Siirry pääsisältöön

ihana viikonloppu

Tänään kuunnellesani jumalanpalveluksessa puhetta onnellisuudesta, mietin miten onnellinen olenkaan – tässä ja nyt.

Ensi sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun kävin ekaa kertaa meidän kirkossa. Tuntuu huikeelta, että siitä todella on jo vuosi. Silloin tilanne oli ihan kamalan toisenlainen, M oli vasta saanut diagnoosinsa, mä itse sairastuin ja kaikki tuntui pyörivän ympärillä. Muutenkin tuntui että viimeiset vuodet oli olleet yhtä kaaosta ja elämä taistelua ylipäätään pinnalla pysymisestä. Olin aivan totaalisen puhki, väsynyt ja ihan vaan loppu. Vuodessa ollaan kuljettu tietynlaiseen seesteiseen tasapainoon, saatu viimeinkin hengähtää. Oli hyvä hetki istua kuuntelemassa tunti onnellisuudesta. Istua kuunnella ja olla kiitollinen. Hyvä päivä nauttia ehtoollinen.

Iltapäivä ja ilta vierähti naapurin viinibileissä... törmättiin kirkossa ja saatiin kutsu kylään. Yksi viinilasillinen paisui isoiksi naapurikemuiksi ja grillibileiksi. Lapset juoksi pihalla vesileikeissä, koirat hääräs jaloissa ja viiniä meni – monta pulloa. Mietin siellä istuessani et miten meidän naapuritkin on niin ihania ja kivoja ja meillä niin mukavaa yhdessä. 

Ihana viikonloppu.


Huomenna aamukahdeksaksi raamattuleirille ja leiriltä suoraan terapiaan... voin vaan aavistella miten väsynyttä ja kiukkuista joukkoa mulla on huomenna kyydissä alkuillasta. Onneksi vasta huomenna.




Kommentit

  1. Kuulostaa kivalta kirkolta. Täällä vaan ihmiset eroaa, kun kristillisten pj laukoo omia ajatuksiaan. Mua lähinnä ärsyttää se, et ihmiset eroaa yhden ihmisen mielipiteen takia. Ihmisen, joka ei edusta kirkkoa sinällään... Plääh :( Mutta siis teidän kirkko ja sen teemat saa mut ikävöimään amerikan kirkkoon, siellä se meininki on vaan jotenkin meikäläiselle sopivampaa ja hiukan iloisempaa kuin täällä kotimaassa.

    VastaaPoista
  2. Niin ja noi viinibileet näyttää ihanilta ;) ...Ja sinä olet kaunis. Niinkuin aina. Sinun uusissa laseissa... <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...