On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
Kävin pariinkin otteeseen teidän reissussa, ensin puhelimen selaimella, päälle vielä töissä jättinäytöllä.
VastaaPoistaKiitos, virkistyin! :)
Ihania lomakuvia. Varsinkin se L ja lapset. Mut teidän pitää saada sellainen, jossa säkin oot!
VastaaPoistaJa oon kyllä superiloinen, että teidän matka oli onnistunut. Rohkea rokan syö, onneksi kokeilitte uudelleen viime vuoden haasteista huolimatta!!
Mahtava havainto muuten tuo drawing IPad!