kuinkas sitten kävikään

Eilen aamulla odotin ensin et kello tulee yhdeksän, sit nappasin puhelimen kouraan ja soitin sille listan kolmannelle psykiatrille (CB). Eka puhelinnumero meni toisen vakuutusyhtiön omalle lääkäriasemalle – joo ei – googlaan uudestaan ja löydän toisen numeron. Soitan siihen numeroon ja saan puhelinvastaajan... ”jätäthän nimesi ja puhelinnumerosi ja asiasia ja palaan pian, jos olet uusi asiakas – praktiikka on täynnä enkä valitettavasti vastaanota uusia asiakkaita” Viimeisestä pätkästä huolimatta jätän pitkän viestin CB:lle. Kerron meidän tarinan ja tilanteen lyhyesti, kerron miksi on niin tärkeää saada apua juuri häneltä ja kuinka kiitollinen olisin jos hän edes soittaisi takaisin. Seuraavaksi jätän viestin lastenlääkäriasemalle. Kysyn olisko mitenkään mahdollista et meidän lääkäri soittais sille CB:lle ja sanois sanasen tai kaksi meidän puolesta.

Kun olen suihkussa soittaa lastenlääkäriaseman sairaanhoitaja ja lupaa välittää pyynnön meidän lääkärille. Istuessani oman lääkärini odotushuoneessa – sen niskan seuraava vaihe – soittaa meidän lastenlääkäri ja lupaa soittaa CB:lle, kysyy kuka meidät halusi CB:lle lähettää ja muutaman muun tarkentavan kysymyksen puheluaan varten. Lohduttaa että menee varmasti muutama päivä ennen kuin mitään kuuluu, mutta että joskus on ollut mahdollista saada aika tällä tavoin. Jään odottamaan.

Päivä kulkee omaa rataansa... niskalääkäri – lähete fysioterapiaan hierontaan – lounas lasten kanssa ja terapia. K:n terapeutti on silmäleikkauksessa ja meidän terapiasysteemit sen takia poikkeukselliset. Päädyn istumaan klinikan odotushuoneessa yhdestä puolineljään, vaihtelevasti yhden tai kahden lapsen kanssa. Siinä istuessani luen kirjaa, leikin autoilla ja neulon K:lle matka ”tutua” – sitä villalangasta tehtyä äidinkorviketta. Juttelen M:n toimintaterapeutin kanssa ahdistuksesta, syömisterapeutin kanssa syömisvaikeuksista ja ryhmäsyömisterapeutin kanssa ryhmän aloittamisesta tulevalla viikolla. Mietin että kaikki tuntee mut Klinikalla, sen naisen joka istuu siinä aulassa neljänä päivänä viidestä. O:n fyssari kehuu että O on edistynyt ihan valtavasti. Olen samaa mieltä. K:n varaterapeutti kertoo että sai K:n rauhoittumaan töihin kuiskaamalla ja toimimalla korostetun hitaasti ja rauhallisesti – ei taida luonnistua multa.  O haluaa kauppaan ostamaan omenia. Mä haluun ostaa maitoa aamuksi.

Ruokakaupassa puhelin soi. Tunnistan välittömästi numeron vaikken ole siihen numeroon soittanut kuin yhden ainoan kerran. CB soittaa takaisin. Hypin kirjaimellisesta tasajalkaa riemusta vaikken vielä edes tiedä mitä se aikoo mulle sanoa. Se kuulostaa puhelimessa ehkä maailman mukavimmalta ihmiseltä. Se kiittää viestistä ja sanoo saaneensa viestin myös meidän lastenlääkäriltä. Se sanoo että päätti soittaa takaisin, koska mä kuulostin puhelimessa niin mukavalta ja koska meidän lastenlääkäri puhui meidän perheestä niin kauniisti...  niin ja koska luottaa meidän Neuron arvioon psykiatrin tarpeesta. Se tarjoaa meille aikaa perjantaiaamuksi, vilkaisemattakaan kalenteriani otan vastaan ajan. Siis perjantaiksi!!!! Ei ensi kuussa tai joulukuussa vaan nyt, tämän viikon perjantaina. CB sanoo ettei enää kuulu meidän vakuutusyhtiön sopimuslääkäreihin, mutta lupaa laskuttaa vakuutusyhtiötä meidän puolesta, meille jää maksettavaksi erotus.

Tää toimii siis vähän niin kuin kela, lääkäri laskuttaa ja vakuutusyhtiö hyvittää oman taksansa mukaan, me maksetaan näitten kahden erotus. Silloin kun käydään sopimuslääkärillä ei lääkärillä ole oikeutta laskuttaa meiltä sitä ylimenevää summaa. Soitan vakuutusyhtiöön kysyäkseni paljonko ne meinaa korvata, muistelen mielessäni että se olis ehkä puolet siitä taksasta (korvattava summa – 50% vakuutustaksasta). Yllätys on iloinen kun nainen puhelimessa kertoo, että koska meidän vuotuinen omavastuumaksimi on ylittynyt maksavat he 100% oman taksansa (korvattava summa – 100% vakuutusyhtiön taksa), loistavaa... ehkä tästä selvitään järjellisin summin.

Illalla puhelin soi vielä kertaalleen. Meidän lastenlääkäri haluaa tarkistaa että me saatiin se aika. Se kertoo just puhuneensa uudestaan CB:n kanssa ja että CB on luvannut ottaa M:n potilaakseen. Kello on melkein kahdeksan – illalla – "virka-aika" on loppunut jo tunteja sitten.

Tänään alkaa testaus Neurolla. Me käydään M:n kanssa siellä neljä testikertaa selvittämässä pelkotiloja ja ahdistuksia.