Tänään
kuunnellesani jumalanpalveluksessa puhetta onnellisuudesta, mietin miten
onnellinen olenkaan – tässä ja nyt.
Ensi sunnuntaina
tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun kävin ekaa kertaa meidän kirkossa. Tuntuu
huikeelta, että siitä todella on jo vuosi. Silloin tilanne oli ihan kamalan
toisenlainen, M oli vasta saanut diagnoosinsa, mä itse sairastuin ja kaikki
tuntui pyörivän ympärillä. Muutenkin tuntui että viimeiset vuodet oli olleet
yhtä kaaosta ja elämä taistelua ylipäätään pinnalla pysymisestä. Olin aivan
totaalisen puhki, väsynyt ja ihan vaan loppu. Vuodessa ollaan kuljettu tietynlaiseen
seesteiseen tasapainoon, saatu viimeinkin hengähtää. Oli hyvä hetki istua
kuuntelemassa tunti onnellisuudesta. Istua kuunnella ja olla kiitollinen. Hyvä
päivä nauttia ehtoollinen.
Iltapäivä ja ilta
vierähti naapurin viinibileissä... törmättiin kirkossa ja saatiin kutsu kylään.
Yksi viinilasillinen paisui isoiksi naapurikemuiksi ja grillibileiksi. Lapset
juoksi pihalla vesileikeissä, koirat hääräs jaloissa ja viiniä meni – monta pulloa. Mietin siellä istuessani et miten meidän naapuritkin on niin ihania ja kivoja ja meillä niin mukavaa yhdessä.
Ihana viikonloppu.
Huomenna
aamukahdeksaksi raamattuleirille ja leiriltä suoraan terapiaan... voin vaan
aavistella miten väsynyttä ja kiukkuista joukkoa mulla on huomenna kyydissä
alkuillasta. Onneksi vasta huomenna.
Kuulostaa kivalta kirkolta. Täällä vaan ihmiset eroaa, kun kristillisten pj laukoo omia ajatuksiaan. Mua lähinnä ärsyttää se, et ihmiset eroaa yhden ihmisen mielipiteen takia. Ihmisen, joka ei edusta kirkkoa sinällään... Plääh :( Mutta siis teidän kirkko ja sen teemat saa mut ikävöimään amerikan kirkkoon, siellä se meininki on vaan jotenkin meikäläiselle sopivampaa ja hiukan iloisempaa kuin täällä kotimaassa.
VastaaPoistaNiin ja noi viinibileet näyttää ihanilta ;) ...Ja sinä olet kaunis. Niinkuin aina. Sinun uusissa laseissa... <3
VastaaPoista