Siirry pääsisältöön

ilot tulituksesta

Eiliset kemut oli rennot ja onnistuneet ja kakkukin hyvää... ei siitä sen enempää. Ne illan ilotulitukset taas... no, ensinnäkin me - hyvät vanhemmathan - kiskottiin kaikki kolme lasta sängyistään rattaisiin ja lykättiin ne pihalle aivan hillittömään paukkeeseen. Ymmärrettävästi vastaanotto oli ehkä väemmän innostunut ja hurmahenkinen... eniten kuullut lauseet ekan puolen tunnin aikana oli ”Pelottaa” ja ”Haluun kotiin” Varsinaisen näytöksen piti alkaa kymmeneltä. Kello tulee kymmenen ja puoli yksitoista ja lopulta yksitoista... päätettiin et 23:30 lähdetään kävelemään kotiin. Teknisiä ongelmia kävi ystävä kertomassa. Me mietittiin että miten niitä teknisiä ongelmia on ylipäätään mahdollista korjata siellä pimeässä taskulamppujen valossa. Lopulta me ollaan seisty pimeässä puistossa satunnaisten paukkujen valaistessa maisemaa liki kaksi tuntia. Päätämme myöntää tappion ja viedä lapset takaisin sänkyihinsä... ehkä mä päästiin kolme metriä kotiinpäin kun näytös vihdoinkin alkoi. Tässä vaiheessa köörille oli jo niin monta kertaa ehditty selostamaan ilotulitteiden koostumus ja vaarattomuus etäältä seuratessa että kaksi kolmesta hihkui riemusta. Oli se vaivan arvoista. Oli se kaiken sen seisomisen ja lasten kanniskelun arvoista. Oli se senkin arvoista että kuuden ekan paukun jälkeen tuli tauko – liian pitkä tauko. Niin pitkä että kaikille selvis että on taas ongelma. Niin pitkä että mielessä häivähti et pitäiskö sittenkin lähteä kävelemään kotiin... Oli se sen arvoista, sitten kun se lopulta pääsi vauhtiin.










Aamulla meillä oli käsissämme kolme väsynyttä lasta ja kaksi väsynyttä aikuista. Oli se kuitenkin sen arvoista. Oli ne lapsetkin sitä mieltä päivänvalossa et hinoja oli, ja äänekkäitä. Pojat nukkui päikkärit. Mä nukuin poikien kanssa päikkärit.

Iltapäivällä oli M:n syömisterapia. Sieltä suunnattiin puistoon ja rannalle. Mä hetken surin sitä et L:n ainoa kesäloma tulee olemaan terapiarumbaa... terapiaan-syömään-terapiaan-puistoon-terapiaan-terapiaan-terapiaan-nukkumaan-terapiaan... Et hyvää lomaa vaan kultaseni... lähdettäiskö – hmmmm - terapiaan?






Onneksi me lähdetään sunnutaiaamuna ihan oikeestikin kahdeksi yöksi matkaan.  Ihan oikeelle lomalle. Katsotaan josko toi autisti nyt olis valmiimpi matkustamaan...


Tiedättekö muuten sen huudon mikä lähtee vääryyden kokeneesta lapsesta? Siis silloin kun joku sen sisaruksista on kohdellut sitä sangen väärin ja kaltoin ja kohtuuttomalla tavalla? Se sellainen alkukantaiselta kalshkahtava kirkuna ja karjunta, josta välittömästi tietää että pian siihen yhdistyy hampaat tai iskuun puristuva nyrkki? Tiedättekö? Mä tiedän. Sitä kuuluu meillä usein. Se on vähän kuin viimeinen varoitushuuto kohteelle ja myös aikuiselle lähistöllä: ”Tule väliin kun vielä ehdit... tai muuten...” Seuraavassa hetkessä ne on taas ylimmät ystävykset.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...