Siirry pääsisältöön

arjen sisustuskuvia

Eksyin eilen tänne. Muistaakseni olen sanasen jo jossakin vaiheessa tästäkin kirjoittanut, siis siitä etten oikeesti tiedä kuka niissä sisustuslehtien kodeissa asuu. Enemmän kuin siisteyttä ja harmoniaa, mä kuitenkin ihmettelen sitä miten niillä ihmisillä a) on aikaa ja b) miten tavallisilla työtätekevillä ihmisillä on rahaa rakentaa omin käsin kivitalo jostakin pelastetuista ja dyykatuista palasista meren rannalle Espooseen... ja siinä samassa ne käy töissä ja niillä on neljä alle kouluikäistä lasta ja ah, miten ihana ja kaunis ja seesteinen koti.


Innostuin ottamaan kuvia ihan tavallisena aamupäivänä – L nyt sattuu olemaan lomalla – sen jälkeen kun olin tullut lenkiltä. Hikisenä, matkalla suihkuun räpsin ekat kuvat ja ne kolme viimeistä siinä vaiheessa kun lapset oli jo lastattu autoon ja oltiin lähdössä kohti... no, Klinikkaa tietty. En siivonnut, en järjestänyt, en etsinyt erityisen suotuisia kuvakulmia. Tällaiselta meillä ihan oikeesti näyttää, useimmiten - kiitos L:n.








Me ei pedata sänkyjä oikeestaan koskaan. Meillä ei edes ole sellaista vehjettä kuin päiväpeitto.


Tää on L:n kauhistus... se ei voi mitenkään käsittää, miten jonkun yöpöytä voi  näyttää tältä...



L on suihkussa kuvanottohetkellä ja siks siinä on lattialla pyyhe

mun lavuaari ja mun rojut

L:n lavuaari ja sen rojut. Mä en myöskään juuri silitä - ikinä - mitään.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi12. heinäkuuta 2013 klo 9.37

    Teillä on siisti ja kaunis koti. Voi kun näkisit tämän kaaoksen :)

    - Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. heinäkuuta 2013 klo 16.28

      En mä tästä siisteydestä vastaa mitenkään, se on L. Johan siitä kielii meidän kodin syöpäpesäke, eli mun yöpöytä ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää