Siirry pääsisältöön

pienellä on paljon valtaa


Kammastani löysin pienen pienen täin,
joka mulle lausui näin,
tsibabaduida, osaat sä uida,
pysyt sä pinnalla,
napakiven päällä, pum!

Meinasin ajaa ojaan kun sain kotimatkalla tekstarin M:n opelta; ”Ei nyt kannata kauheesti huolestua, mutta rinnakkaisluokilta on löytynyt täitä ja lapset käyttää välitunnilla samoja pyöräilykypäriä, ehkä tarkastaisin kun lapset tulee kotiin” Arvatkaa kenen päänahka kutisi loppumatkan. Aika ei valitettavasti riittänyt pysähtyä kaupassa kun piti olla koulubussia vastassa. Siinä ajellessa rakentelin ostoslistaa... pussillinen limettejä, teepuuöljyä, täikampa, tulitikut (talon polttamiseen).

M itse oli vähintäänkin hämmentynyt – kiukkuinen, äkäinen ja raivostunut – kun ohjasin sen suoraan bussista käsienpesun ja välipalan sijaan yläkertaan kammattavaksi. Siinä itkiessään se valitti että Ms Akilakin oli ollut poissa ja Ms Lisa oli laulanut ihan väärän tervetulolaulun ja nyt vielä tääkin... kerralla rutiinit rikki. Ei löytynyt täitä. Ei löytynyt edes täin munia. Ei ainakaan vielä. Ei ainakaan mun silmin. Keneltäkään. Onneksi M:kin tokeni kun netistä ihailtiin täitä ja täinmunia ja todettiin et parempi jos ei oo.

Siitä huolimatta kaikkien päät – mut ja L mukaanlukien - on nyt huuhdottu limettimehulla ja voideltu teepuuöljyllä. Koiraa en vielä käsitellyt. Pitäiskö? Vuodevaatteet ja tärkeimmät pehmot pesty, imuroitu ja tasot pyyhitty. Myös patjat on kaikki sivelty teepuuöljyllä ja tyynyt, huolimatta siitä että ne on myös käyneet pesukoneen ja kuivausrummun. Nyt kysymys teille kokeneemmille, montako kertaa tää pitää tehdä ennen kuin ollaan kuivilla?

Ennen pitkää tää oli edessä. Täitä on kaikkialla ja ne tuntuu vaan kiertävän koulusta toiseen. Salaa olin kuitenkin toivonut ettei tää alkais ihan vielä. Edellisen kerran tällaisen operaation aiheutti toinen yhtä pieni eläin. Silloin se oli kirppu, ja vuosi oli 2007. Paljon valtaa näillä pienillä...

päivän aseet

Kommentit

  1. Nonni, nyt kutisee pää täälläkin. Ajattelin just yks ilta hiuspesulla, että jokohan täällä vois huokaista helpotuksesta, että selvittiin tää talvi ilman täitä. Tai ei meiltä niitä ole koskaan löytynyt, mutta päiväkodista kyllä. Mä oon käyttänyt ehkäisyyn Raushin pajunkuorishampoota, muistaakseni sillä suositellaan pesua kahdesti viikossa, jotta ehkäisyteho pysyisi yllä. Mä en ollut teepuuöljyn käytöstä kuullut, joten sen vaikutusaikaan en osaa sanoa. Toi öljy kai perustuu olemassaolevien tukehduttamiseen ja uhkaavien kiinnittymisen hankaloittamiseen, vai onko joku karkoittava hajukin? Voimia taistoon ja toivottavasti selviätte ilman tartuntaa!

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teepuuöljy ei okeastaan tunnu öljyltä ollenkaan ja mun käsittääkseni se perustuu siihen että se on ikäänkuin karkote ja limetti taas happoisuudessaan tappaa täitä. Meen tänään ostamaan rosmariini tai teepuuöljy shampoota...

      Poista
    2. Joo, se öljyhoito taiskin olla jollain ihan muulla öljyllä, mietinkin että aikamoista läträämistä päät ja tyynyt öljyssä ;) Toiminee siis vastaavasti kuin tuo pajunkuorishampoo. Myrkkyjä ei tosiaan kannata ennaltaehkäisyyn käyttää, täit muuntuu niille vastustuskykyisiksi, jos myrkkyjen käyttö on kovin yleistä.

      Katja

      Poista
    3. äljyhoitoon täällä neuvotaan majoneesia :/

      Poista
  2. Yikes! Tuttavani tanaan sanoi jotain head lice:sta facebookissa, hanen kaksosten koulussa Texasissa on sama ongelma. Koulu suositteli lice treatmentin uusimasta noin viikon paasta, ja jakoi tata webbisivua vanhemmille: http://www.dshs.state.tx.us/schoolhealth/lice.shtm#2

    Toivottavasti paasette pelkalla saikahdyksella ja parilla ylimaaraisella shampoo treatmentilla just in case.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on kouluissa paljon kai nykyään ihan kaikkialla. Mä en ihan alkuun haluu käyttää noita myrkkyjä kun kenelläkään ei vielä oo mitään ötököitä eikä toivottavasti tällä karkotushoidolla tulekaan.

      Poista
  3. Tuo pajunkuorishampoo on muutenkin ihan loistavaa, hirveän riittoisaa ja hiukset tulee siitä tosi kauniiksi jos näin voi sanoa :D Ainoa miinuspuoli se haisu :X Mutta siihenkin tottuu ajan kanssa.

    Alkoi kanssa kutisemaan nuppi tätä postausta lukiessa!

    - Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei taida pajunkuorishampoota saada, mutta myyvät vastaavia, rosmariini-sitronella-teepuuöljy ja sellaisen meille ajattelin tänään hankkia.

      Poista
  4. Ihmisillä ja koirilla on käsittääkseni omat täit, koiraa ei varmaan tarvii putsata :)

    VastaaPoista
  5. Meillä on ollut täitä moneen otteeseen, aina Matildan kautta silloin kun hänellä vielä oli pitkä tukka, ja leikkikavereilta saatuna, ei koulusta (yökylä, y.m.). Ne on inhottavia, mutta en ole enää niin hysteerinen kuin alkuaikoina. Ekalla kerralla nimittäin en tajunnut mistä oli kyse ja Matildan päätä kutitti pari viikkoa, luulin että oli hyttysenpistoksia kun hän oli paljon ulkona kesällä Suomessa. Siinä vaiheessa kun putsasin tytön oli täi-kolonia jo aika iso (yöks), ja jouduin poistamaan niitä päästä kokonaisen kaupungin. Silti ne ei eivät levinneet muihin perheenjäseniin. Kun kaksoset olivat vauvoja sain kerran tartunnan itselleni kun pidin harjaani samassa laatikossa Matildan kanssa, yöks yöks yöks! Kiva lisä työmäärälle kaksosten kanssa :(

    Mutta tärkeintä on omistaa kunnon metallinen täikampa, sillä kampaamalla usein saa munat ja vauvatäit pois ennen ne alkaa munia. Täimyrkky tappaa jo kuoriutuneet, mutta ei kaikkia munia. Siksi käsittely pitää uusia ja tarkistaa kammalla iltaisin. Usko tai älä, tuttavastani tuli ammattilais-täikäsittelijä joka käy ihmisten kodeissa kampaamassa lapset maksua vasten. Monille nimittäin jää täikierre sillä he eivät ilkeä poistaa täitä mekaanisesti, luottavat ainoastaan myrkkyyn, tai eivät muista käsitellä uudestaan, siivota jne. Niinpä on täikantoja jotka nyt ovat muuntuneet niin että sietävät myrkkyä. Tuttavani ei edes enää käytä myrkkyjä vaan pelkkää kampaa.

    Siivoamisesta, helpotuin kun luin että täi ei pysty kauan elää ilman lämpöä ja verta, jos siis täi putoaa päästä (ne eivät hypi), elää se ainoastaan päivän pari ja on todennäköisesti niin heikko ettei pääse uusille apajille. Munat tietenkin voivat tuottaa uusia täitä, mutta nekin tarvitsevat lämpöä. Summa summarum, nykyään imuroin sängyn, lattian ja patjan, pesen lakanat, vaatteet ja pyyhkeet, ja laitan pehmikset jemmaan pussiin vähäksi aikaa. Hiusharjat, pinnit pakkaseen yön yli. Ennaltaehkäisevää en tee paitsi välillä vilkaisen täikammalla tukan. Jos jonkun tukassa näkyy paljon valkoista, on se useimmiten muuten hilsettä kuin täinmunia. Ne ovat enemmänkin läpikuultavia.

    VastaaPoista
  6. ei selviä hengissä muualla kuin ihmispäässä.
    Tanskan-käly sanoi, että heillä eivät päiden pesun lisäksi tee muuta kuin vaihda tyynyliinat. Pehmoleluja ei tarvitse pestä tai pakastaa (siis heikäläisten ohjeiden mukaan), eikä koiria polttaa tai muutakaan ;)

    Jos niitä tulee niin vähintään kolme käsittelyä viikon välein. Ainakin.

    VastaaPoista
  7. Meille toi on hyvä tekosyy vaihtaa lakanat, sillä ne pitäisi muutenkin aina vaihtaa, hih. Mutta en ala mihinkään ylisiivoamiseen mitä en muutenkaan tekisi.

    VastaaPoista
  8. Limestä ja teepuuöljystä en mäkään ole kuullut, mutta vakuuttavalta tuo käsittely kuulostaa. Tsemppiä säätämisen keskelle!

    Meillä on täikampa ja sillä oli pakko oma pää kammata kun niin mukamas kutitti. Mä ostin myös neidille sellaista estosuihketta, joka saa hiuksen tuoksumaan "eihiukselta". Ja jannuille leikkautin muutaman millin siilit. Siis silloin viimeksi, kun meillä tuo kammotusvaara oli. Ja kyllähän mä pesin ja putsasin vuodevaatteita jne. Ja sit laitoin minigrippusseihin kaikki vaihtovaatteet tarhassa ja sit pipot hihaan jne. Tulis jo kesäkesäkesäkesäkesä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä suihkutellaan myös teepuuöljyn ja veden sekoituksella.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi