Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen keskiviikko


Ihan valtavat kiitokset ihan jokaiselle teistä myötäelämisestä ja mukanamatkaamisesta.  Tuntuu huikealta että niin moni on kulkenut mukana meidän isossa huolessa, jännittänyt ja miettinyt. Kiitokset siitä! Jokaisen kommentin olen lukenut useampaan kertaan, suurella lämmöllä ja kiitollisuudella.

Ison huolen jälkeen tunnelma ei vastoi odotuksia ole rihakkaan riemukas vaan enneminkin hämmentynyt ja hiljainen. Niin läheltä se meni. Niin isosti kiitollinen sitä on ja samalla tietää ettei mammografiaan meneminen tule enää koskaan olemaan sellainen ”läpihuutojuttu” vaan – kyllä ihminen on urpo. Kaikkihan nyt puhuu rintasyövästä. Kuinka paljon sitä kuitenkaan aiheesta ihan oikeesti tietää? Mä opin paljon. Opin huolimatta siitä että ”kaikkihan” jonkun tuntee jolla on tai on ollut rintasyöpä. Moni tietää myös ainakin yhden siihen menehtyneen, niin minäkin. Opin vaikkei se osunutkaan omalle kohdalle, ainakaan vielä. Eilen skoolattiin Mummilla ja juhlistettiin terveyttä.




Mun veriarvojen sahailu tuntuu taas aika vähäpätöiseltä vaikka hermot meinas mennä kun ne oli yli vartin myöhässä ja respantäti muisti koko ajan muistuttaa, että meidän – minä ja kaksi alle kolmevuotiasta poikaa – pitää olla hiljempaa kun hän on puhelimessa. Pojat jaksaa leikkiä kuiskausleikkiä noin nanosekunnin ja sit se unohtuu tai tulee riitaa tai... odotushuoneessa ON tylsää.

On oikeesti ihan mahtavaa että niihin ihan tavallisiin arjen huoliin palaaminen käy lasten kanssa niin nopeesti. Tänään on surtu sitä ettei M pääse kesäkouluun sen hinnan noustessa liian korkeaksi ja mietitty sitä olisko mahdollista kustantaa sille kymmenen kertaa allasterapiaa ennen koulun alkua. Maksoin kuitenkin varaus- ja materiaalimaksut kahteen sosiaalisten taitojen ryhmään kesäksi. Huolet on siis taas normaaleissa mittasuhteissa. Ei oo niin kovin vakavaa ettei sillä olekaan kesällä koulua ja jos se allasterapiakin todetaan liian kalliiksi niin kasvaahan toi ilmankin. Klinikan iki-ihana Caitlin oli sen sijaan nähnyt meidät eilen iltauutisissa, siellä Little Bit:n avajaisissa.

Edellisten lisäksi tänään on tutusti pesty - ja viikattukin - pyykkiä, on leivottu litranen pullataikina, piirretty valaita – M:n kotitehtävä – leikitty, luettu kirjoja, laulettukin kai ja kohta lähdetään puistoon R:n ja sen äidin kanssa. Saa nähdä kelpaako mun uusiopullat noille... täysmaitoa, runsaasti voita, vähän sokeria, täysjyvävehnää. Täytteenä omenasosetta ja kanelia. Paljon rasvaa ja vähän sokeria.

valas

superpullaa M:lle - ja muillekin


Olohuoneessa leikkii kolme Möhköfanttia. Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin. Huvikummussa ollaan taas äänekkäitä ja onnellisia.





Kommentit

  1. Ollaanpa täällä käyty mankelin läpi,kun olen keskittynyt vaan toisaala työntekmiseen ja blogimaailma on jäänyt seuraamatta.
    Kuinka tunnistin tuon pelkosi ja tunnetilat siinä ympärillä.
    Kuinka niin iladuin hyvistä uutisista!
    Ihanaa <3

    Aurinkoa tähänkin päivääsi.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kun tuli hyviä uutisia, huolissani olin täälläkin! ♥

    Pulla näyttää hyvältä, voisi vaikka itsekin leipoa pullaa kunhan saa muuton hoidettua pois alta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi