Mitä muuta meillä
tänään tehtiin, siis sen lisäks et leikattiin sukkiksia, lenkkeiltiin Koiran
kanssa puskissa ja valokuvattiin kämppää hikisenä?
No, oltiin
klinikalla M:n ST-ryhmää varten (suom. sosiaalisten taitojen), käytiin
kiristyttämässä L:n aurinkolasit, haettiin M, ja mä sain kuulla miten M oli
tänään ylittänyt itsensä ja pulissut ja johtanut keskustelua ja jakanut ja
pelannut pelejä ja... ollut kaikinpuolin sosiaalinen. Olen ylpeä prinsessastani, kyllä se osaa kun vaan sille
päälle sattuu.
Käytiin koko
jengillä lounaalla ja ruokakaupassa, leikittiin puistossa ja ajettiin pyörällä.
K harjoitteli pyöräilyä ekaa kertaa täysin vapaaehtoisesti ja jotenkin sille
tuntui viimeinkin hahmottuneen et pyörällä on mahdollista edetä nopeammin kuin
kävellen tai juosten. O tyytyi tutkimaan polkupyörän mekaniikkaa. Sit me hoidettiin
O:n naarmua – terapiavamma, kun terapeutti lapsella lattiaa pyyhki – ja paranneltiin
K:n mustaa silmää. K sai autossa MS Surfacesta silmäänsä M:n ja O:n
taistellessa.
Jossakin
vaiheessa tajuttiin et on ruoka-aika ja koko kolmikko sai M:n syömisterapian
tyyliin viisi pientä ateriaa, kuin pienet kiinalaiset konsanaan. Siis silloin
joskus muinoin ainakin suomalaisessa etnisessä ravintolassa tarjottiin näitä
pieniä aterioita. En tiedä onko vieläkin näin... Tänään viisi pientä ateriaa
sisälsi kurpitsaravioleja – pahaa, avokadoa – pahaa, nakkeja – aika pahaa,
kirsikkatomaatteja – hyvää, kurkkua – aika pahaa. O söi tosin kaikki kasvikset –
ei avokadoa ja K vain nakit. Jälkkäriksi oli vaniljajätskiä ja marionberry
piirakkaa. Sori, en tiedä mikä se on suomeks, joku karhunvatukan tuttava tai
sukulainen eikä sillä varmaan ole edes suomenkielistä nimeä. K jäi TAAS ilman
jälkkäriä ja siirrettiin myöhäisestä ajankohdasta johtuen suoraan sänkyyn.
Loppuillan O ja M
pelas lohikäärmepeliä ja Kanin Loikkaa. On huikeeta miten dynamiikka muuttuu ja
tilanne rauhoittuu. Rauhoittuu siis niin et noi leikkii kahdestaan rauhallisia
leikkejä, pelaa pelejä ja puuhaa kaikkea ns. hiljaista. Niin kauan kun K on mukana geimeissä ne
lähinnä riehuu M:n kanssa ja O itkee ja raivoaa kun ei pysy perässä tai
satuttaa itsensä. Jossakin vaiheessa kiikutin melatoniinin edelleen riekkuvalle
K:lle.
Kaikin puolin oikein hyvä päivä. Huomiseksi pakkasin M:lle syömisterapiaan raviolin, salamia, vadelmia, mustikoita ja juustoa.
 |
| M oppi ottamaan itse vauhtia |
Kommentit
Lähetä kommentti