terapiapäivä kangasalla

Huvikummussa kaik’ hyvin. Ei huutavia miehiä puistoissa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Päivän puheenaiheet on olleet kuinka paljon jäätelöä saa nielurisaleikkauksen jälkeen ja eteen osunut auto-onnettomuus. Siinäpä ne tärkeimmät.

Mä olen onnellinen siitä että M:n syömisryhmä, ryhmä jossa laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään ja maistellaan, saatiin kokoon ja se alkaa parin viikon sisällä. Ryhmää vetää toimintaterapeutti ja puheterapeutti. Olen onnellinen myös siitä että mun prinsessa ymmärtää miksi sinne leikkaukseen mennään, ja vielä senkin että sen jälkeen syömisen pitäis olla helpompaa. Itse M iloitsi asiasta tänään autossa... ”After my tonsillectomy – joo se osas tän ison sanan – I can eat whatever I want and I’ll be able to keep up with all my friends when having snack AND I will get to eat ice cream for one whole week”

Autokolarista taas keskusteltiin pitkään ja hartaasti… mistä se toinen auto tuli? Miksi se tuli? Miksi näin kävi? Sattuiko ketään? Miten ne pääsee kotiin? Mistä ne saa uudet autos jos vanhaa ei kerran voi korjata ja miten se sutovakuutus nyt oikein sit toimii...