Siirry pääsisältöön

sekalaisia totuuksia - osa 1

Löyhästi nivoutuen kaikkeen tai ehkä ei mihinkään. Vanhemmuuteen, kasvattamiseen, kasvamiseen. Siihen miten ratkaistaan vanhemmuus ja tiedetään millä ja miten ratkeaa ongelma kuin ongelma. Tiedäthän, ne ehdottomat totuudet. Katsotaanpa muutamaa niistä, aloitetaan nukkumisesta ja edetään ulkoilun kautta ruokaan, sillä katetaan jo aika monta näistä vanhemmuuden kultajyvistä. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään uneen ja nukkumiseen. Kirjoitan puhtaasti omasta kokemuksesta, tällä vaatimattomalla kolmen lapsen otannalla. Kolmella lapsella olen oppinut sen ettei mikään ole niin varmaa kuin se ettei mikään ole varmaa. Kymmenen lapsen vanhemmuudella, kokemus olisi ehkä toisenlainen – varmempi, kymmenkertainen.

Väite 1


Kaikki vauvat nukkuu paremmin ulkona. Pohjoismaissa lapset – vauvat – tungetaan topattuina vaunuihin ja lykätään ulos nukkumaan. Kaikki lapset nukkuu paremmin näin. Tällä metodilla saadaan aikaan tuntien mittaiset päiväunet. Muualla maailmassa lapset nukkuu päiväunensa useimmiten omissa sängyissään. Muu maailma on väärässä. Pohjoismaissa osataan enemmän ja paremmin.

Pikkulintu on kuitenkin livertänyt korvaan ettei kaikki lapset nuku paremmin ulkona, ei edes kaikki pohjoismaiset lapset. Olen kuullut huhuja että jopa Pohjoismaissa on lapsia jotka nukkuu paremmin sisällä, omassa sängyssään. Täällä jos lykkäisin lapsen rattaissa pihalle uinumaan, saattaisin pian saada lastensuojelusta vieraita.

Oma kokemus aiheesta on suppea. Vältän turhan läheistä kontaktia lastensuojeluun. Yksi kolmesta kuitenkin nukkui selvästi paremmin toppapuvussaan autotallissa. Kertaalleen oli se lastensuojelunkin kohtaaminen lähellä kun lastenvahti sattui tulemaan puolisen tuntia etuajassa ja katsoi silmät pyöreänä kun kävin hakemassa pikkupakkasesta autotallista toppavaatteisiin käärityn lapsen. Sen joka nukkui siellä useamman tunnin. Lastenhoitaja nieleskeli ja kysyi lopulta että säilytänkö mä sitä aina autotallissa? Näin miten se mietti että ulkomaalaiset on seinähulluja. Muutaman viikon odottelin ja sit uskalsin huokaista, ei se varmaan tehnyt meistä raporttia. Oman kokemuksen mukaan voisin siis sanoa että 30% lapsista nukkuu paremmin kirpeässä ulkoilmassa. Toisaalta en ihan ymmärrä miksi avonaisella ikkunalla ei olis samaa vaikutusta kuin ulkoilmalla?

Väite 2


Tämä väite on yleismaailmallinen ja liittyy edelleen nukkumiseen. Lapset tarvitsee päiväunia. Ensin ne nukkuu jatkuvasti – tai ei ollenkaan – sit ne siirtyy kolmiin päikkäreihin, siitä kaksiin ja lopulta yksiin päiväuniin. Jos lapsi ei saa riittävästi unta päivisin se vaikuttaa myös yöunia heikentävästi. Alle vuodenvanha lapsi tarvitsee ainakin kahdet päiväunet, monet tarvitsee ne kahdet unet jopa kahteen ikävuoteen asti. Siitä porskutellaan yksillä päikkäreillä melkein kouluikään asti.

Uni on maailman monimutkaisin asia. Mä rakastan päivätorkkuja. Väittäisin että rakastan niitä niin paljon, koska nukun yöni keskimäärin enemmän tai vähemmän huonosti joko itsestäni riippuvista tai riippumattomista syistä. Viimeyönä unta häiritsi se melkein seitsemänvuotias joka piehtaroi ja potki, ja yks neljävee joka käveli unissaan ja ilmoitti sen veljen kadonneen. Olen kuullut että päiväunet rikkoo mun yöunet. Aikuisilla tää siis toimii toisin kuin lapsilla? Lapsi tarvitsee päiväunet nukkuakseen öisin ja aikuisen päiväunet tuhoaa taas yöunen? Näinkö? Toisaalta mulla on harvemmin iltaisin vaikeuksia nukahtaa, unessa pysyminen on taas aivan toinen tarina.

Ystävän seitsemänvuotias nukkuu edelleen viikonloppuisin päiväunia. Saman perheen nelivuotias nukkuu päivittäin muutaman tunnin unet. Oma otanta näyttää toisenlaiselta. M jätti ne viimeisetkin päiväunentynkänsä pois täytettyään kaksi. Siihen asti sain siitä satunnaisesti irti jotakin päiväunen tapaista jos makasin sen vieressä ja pakotin raivoavan lapsen nukahtamaan. Lopulta se nukahti hetkeksi omaan itkuunsa. Ongelma tässä järjestelyssä oli se että se heräs heti jos mä yritin poistua paikalta eli päiväunet tarkoitti sitä että lapsi nukahtaa omaan nyyhkytykseensä ja mä pidän siitä kiinni kunnes se herää.  M ei toisaalta nukkunut myöskään yöllä eli ehkä teoria siitä että ne päikkärit on hyvien yöunien salaisuus piti tässä kohtaa paikkansa.

Toisaalta K, on nukkunut yönsä enemmän tai vähemmän hyvin alle kolmekuisesta. Päiväunet on eri tarina, ja ne viimeisetkin päiväunet jäi pois jo kauan ennen kolmevuotissynttäreitä. Olis se varmaan nukkunut jos olis pakottanut, mutta päiväunet puski yöunen lähemmäksi iltayhtätoista. O nukkuis varmaan ainakin satunnaisesti päiväunia edelleen. O ottaa edelleen autotorkkuja ja O oli myös se keskivertolapsi joka nukkui autotallissa paremmat päiväunet kuin omassa huoneessaan. 30% teoria pitää paikkaansa myös tässä. Mun kokemuksen mukaan 30% lapsista tarvitsee päiväunet.

Väite 3


Lapsi tarvitsee tietyn määrän unta kasvaakseen ja kehittyäkseen. Yksivuotias tarvitsee unta keksimäärin 12-13 tuntia. Leikki-ikäisen unentarve on 10-13 tuntia ja koululaisen vähintään 10 tuntia (Lähde MLL). Hyvään uneen tarvitaan rauhallinen tila, pimennettyhuone ja raikas ilma. Yleisesti ollaan kai sitä mieltä että nukkuessa huoneen lämpötilan olis hyvä olla keskimääräistä sisälämpötilaa alhaisempi.

Tässä kohdassa palaan taas omaan uneen. Jos minä en nuku niin miten kummassa mun lapsetkaan osais nukkua. Fredde osaa nukkua ja meillä on näissä kolmessa se yksi selkeä Fredden perillinen mitä tulee yöuneen. Se näistä kolmesta joka nukkui yönsä jo kolmekuisena, se nukkuu ne edelleen, mutta ei se kyllä sekään noihin unisuosituksiin yllä. Rannetta ravistamalla ja hihasta tempaisemalla väittäisin että K nukkuu keskimäärin yhdeksän tuntia yössä. K on neljä. Sen pitäis nukkua enemmän. Se ei kuitenkaan ole päivisin väsynyt tai kiukkuinen. O on välillä väsynyt, se johtuu siitä että sen veli herättää sen aamulla aivan liian varhain. O siis varmasti peittoais noi unisuositukset, mutta heräilee edelleen usein ja vaatii lääkitystä ja/tai hierontaa kasvukipuihin ja hellää sylittelyä painajaisten jälkeen.

Olen koko elämäni pelännyt pimeää. Järjellä tiedän ettei pimeä ole sen kummempaa kuin valoisakaan, paitsi että on pimeetä, mutta pimeässä järki kaikkoaa ja tilalle tulee pelko. Jannujen yöuni on keskimäärin ratkaistu sillä että pimeästä huoneesta luovuttiin ja jätkät nukkuu täydessä juhlavalaistuksessa. Ikkuna on raollaan, jotta ilmanvaihto pelaa mutta muuten huoneessa on lämpimämpää kuin meidän taloudessa keskimäärin. Ne haluaa hukahta ovi auki, niin että ne kuulee meidät.

M nukahtaa illalla kymmenen jälkeen. Myös kouluiltoina. Aamulla herätys on 7:30. Unta se saa siis silloin kun nukkuu sen about yhdeksän tuntia. Silloin kun M:n yöuni jää alle kahdeksaan tuntiin M on huonotuulinen ja selkeästi väsynyt. Ongelman ratkaiseminen on vaan arkena haastavaa, koska ainoa mistä M:n unta voi jatkaa on aamu. Iltaisin se ei nukahda ennen kymmentä vaikka kaulimella iskis päähän. Yöuni katkeaa sillä samoin kuin allekirjoittaneella keskellä yötä, ja yöunet jää välillä vähäisiksi yöllisen valvomisen takia, ei siksi ettei se nukahtais siihen itselleen normaaliin aikaan. M nukkuu meidän sängyssä. Makuuhuone on pimeä, mutta ei erikseen pimennetty. Ikkuna on auki, siis oikeasti auki, ei vaan raollaan. Makuuhuoneen lämpötila on talvisaikaan aamusta 12-14C, kesäisin 14-17C. Itse nukkuisin varmasti parhaiten niissä vaunuissa pihalla, jos siellä ulkona ei olis öisin niin pirun pelottavaa.


Voitaneen siis todeta että lapset tarvitsee tietyn määrän unta, mutta suositukset niin unenmäärän kuin nukkumaanmenoaikojenkin suhteen on korkeintaan keskimääräisiä. Koska en osaa tehdä mitään tolkkua edes meidän omista unista en rohkene neuvomaan muitakaan, paitsi sanomalla ettei ole olemassa oikeeta ratkaisua, on vaan olemassa se omalle perheelle ja/tai lapselle parhaiten toimiva ratkaisu. Kaksi kolmesta nukkuu parhaiten valoisassa, meluisassa ja lämpimässä. Yksi kolmesta nukkuu yhtä huonosti tai yhtä hyvin kaikkialla. Se ei tunnu tarvitsevan enempää eli silloin voidaan kai todeta että sekin saa ihan riittävästi unta. 

Yhteenveto


Tottakai ymmärrän että ne MLL:n keskiarvot ole mikään ehdoton totuus. Tottakai niistä keskiarvoista poiketaan suuntaan jos toiseenkin, ja kolmen lapsen kokemus ei oikeastaan ole edes mikään otanta. Sehän on vaan yhden ihmisen kokemus. Keskimäärin meillä kuitenkin poiketaan siitä keskimääräisestä keskiarvosta.

Olen oppinut olemaan hiljaa sen sijaan että julistaisin ratkaisseeni hyvän vanhemmuuden salaisuuden. Varmasti olen, tavallani, mutta vain oman perheeni ja omien lasteni osalta. Se mikä toimii meillä ei välttämättä toimi kenelläkään muulla. Jos joku kysyy, kerron miten meillä toimitaan, vältän kuitenkin neuvomasta yhtään ketään. 


Koira tarvitsee useammat päiväunet ja nukkuu öisin mielellään pitkiä aikoja peiton alla. Väittäisin että keskimäärin tää eläin nukkuu vähintään 20-22 tuntia vuorokaudessa. Mieluiten peiton alla ja mun kainalossa. 

Kommentit

  1. Aivan loistavaa! Saatiin kunnon naurut päivän aloitukseksi puolion kanssa, kun luin ääneen lastenhoitajasta ja autotallissa nukutetusta lapsesta!

    VastaaPoista
  2. Huitsin hauska kirjoitus! Mut mitens toi jannujen melatoniinihomma. Sitähän ei erity kuin pimeässä nukkuessa.Nukuin itsekin yhden lapseni kanssa pitkään täydessä valaistuksessa kunnes sain tietää tuosta melatoniinijutusta.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Melatoniini

    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=257

    Pimeään siirtynyt

    VastaaPoista
  3. Loistava kirjoitus! Yhden autistisen lapsen kokemuksella voin todeta että ainakin meidän autisti tarvitsee vähemmän unta kuin MLL:n keskivertolapset. Ei kauheasti lohduttanut kun lääkäri totesi pitkien unipäiväkirjojen jälkeen, että lapsi ei selkeästi tarvitse kuin 7-8 tuntia unta vuorokaudessa, noh vanhemmat tarttis enemmän... Meidän autisti ei ole myöskään koskaan nukkunut kunnolla vaunuissa ulkona, vieressä tai missään muualla kuin omassa sängyssään. Nykyisin 7 vuotiaalle äidin ja isän sänky kelpaa vähän turhankin hyvin. Pimeässä nukkuvaa autistia ei saa nukkumaan ennen klo yhtä ilman melatoniinia, kun taas "terve" sisarus nukkuu kuin tukki kaikki valot päällä ilman mitään lisäapuja. Ihana kirjoitus siitä että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista...
    t.autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillä käytössä melatoniinia 3mg joka ilta, jotta se uni tulee edes kymmenen jälkeen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi