Siirry pääsisältöön

ihana viikonloppu

Tänään kuunnellesani jumalanpalveluksessa puhetta onnellisuudesta, mietin miten onnellinen olenkaan – tässä ja nyt.

Ensi sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun kävin ekaa kertaa meidän kirkossa. Tuntuu huikeelta, että siitä todella on jo vuosi. Silloin tilanne oli ihan kamalan toisenlainen, M oli vasta saanut diagnoosinsa, mä itse sairastuin ja kaikki tuntui pyörivän ympärillä. Muutenkin tuntui että viimeiset vuodet oli olleet yhtä kaaosta ja elämä taistelua ylipäätään pinnalla pysymisestä. Olin aivan totaalisen puhki, väsynyt ja ihan vaan loppu. Vuodessa ollaan kuljettu tietynlaiseen seesteiseen tasapainoon, saatu viimeinkin hengähtää. Oli hyvä hetki istua kuuntelemassa tunti onnellisuudesta. Istua kuunnella ja olla kiitollinen. Hyvä päivä nauttia ehtoollinen.

Iltapäivä ja ilta vierähti naapurin viinibileissä... törmättiin kirkossa ja saatiin kutsu kylään. Yksi viinilasillinen paisui isoiksi naapurikemuiksi ja grillibileiksi. Lapset juoksi pihalla vesileikeissä, koirat hääräs jaloissa ja viiniä meni – monta pulloa. Mietin siellä istuessani et miten meidän naapuritkin on niin ihania ja kivoja ja meillä niin mukavaa yhdessä. 

Ihana viikonloppu.


Huomenna aamukahdeksaksi raamattuleirille ja leiriltä suoraan terapiaan... voin vaan aavistella miten väsynyttä ja kiukkuista joukkoa mulla on huomenna kyydissä alkuillasta. Onneksi vasta huomenna.




Kommentit

  1. Kuulostaa kivalta kirkolta. Täällä vaan ihmiset eroaa, kun kristillisten pj laukoo omia ajatuksiaan. Mua lähinnä ärsyttää se, et ihmiset eroaa yhden ihmisen mielipiteen takia. Ihmisen, joka ei edusta kirkkoa sinällään... Plääh :( Mutta siis teidän kirkko ja sen teemat saa mut ikävöimään amerikan kirkkoon, siellä se meininki on vaan jotenkin meikäläiselle sopivampaa ja hiukan iloisempaa kuin täällä kotimaassa.

    VastaaPoista
  2. Niin ja noi viinibileet näyttää ihanilta ;) ...Ja sinä olet kaunis. Niinkuin aina. Sinun uusissa laseissa... <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...