Siirry pääsisältöön

terapiapäivä kangasalla

Huvikummussa kaik’ hyvin. Ei huutavia miehiä puistoissa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Päivän puheenaiheet on olleet kuinka paljon jäätelöä saa nielurisaleikkauksen jälkeen ja eteen osunut auto-onnettomuus. Siinäpä ne tärkeimmät.

Mä olen onnellinen siitä että M:n syömisryhmä, ryhmä jossa laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään ja maistellaan, saatiin kokoon ja se alkaa parin viikon sisällä. Ryhmää vetää toimintaterapeutti ja puheterapeutti. Olen onnellinen myös siitä että mun prinsessa ymmärtää miksi sinne leikkaukseen mennään, ja vielä senkin että sen jälkeen syömisen pitäis olla helpompaa. Itse M iloitsi asiasta tänään autossa... ”After my tonsillectomy – joo se osas tän ison sanan – I can eat whatever I want and I’ll be able to keep up with all my friends when having snack AND I will get to eat ice cream for one whole week”


Autokolarista taas keskusteltiin pitkään ja hartaasti… mistä se toinen auto tuli? Miksi se tuli? Miksi näin kävi? Sattuiko ketään? Miten ne pääsee kotiin? Mistä ne saa uudet autos jos vanhaa ei kerran voi korjata ja miten se sutovakuutus nyt oikein sit toimii...

päivän päätapahtuma

pitkästä aikaa ihan oikee asukuva... Mekko - Madewell, kengät - TOMS






Kommentit

  1. Mistä mä saan Tomsit? Yhyyy! Paljonko ne kustantaa siellä? Ihana mekko sulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saitkin jo vastauksen ja Amazonista varmaan löytyy lisää... muista että kannattaa ostaa normikokoa pienemmät :)

      Poista
    2. ..aaah, niin ja täällä niitten hinta vaihtelee mallista riippuen $35-70

      Poista
  2. Stockalta löytyy tavaratalosta ja verkkokaupasta :) Jos siis Suomesta kyselet.

    -3:n äiti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täytyy käydä hakemassa, kun vielä on kesää jäljellä... vai onko?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi