Siirry pääsisältöön

kun autisti matkustaa sittenkin

Vuosi sitten, kun me palattiin aika tarkkaan samalta reissulta oli sekä lapsen, että sen sisarusten ja vielä vanhempienkin mielipide se ettei autisti matkusta tai että me ei ainakaan haluta matkustaa autistin kanssa.   Korjaan vuoden takaista lausuntoani. Autisti kyllä matkustaa. Se matkustaa jos sillä on riittävän tarkka käsitys siitä mihin se on menossa, mitä siellä tapahtuu ja minkälaista siellä on. Meillä oli ihanaa. Meillä oli oikeesti ihan vaan ihanaa...Kotimatkalla M kysyi autossa et mennäänhän me taas ensi kesänä - samaan paikkaan.

Eka pysähdys lounaalle tai välikahville tai ihan mille vaan...




Mä nyt vaan tykkään näistä tuulimyllyistä...

ison joen ylitys

kaukana horisontissa siintää rakennuksia... ne on Hanfordin taloja. Hanford Nuclear Site näkyy tossa yllä olevassa kartassakin. Täällä on aikanaan rakennettu ydinpommeja, tänä päivänä se on alueen suurin ympäristöongelma maaperään vuotavine säiliöineen. 


nykyaikaiselle lapselle tää ei tosiaankaan oo lehtiö ja kuulakärkikynä, vaan "Drawing iPad"

meidän eka viinipysähdys Benton Cityssä...



Fidelitas avaa oman "tasting roomin" tähän meidän kotinurkille... mä olen innoissani, koska ainoa syy miksi me ei olla kuuluttu näitten klubiin on ollut tähtitieteellisen kalliit posimaksut niille viineille...



toinen pysähdys oli kävelymatkan päässä siitä ekasta


viinikoira "Buddy"


meidän maistellessa viinejä sai lapset kiipeillä Cooperwinesin Cooper viihdytti meidän lapsia muun muassa esittelemällä niille venettään, ja juoksuttamalla niitä pihalla koiran kanssa... sitä vois jo kutsua palveluksi... niin ja se myös tarjoili muille asiakkaille roikottaen meidän K:ta kainalossaan ;)


sama hotelli kuin vuosi sitten... pyyhkeitä tosin tuli siitä et viime kerralla me oltiin kolmannessa kerroksessa ja nyt tokassa... miten se edes muistaa?






ei jäänyt nälkä

M:n painopeittona



oli totaalinen kuningasajatus nousta aamulla K:n kanssa heti kun se avas suunsa klo 6.01 ja kiikuttaa se ulos hotellihuoneesta niin et muut sai nukkua...


aamukuuden aamiaisella

kuin kotonaan hotellin aulassa

tätä ne oli odottaneet... vuoden



mukana sadussa...

TAAAAAAAS ajetaan

...hyvänviinin lähteille





tässä kohdassa M:n mitta tuli täyteen sen veljiä ja me jakaannuttiin kahteen ryhmään vähäksi aikaa



ehkä makein junarata - ikinä








K käy kierroksilla




ostoksia




kello kuuden aamiainen, vol.2


päätettiin ajaa kotiin mutkan kautta ja esitellä lapsille ihan oikea, elävä tulivuori


pissatauko







lounastauko

eka näkymä Mt Rainierista, kotoisasti Reiska vaan... lavalla allekirjoittanut












maailman katolla











pojat kiusaa M:aa... onneksi ollaan jo melkein kotona



Kommentit

  1. Kävin pariinkin otteeseen teidän reissussa, ensin puhelimen selaimella, päälle vielä töissä jättinäytöllä.

    Kiitos, virkistyin! :)

    VastaaPoista
  2. Ihania lomakuvia. Varsinkin se L ja lapset. Mut teidän pitää saada sellainen, jossa säkin oot!

    Ja oon kyllä superiloinen, että teidän matka oli onnistunut. Rohkea rokan syö, onneksi kokeilitte uudelleen viime vuoden haasteista huolimatta!!

    Mahtava havainto muuten tuo drawing IPad!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...