Siirry pääsisältöön

sekopäinen sunnutaiaamu

Se heräs taas aivan liian aikaisin. Se heräs siihen että sillä oli karmee pissahätä ja se kuvitteli pissanneensa meidän sänkyyn. Kello ei ollut edes kuutta. Sujuvasti siitä sit siirryin niihin kahteen muuhun, jotka molemmat oli pissanneet sänkyihinsä ja jotka oli molemmat asiasta aivan superonnettomia. Niinpä siis kuuden pintaan revin lakanoita märistä sängyistä, samalla lohduttaen poikia laittaessani niitä varhaiseen kylpyyn. Yöt on olleet kuivia jo pitkään. Tää oli poikkeus. Miksi? Ei aavistustakaan.

Hyvää varhaisessa herätyksessä ja pyykkisavotassa oli se et olin luvannut olla kirkolla jo yhdeksän jälkeen. Oli leiriesitykset ja vapaaehtoisvuoro lastenhoidossa. Se mihin en tiennyt sitoutuneeni oli täys kaaos. Ekan vartin olin yksin ja lapsia satoi sisään vasemmalta ja oikeelta. Suurin osa ekakertalaisia tai kesälomavieraita ja kaksvuotiaat ikänsä mukaan täysin shokissa siitä et ne jätettiin ulisevien lasten keskelle yhden yksinäisen naisen hoiviin... onneksi mulle löytyi lisäkäsiä kun meidän huoneessa – 2-vuotiaat – oli lopulta omien lapsosten lisäksi 18 lasta. Niissä kahdet kaksoset ja yhdet kolmoset.

Selvittyäni hengissä tästä koitoksesta hain lisää kahvia, iskin laumalle bagelit kätösiin ja saatoin ne omiin luokkiinsa. Oli ihanaa saada olla jumalanpalveluksessa ihan rauhassa. Teemana oli uskon eri muodot ja tajusin taas kerran, että ehkä tää mun tapa uskoa on myös ihan oikea ja vahva ja validi. Liian usein epäilen, liian usein noloilen – suuntaan jos toiseenkin. Mietin taas sitä kastetta. Ensi viikolla olis kastesunnuntai. Se on liian varhain L:lle. Odotan että se sopeutuu ajatukseen, ehkä siihenkin on joku syy ettei aika vielä ole oikea.

Kun selvittiin lopulta kotiin oli iltapäivä jo hyvässä vauhdissa. Haettiin pubista ”Growler” ja kaupasta burgerikamat ja siirryttiin pihalle grillailemaan ja nautiskelemaan kesäpäivästä. Koko perhe – no, ei M – on onnistunut kehittämään tukevan addiktion mustikoihin. Huonompiakin paheita vois toisaalta olla. Kesävieras Buddy kätkeytyi kurkun alle ja nautiskeli omasta pakopaikastaan. Jälkkäriksi jätskit ja pihaleikkejä mun hoivatessa pientä puutarhaani.


Häädettyäni lauman sisälle oli Koiran vuoro – ja mun. Puoli tuntia trailillä metsässä tekee terää, antaa virtaa ja saa taas jaksamaan. Nukkumaan ajattelin kuitenkin vetäytyä varhain... herätäkseni laittamaan mustikkapannareita, lähteäkseni lasten kanssa koirapuistoon ja sen jälkeen kirjaston kautta... terapiaan. Tulkoon maanantai. 

täällä ravintolat saa myydä alkoholia myös ulos ja pubissa voi käydä täyttämässä omat olutgrowlerinsa
(64 fluid oz eri vajaat 2 litraa)


kesävieras ulkoilemassa




uudella "polulla" rakennetaan siltaa







Kommentit

  1. Moi! Lueskelen tässä Hesaria ja huomasin, että tänään tulee dokumentti autismista, The Autism Enigma, USA 2011. Olet varmaankin sen nähnyt, mutta ajattelin varmuuden vuoksi kertoa, että tällainen dokkari on olemassa. Mukavaa maanantaita!
    T. Jonna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi