Siirry pääsisältöön

mustia silmiä ja naarmuja ja iloja

Mitä muuta meillä tänään tehtiin, siis sen lisäks et leikattiin sukkiksia, lenkkeiltiin Koiran kanssa puskissa ja valokuvattiin kämppää hikisenä?

No, oltiin klinikalla M:n ST-ryhmää varten (suom. sosiaalisten taitojen), käytiin kiristyttämässä L:n aurinkolasit, haettiin M, ja mä sain kuulla miten M oli tänään ylittänyt itsensä ja pulissut ja johtanut keskustelua ja jakanut ja pelannut pelejä ja... ollut kaikinpuolin sosiaalinen. Olen ylpeä prinsessastani, kyllä se osaa kun vaan sille päälle sattuu.

Käytiin koko jengillä lounaalla ja ruokakaupassa, leikittiin puistossa ja ajettiin pyörällä. K harjoitteli pyöräilyä ekaa kertaa täysin vapaaehtoisesti ja jotenkin sille tuntui viimeinkin hahmottuneen et pyörällä on mahdollista edetä nopeammin kuin kävellen tai juosten. O tyytyi tutkimaan polkupyörän mekaniikkaa. Sit me hoidettiin O:n naarmua – terapiavamma, kun terapeutti lapsella lattiaa pyyhki – ja paranneltiin K:n mustaa silmää. K sai autossa MS Surfacesta silmäänsä M:n ja O:n taistellessa.

Jossakin vaiheessa tajuttiin et on ruoka-aika ja koko kolmikko sai M:n syömisterapian tyyliin viisi pientä ateriaa, kuin pienet kiinalaiset konsanaan. Siis silloin joskus muinoin ainakin suomalaisessa etnisessä ravintolassa tarjottiin näitä pieniä aterioita. En tiedä onko vieläkin näin... Tänään viisi pientä ateriaa sisälsi kurpitsaravioleja – pahaa, avokadoa – pahaa, nakkeja – aika pahaa, kirsikkatomaatteja – hyvää, kurkkua – aika pahaa. O söi tosin kaikki kasvikset – ei avokadoa ja K vain nakit. Jälkkäriksi oli vaniljajätskiä ja marionberry piirakkaa. Sori, en tiedä mikä se on suomeks, joku karhunvatukan tuttava tai sukulainen eikä sillä varmaan ole edes suomenkielistä nimeä. K jäi TAAS ilman jälkkäriä ja siirrettiin myöhäisestä ajankohdasta johtuen suoraan sänkyyn.


Loppuillan O ja M pelas lohikäärmepeliä ja Kanin Loikkaa. On huikeeta miten dynamiikka muuttuu ja tilanne rauhoittuu. Rauhoittuu siis niin et noi leikkii kahdestaan rauhallisia leikkejä, pelaa pelejä ja puuhaa kaikkea ns. hiljaista.  Niin kauan kun K on mukana geimeissä ne lähinnä riehuu M:n kanssa ja O itkee ja raivoaa kun ei pysy perässä tai satuttaa itsensä. Jossakin vaiheessa kiikutin melatoniinin edelleen riekkuvalle K:lle. 

Kaikin puolin oikein hyvä päivä. Huomiseksi pakkasin M:lle syömisterapiaan raviolin, salamia, vadelmia, mustikoita ja juustoa.

M oppi ottamaan itse vauhtia




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi