Siirry pääsisältöön

kun autisti matkustaa sittenkin

Vuosi sitten, kun me palattiin aika tarkkaan samalta reissulta oli sekä lapsen, että sen sisarusten ja vielä vanhempienkin mielipide se ettei autisti matkusta tai että me ei ainakaan haluta matkustaa autistin kanssa.   Korjaan vuoden takaista lausuntoani. Autisti kyllä matkustaa. Se matkustaa jos sillä on riittävän tarkka käsitys siitä mihin se on menossa, mitä siellä tapahtuu ja minkälaista siellä on. Meillä oli ihanaa. Meillä oli oikeesti ihan vaan ihanaa...Kotimatkalla M kysyi autossa et mennäänhän me taas ensi kesänä - samaan paikkaan.

Eka pysähdys lounaalle tai välikahville tai ihan mille vaan...




Mä nyt vaan tykkään näistä tuulimyllyistä...

ison joen ylitys

kaukana horisontissa siintää rakennuksia... ne on Hanfordin taloja. Hanford Nuclear Site näkyy tossa yllä olevassa kartassakin. Täällä on aikanaan rakennettu ydinpommeja, tänä päivänä se on alueen suurin ympäristöongelma maaperään vuotavine säiliöineen. 


nykyaikaiselle lapselle tää ei tosiaankaan oo lehtiö ja kuulakärkikynä, vaan "Drawing iPad"

meidän eka viinipysähdys Benton Cityssä...



Fidelitas avaa oman "tasting roomin" tähän meidän kotinurkille... mä olen innoissani, koska ainoa syy miksi me ei olla kuuluttu näitten klubiin on ollut tähtitieteellisen kalliit posimaksut niille viineille...



toinen pysähdys oli kävelymatkan päässä siitä ekasta


viinikoira "Buddy"


meidän maistellessa viinejä sai lapset kiipeillä Cooperwinesin Cooper viihdytti meidän lapsia muun muassa esittelemällä niille venettään, ja juoksuttamalla niitä pihalla koiran kanssa... sitä vois jo kutsua palveluksi... niin ja se myös tarjoili muille asiakkaille roikottaen meidän K:ta kainalossaan ;)


sama hotelli kuin vuosi sitten... pyyhkeitä tosin tuli siitä et viime kerralla me oltiin kolmannessa kerroksessa ja nyt tokassa... miten se edes muistaa?






ei jäänyt nälkä

M:n painopeittona



oli totaalinen kuningasajatus nousta aamulla K:n kanssa heti kun se avas suunsa klo 6.01 ja kiikuttaa se ulos hotellihuoneesta niin et muut sai nukkua...


aamukuuden aamiaisella

kuin kotonaan hotellin aulassa

tätä ne oli odottaneet... vuoden



mukana sadussa...

TAAAAAAAS ajetaan

...hyvänviinin lähteille





tässä kohdassa M:n mitta tuli täyteen sen veljiä ja me jakaannuttiin kahteen ryhmään vähäksi aikaa



ehkä makein junarata - ikinä








K käy kierroksilla




ostoksia




kello kuuden aamiainen, vol.2


päätettiin ajaa kotiin mutkan kautta ja esitellä lapsille ihan oikea, elävä tulivuori


pissatauko







lounastauko

eka näkymä Mt Rainierista, kotoisasti Reiska vaan... lavalla allekirjoittanut












maailman katolla











pojat kiusaa M:aa... onneksi ollaan jo melkein kotona



Kommentit

  1. Kävin pariinkin otteeseen teidän reissussa, ensin puhelimen selaimella, päälle vielä töissä jättinäytöllä.

    Kiitos, virkistyin! :)

    VastaaPoista
  2. Ihania lomakuvia. Varsinkin se L ja lapset. Mut teidän pitää saada sellainen, jossa säkin oot!

    Ja oon kyllä superiloinen, että teidän matka oli onnistunut. Rohkea rokan syö, onneksi kokeilitte uudelleen viime vuoden haasteista huolimatta!!

    Mahtava havainto muuten tuo drawing IPad!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...