Siirry pääsisältöön

terapiapäivä kangasalla

Huvikummussa kaik’ hyvin. Ei huutavia miehiä puistoissa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Päivän puheenaiheet on olleet kuinka paljon jäätelöä saa nielurisaleikkauksen jälkeen ja eteen osunut auto-onnettomuus. Siinäpä ne tärkeimmät.

Mä olen onnellinen siitä että M:n syömisryhmä, ryhmä jossa laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään ja maistellaan, saatiin kokoon ja se alkaa parin viikon sisällä. Ryhmää vetää toimintaterapeutti ja puheterapeutti. Olen onnellinen myös siitä että mun prinsessa ymmärtää miksi sinne leikkaukseen mennään, ja vielä senkin että sen jälkeen syömisen pitäis olla helpompaa. Itse M iloitsi asiasta tänään autossa... ”After my tonsillectomy – joo se osas tän ison sanan – I can eat whatever I want and I’ll be able to keep up with all my friends when having snack AND I will get to eat ice cream for one whole week”


Autokolarista taas keskusteltiin pitkään ja hartaasti… mistä se toinen auto tuli? Miksi se tuli? Miksi näin kävi? Sattuiko ketään? Miten ne pääsee kotiin? Mistä ne saa uudet autos jos vanhaa ei kerran voi korjata ja miten se sutovakuutus nyt oikein sit toimii...

päivän päätapahtuma

pitkästä aikaa ihan oikee asukuva... Mekko - Madewell, kengät - TOMS






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jonna25. heinäkuuta 2013 klo 3.37

    Mistä mä saan Tomsit? Yhyyy! Paljonko ne kustantaa siellä? Ihana mekko sulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa26. heinäkuuta 2013 klo 8.00

      Saitkin jo vastauksen ja Amazonista varmaan löytyy lisää... muista että kannattaa ostaa normikokoa pienemmät :)

      Poista
    2. Muusa Liinpaa26. heinäkuuta 2013 klo 8.01

      ..aaah, niin ja täällä niitten hinta vaihtelee mallista riippuen $35-70

      Poista
  2. Anonyymi25. heinäkuuta 2013 klo 10.39

    Stockalta löytyy tavaratalosta ja verkkokaupasta :) Jos siis Suomesta kyselet.

    -3:n äiti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna25. heinäkuuta 2013 klo 10.49

      Kiitos. Täytyy käydä hakemassa, kun vielä on kesää jäljellä... vai onko?

      Poista
    2. Muusa Liinpaa26. heinäkuuta 2013 klo 8.02

      Kiitos kun vastasit :)

      Poista
  3. Paula - Gone with the Gastons25. heinäkuuta 2013 klo 10.52

    Ihana mekko!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää