Siirry pääsisältöön

ajatuksista mustin ja muuta mukavaa


Milläköhän mä oppisin että ”ulkoileminen” tekee hyvää ja siitä saa voimia jaksaa arjessa? Ihan liian usein käy niin et ilta lähestyy ja väsyttää ja päädyn jäämään kotiin jollakin typerällä verrukkeella. Kuitenkin mä oon eilisen jäljiltä tänään virkeämpi kuin viikkoihin valvottuani ihan turhan myöhään mukavassa seurassa.

Viikko lähenee loppuaan, on torstai ja päivä 4/5. Me istutaan K:n kanssa klinikan odotushuoneessa ja ihan kohta K pääsee leikkimään terapeutin kanssa. Mä leivon et meenkö mukaan vai en, en tiedä kump olis parempi. Se istuu tossa vieressä ja käy kaikki iPadin pelit läpi kun ei jaksa keskittyä niistä yhteenkään kolmea sekuntia pidempään.

Jos ei mitään muuta niin mulle tekee hyvää pitää pientä taukoa M:sta. Se on ahdistunut ja pieninkin vastoinkäyminen johtaa suhteettoman suureen reaktioon. Meillä itketään-raivotaan-kiukutaan-ulistaan-lyödään-tönitään. Paljon, kaikkia  ja kaikesta. Väärä jälkiruoka – maailma kaatuu, väärä järjestys – maailma kaatuu, väärä värikynä – maailma kaatuu, väärä vastaus – maailma kaatuu. Se mikä saattoi kolme minuuttia sitten olla se oikea vihtoehto onkin väärä ja TAAS sen maailma kaatuu ja kuppi menee nurin. Yritän olla se aikuinen, mutta se ei vaan aina oo helppoa. Illalla oon lähinnä uupunut ja kaipaan yksinäisyyttä.

***

Me ollaan evaluaatiossa. Tuttu terapeutti katsoo sille itselleenkin tuttua lasta. Onhan se ollut niitten kahden muun terapeutti vähintäänkin aina välillä, tuntee mut ja meidän lapset ja meidän perheen toimintatavat. Mulla on pala kurkussa kun K on ihan vaan oma itsensä. Se säheltää ja säätää eikä jaksa keskittyä. Se yrittää lopettaa kaiken kesken ja välillä yrittää salaa muiluttaa palikoita suuhun. Testituloksia verrataan suoraan vuoden takaiseen. Osassa ollaan taannuttu taaksepäin ja osassa ei vaan olla menty eteenpäin niin kuin olis pitänyt. Suurimmat aukot hienomotoriikassa ja sit ne refleksit, ne mistä molemmat muutkin on narahtaneet. Niin, ja kykenemättömyys kontrolloida omaa käytöstä, ei siis sillai aikuisesti vaan ikätasoisesti... K kerää lisää kierroksia eikä kykene rauhoittamaan itse itseään. Se tarvitsee siihen aikuisen apua, fyysistä apua. Terapeutti toteaa ettei K mitenkään kykene toimimaan koululuokassa. Sivuhuomautus tuli yllättävästi heikosta katsekontaktista - se huolestuttaa mua kohtuuttomasti ja salaa mietin että voiko meillä olla tässä toinen autisti. Huolestuttaa vaikka järki sanoo ettei se mikään autisti ole.




Mä oon taas siinä kohdassa missä tavallaan tuntuu hyvältä kuulla ammattilaisen suusta ja ihan mittareilla mitattuna ne asiat jotka omassa arjessa näkee. Toisaalta se, että oma lapsi kelpuutettais suoraan kunnalliseen erityiskouluun noilla testituloksilla  keskivaikeasta kehitysviivästymästä hienomotoriikassa ja sensomotorisessa kehityksessä.  Oonhan mä siitä kirjoittanut ja samalla ajatellut ja toivonut itsekin ehkä liioittelevani. Noin rinnastukseksi todettakoon että O:ta ei kannata edes testauttaa koulupiirillä kun ei sen pikkuongelmia verovaroin hoideta. K ja M on eri asia. Saa nähdä kiriikö K kehityksessä kiinni ennen kesäkuuta vai aloittaa se sittenkin syksyllä erityisopetuksen puolella koulunsa. Lisään kalenteriin taas yhden terapian lisää.




Tässä mä istun kyökin pöydän ääressä ja mietin että miten ne voi kaikki olla erityisen tun tarpeessa. Mä mietin taas kaikkia niitä jotka oli sitä mieltä että liioittelen ja hössötän ja vaadin ehkä liikaakin. Sitten mietin sitä vaistoista voimakkainta – äidinvaistoa ja sen painavaa ääntä. Ajattelen sen ajatuksista mustimman ja salaisimman... olisko pitänyt uskoa hyvällä eikä tehdä lapsia väkisten - lapsettomuushoidoilla. Ajatus siitä ettei niitä oliskaan on kuitenkin se karmaisevista karmaisevin - se ihan oikeasti kaikista ajatuksista mustin.

me käytiin samalla reissulla lounaalla L:n töissä ja löydettiin komea possu...

...ja komeampi norsu.




Kommentit

  1. "Ajattelen sen ajatuksista mustimman ja salaisimman... olisko pitänyt uskoa hyvällä eikä tehdä lapsia väkisten - lapsettomuushoidoilla. Ajatus siitä ettei niitä oliskaan on kuitenkin se karmaisevista karmaisevin - se ihan oikeasti kaikista ajatuksista mustin."

    Niin on! :o Minä uskon, että kyse on epätodennäköisestä sattumasta. Ja eikös kaksosilla esiinny muutenkin enemmän erilaisia ongelmia yksösiin verrattuna? Se on voinut nostaa todennäköisyyttä.

    Ja vaikka teidän lapset olisivatkin oikeasti perineet jonkin autismin tai ADHD:n geenin, niin minusta sinä olet tämän blogin perusteella hieno äiti lapsillesi. Eihän kaikki "tavislapset" ole noin onnekkaita. :o Kyllä minä uskon, että M:n, O:n ja K:n oli tarkoitus syntyä juuri teidän perheeseen.

    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi: jos esimerkiksi M pystyy tuntemaan myös mielihyvän tunteita negatiivisten "autismitunteiden" lisäksi (kirjoitusten ja kuvien perusteella pystyy, eikös?), niin en usko, että hän katuu omaa syntymistään ja olemassaoloaan. Joskus hetkittäin ehkä, mutta lähes kaikki ihmiset taitavat joskus ajatella yhtä synkästi. :D

      - AS-tyttö

      Poista
    2. Ihan oikeessa olet ja kiitos ihanista, kauniista ja empaattisista sanoista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi