Siirry pääsisältöön

myyräntyötä

Tunnen taas itseni erityislapsen vanhemmaksi. Käytän sunnuntaiaamun etsimällä lapselleni psykiatria ja syömishäiriöspesialistia. Kukaan ei hoida viisivuotiasta syömishäiriöistä – väärin. Yksi hoitaa, se ei laskuta vakuutusyhtiöitä, se laskuttaa suoraan asiakkaita. Siihen meillä ei oo varaa. Mietin kenellä on niin paljon rahaa että ne voi maksaa satoja taaloja yhdestä käyntikerrasta tällaisellä spesialistilla? Yhdestä kerrasta kun ei vielä irtoa mitään... tarvitaan hoitosuhde, viikoittaisia tapaamisia – satoja taaloja tunti. Keskityn siihen psykiatriin, siellä ei sentään tartte laukata jatkuvasti. Ekalla nettisivulla lukee ettei se tee yhteistyötä vakuutusten kanssa, mutta tuntitaksa on edulliset $325. Toka sivusto sanoo samaa... kolmas ehkä tärppää, siitä sanotaan että se hyväksyy meidän vakuutuksen, mutta vakuutusyhtiönlistalta en löydä samaa nimeä. Pitää soittaa huomenna. Yksikään vakuutusyhtiönlistan nimistä ei ole Autismiklinikan listalla. Yksikään ei ole Neuropsykologin listalla. Mietin minkälaisia lapsia ne 17 listalla olevaa psykiatria hoitaa. Pitää ottaa lista mukaan huomenna kun vien M:n paperit Neurolle. Pitää kysyä onko yksikään niistä listan nimistä sellainen joka osaisi auttaa meitä.


Mulla on viisivuotias tytär joka on syömishäiriöspesialistin ja psykiatrin tarpeessa. Tunnen oloni avuttomaksi, en tiedä pystynkö ja osaanko auttaa omaa lastani.

metsänkeiju





autopesula



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi29. heinäkuuta 2013 klo 0.03

    Oh no!Kuulostaa tosi rankalta!

    Jos asiat eivät millään järjesty siellä Usa:ssa, onko teillä minkäänmoisena vaihtoehtona muuttaa Suomeen?

    Täällähän autistien (tai muidenkaan sairausryhmien) paras ja laadukkain hoito ei yleisesti ottaen ole riippuvainen vakuutuksista ja taloudellisista mahdollisuuksista vaan esim autistisia lapsia hoidetaan laaja-alaisesti syömisongelmat sun muut huomioon ottaen ja kaikkia tarvittavia asiantuntijoita käyttäen lähes ilmaisesti (verovaroilla toki kustantaen).

    Jos jotain tarvittavaa hoitoa ei löydy tarpeeksi läheltä yleiseltä puolelta ja erikoislääkärit tms katsovat hoidon tai kuntoutuksen kuitenkin tarpeelliseksi, niin silloin kunnalta tms instanssilta saa maksusitoumuksen yksityiselle puolelle.


    Omat lapseni ovat sairastelleet ja oireilleet paljon (mm autismin kirjon häiriötä, ylivilkkautta, keskittymishäiriöitä,ruokakranttuuksia, puheen jälkeen jääneisyyttä, tuntoyliherkkyyksiä, laajoja allergioita ja ruuansulatushäiriöitä jne)

    Ensin on tutkittu isoissa sairaaloissa (yksi lapsi tosin yksityiseltä autismiklinikalta sai aikoinaan vakuutuksemme turvin autismin kirjon diagnoosin)ja sitten hoito ja kuntoutus on jatkunut joko kunnan tai lähisairaaloitten palveluissa tai tosiaan maksusitoumuksella esim yksityisellä toimintaterapeutilla tai muulla tarvittavalla yksityisellä toimijalla.

    Koko rumba ei ole tullut kalliiksi vaan päinvastoin olemme saaneet vuosien varrella runsaasti lakisääteistä taloudellista tukea(sairaan lapsen/ vammaisen lapsen hoitotukia useammallekin lapselle)Aikuisena autismin kirjon lapsilla on tarvittaessa hyvät mahdollisuudet edullisiin tuettuihin asumismuotoihin ja kuntoutustoimintaan.

    Monessa mielessä Suomi on siis hyvä maa pitkäaikaissairaiden lasten perheille asua.

    Koska tunnutte rakastavan asua USA:ssa, toivottavasti hyvät ratkaisut elämäänne ja lastenne elämmään löytyvät sieltä. Mutta mikäli näin ei kävisi, kannattaa muistaa Suomen tarjoamat maailmanlaajuisestikin upeat mahdollisuudet apuun ja tukeen autististen lasten perheille!

    Tsemppiä!

    Lilli

    VastaaPoista
  2. Melina29. heinäkuuta 2013 klo 4.37

    Tosi kurjaa, moni lääkäri ei enää jaksa hoitaa vakuutusyhtiöiden byrokratia-rumbaa vaan jättää sen potilaiden kontille. Se vakuutuskoordinaattori kuulostaa teidän tilanteessa tosi tarpeelliselta.

    Me kokeilemme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Health Savings-accountia, eli vakuutusmaksun sijaan tietty summa (ennen veroja eli veroja alentavasti) menee tilipussista suoraan terveyskassaa kartuttamaan josta maksamme kaikki lääkärimaksut luottokortilla. "Säästöön" laitettu raha ei häviä vuoden lopussa niinkuin joissain kassoissa vaan kulkee mukana, ja jos sitä ei käytä voi rahan sijoittaa. Rahan voi käyttää myös ihan silmälaseihin y.m. terveysjuttuihin. Työnantaja antoi kassaan pienen alku-pesämunan, ja vakuutus suojaa meitä maksukatolla, eli aivan älyttömiä summia emme joudu itse maksamaan. Saamme myös vakuutuksen piiriin kuuluvilta lääkäreiltä vielä alennusta, eli lääkäri lähettää ensin laskun vakuutukselle joka hylkää sen mutta ilmoittaa alemman maksusumman jonka me sitten maksamme.

    En tiedä onko tästä mitään apua, yksi vaihtoehto vain.. huomasimme nimittäin itse että nyt kun laskemme mitä ennen maksoimme vakuutusmaksuja ja omavastuuta, tuli se itseasiassa kalliimmaksi kuin mitä nyt maksamme omaan säästöpussiin, ilman omavastuuta ja maksukatolla. Kerran yhden ihotautispesialistin maksu oli pienempi kuin mitä ennen omavastuu.... kerran jouduin yhdestä ainoasta lääkkeestä pulittamaan melkein 300 dollaria.

    VastaaPoista
  3. Melina29. heinäkuuta 2013 klo 5.01

    Tämä vaihtoehto tuli siis mieleen siitä että jos alkaa olla lääkärimaksuja joita omavastuu ei enää kata, on säästökassasta hyötyä maksukattoineen, ja maksut eivät vähennä omaa talouskassaa...

    Psykologia/psykiatria-puolella olen törmännyt siihen että oman vakuutuksen piiristä on vaikea löytää sellaista joka täsmää omaan tarpeeseen, ottaa uusia potilaita, ja jonka kanssa kemiat pelaa, eli siinä tilanteessa sitä haluaa valita juuri mieleisensä ja sopivimman huolimatta vakuutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. heinäkuuta 2013 klo 7.30

      Meillä on HSA mut ongelma on tässä se et näitten tiettyjen spesialistien hinnat on niin tähtitieteellisiä et ne syö sen HSA:n tosi nopeesti. Tää ongelmahan on tosiaan joo vastassa lähinnä näitten psykiatrien ja psykologien kanssa. Mä ymmärrän hyvin et ne ei halua noudattaa vakuutusyhtiöitten kurataksoja, mutta, mutta... olis se kivaa kuitenkin löytää joku.

      Poista
    2. Melina31. heinäkuuta 2013 klo 10.07

      Jos käsitin oikein teidän vakuutus kuitenkin korvaa osan hoidoista ja HSA:sta maksatte sitten ylimenevät osuudet. Kirjoitan kiireessä joten en ehdi tähän hätään käyttämään oikeita termejä, mutta meillä siis on sellainen HSA josta maksamme lääkärimaksut 100%, tosin alennetun taksan mukaisesti jos lääkäri kuuluu hoitopiiriin. Vuosittainen talletus kuluisi nopeasti teidän tilanteessa, kyllä, mutta maksukatto pitäisi huolen ettei ylimenevä osa olisi tähtitieteellinen summa.

      Kuulostaa kuitenkin siltä että löysitte haluamanne neurologin ja taksat hoituu, joten hyvä juttu!

      Poista
    3. Muusa Liinpaa6. elokuuta 2013 klo 18.10

      Pelkällä HSA:lla ei tosiaan meidän perheessä pääse kovin pitkälle. Se meidän vuosittainen omavastuuosuus $3750 kun täyttyy helposti jo tammikuussa ja kesään mennessä ollaan käytetty myös coinsurance :)

      Poista
  4. Nina29. heinäkuuta 2013 klo 9.15

    Kasittaakseni katsot laakereita "in-network" listalta? Miten teidan vakuutus korvaa muut laakarit?
    Mun vakuutus hoitaa kaytannossa kaikki kulut "in-network" listan laakareista, mutta "out-of-network" laakarikulutkin korvataan 85%, jolloing esim 10 kerran kaynneista itse maksaisi noin $500.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää