on edelleen "marine flow" ja aamut on pilvisiä, iltapäiväksi saadaan aurinkoa.  Californiassa tää sää kulkee nimellä "June Gloom" mutta on ominaista koko Yhdysvaltain Länsirannikolle keväisin ja alkukesästä.

Herra Hortonomin aamuretki... O on pukenut "tutunsa" päälle ja kantaa helmaa kädessään... O:n tutu  on ikiaikaisen vanha unipussi, joka on siis leikattu alahelmasta auki koska mies vaan ra-ra-rakastaa sitä niin kovasti.


Aamupäivä meni kirkolla... ysiltä me sinne lähdettiin ja takaisin oltiin yhden aikaan iltapäivällä. Mä aloitin tänään vapaaehtoistyön siellä lastenhoidossa ja meinasin tintata sitä toista vapaaehtoista, sellainen vanhempi mummeli joka kävi korjailemassa näitten kaksvuotiaitten taideteoksia omasta mielestään esteettisemmiksi... tonne vähän keltaista ja tähän punaista ja mitäs jos ton pikkupetterin piirustukseen laitettais vaikka oranssia kun se on niin tylsän sininen... oikeesti!!! Arrrgh... Niin, ja kyllähän se mulle myös kertoi minkälaisia kaksivuotiaat on ja miten niitten kanssa kannattaa toimia - mulla oli siis omat mukana siellä luokassa (2x2v ja 1x5v)



hippasen vajaat 111 litraa, eikä mun tankki ollut edes tyhjä (tankkiin pitäis mahtua 136 ltr)
Söin ison jäätelön yhdessä laumani kanssa samalla kun tankattiin mun auto ja tehtiin välttämättömiä ruokaostoksia..Tällä viikolla me syödään ribsejä, savulohta (savustan itse), kanaa... siitä suunnattiin pienelle ajelulle ja puistoon siihen kaupan lähelle... 









...ja ostettiinhan me M:lle uudet uikkaritkin. Tää on ollut hillittömän pitkä projekti, siis löytää jotakin muuta kuin kivat pikkubiksut viisveelle. Mä salaa vastustan aurinkorasvoja, koska uskon että kohta paljastuu miten kamalan myrkyllisiä ne on ja et auringolle altistuminen kohtuullisisssa määrin on ihan pikku juttu siihen verrattuna.

Nyt on lapset saatu nukkumaan ja meillä on ne ribsit grillissä ja punkkulasilliset nenän alla ja mä kirjoitan ja samalla jutellaan ja ihan kohta ajattelin mennä nukkumaan... valvominen ei sovi mulle... kymmeneltä kotiin tarkoitti puolenyön jälkeen nukkumaan ja kunnon uneen nukahdin aamukolmelta.







Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi19. toukokuuta 2013 klo 21.26

    No just oli täällä yhdessä apteekkialan julkaisussa juttu siitä, kuinka aurinko ei oiskaan niin haitallista kuin ollaan luultu, rasvat ennemminkin. Ja että ihosyövän ja keskipäivän aurinko ei ookaan yhteydessä toisiinsa...Myös mä jään mielenkiinnolla odottelemaan tutkimuksia ja laajempaa keskustelua aiheesta.

    Minski

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää