torstai 11. heinäkuuta 2013

mustia silmiä ja naarmuja ja iloja

Mitä muuta meillä tänään tehtiin, siis sen lisäks et leikattiin sukkiksia, lenkkeiltiin Koiran kanssa puskissa ja valokuvattiin kämppää hikisenä?

No, oltiin klinikalla M:n ST-ryhmää varten (suom. sosiaalisten taitojen), käytiin kiristyttämässä L:n aurinkolasit, haettiin M, ja mä sain kuulla miten M oli tänään ylittänyt itsensä ja pulissut ja johtanut keskustelua ja jakanut ja pelannut pelejä ja... ollut kaikinpuolin sosiaalinen. Olen ylpeä prinsessastani, kyllä se osaa kun vaan sille päälle sattuu.

Käytiin koko jengillä lounaalla ja ruokakaupassa, leikittiin puistossa ja ajettiin pyörällä. K harjoitteli pyöräilyä ekaa kertaa täysin vapaaehtoisesti ja jotenkin sille tuntui viimeinkin hahmottuneen et pyörällä on mahdollista edetä nopeammin kuin kävellen tai juosten. O tyytyi tutkimaan polkupyörän mekaniikkaa. Sit me hoidettiin O:n naarmua – terapiavamma, kun terapeutti lapsella lattiaa pyyhki – ja paranneltiin K:n mustaa silmää. K sai autossa MS Surfacesta silmäänsä M:n ja O:n taistellessa.

Jossakin vaiheessa tajuttiin et on ruoka-aika ja koko kolmikko sai M:n syömisterapian tyyliin viisi pientä ateriaa, kuin pienet kiinalaiset konsanaan. Siis silloin joskus muinoin ainakin suomalaisessa etnisessä ravintolassa tarjottiin näitä pieniä aterioita. En tiedä onko vieläkin näin... Tänään viisi pientä ateriaa sisälsi kurpitsaravioleja – pahaa, avokadoa – pahaa, nakkeja – aika pahaa, kirsikkatomaatteja – hyvää, kurkkua – aika pahaa. O söi tosin kaikki kasvikset – ei avokadoa ja K vain nakit. Jälkkäriksi oli vaniljajätskiä ja marionberry piirakkaa. Sori, en tiedä mikä se on suomeks, joku karhunvatukan tuttava tai sukulainen eikä sillä varmaan ole edes suomenkielistä nimeä. K jäi TAAS ilman jälkkäriä ja siirrettiin myöhäisestä ajankohdasta johtuen suoraan sänkyyn.


Loppuillan O ja M pelas lohikäärmepeliä ja Kanin Loikkaa. On huikeeta miten dynamiikka muuttuu ja tilanne rauhoittuu. Rauhoittuu siis niin et noi leikkii kahdestaan rauhallisia leikkejä, pelaa pelejä ja puuhaa kaikkea ns. hiljaista.  Niin kauan kun K on mukana geimeissä ne lähinnä riehuu M:n kanssa ja O itkee ja raivoaa kun ei pysy perässä tai satuttaa itsensä. Jossakin vaiheessa kiikutin melatoniinin edelleen riekkuvalle K:lle. 

Kaikin puolin oikein hyvä päivä. Huomiseksi pakkasin M:lle syömisterapiaan raviolin, salamia, vadelmia, mustikoita ja juustoa.

M oppi ottamaan itse vauhtia




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.