Siirry pääsisältöön

sukkahousuvinkki

Mä en tiedä onko Pirkka-lehteä enää edes olemassa, saati sitten "niksi Pirkkaa" ja niksipirkan sukkahousuvinkkejä. Silloin kun vielä asuin Suomessa se oli ihan oikeasti olemassa ja mulla on niistä sukkisvinkeistä koottu kirjakin jossakin tuolla kirjahyllyjen uumenissa...

Mä oon aikani haaveillut sellaisesta härpäkkeestä, joka tulee käsivarteen ja sinne saa tungettua puhelimen lenkin ajaksi, jotta sitä ei tartte kanniskella kädessä kun joku ääliö on mennyt poistamaan taskut urheiluvaatteista... Ne käsivarsihärpäkkeet on muuten yllättävän kalliita kun viime viikolla sellaista satuin yhdessä alan liikkeessä katselemaan. En maksa $50 jostakin, minkä itsekin osaan tehdä. Päätin siis tehdä sen itse, ihan hienosti kuminauhasta ja tarranauhasta ja kosteutta kestävästä goretex-kankaasta. Käytännössä unohdin tän idean autuaasti, kunnes taas seisoin vaatehuoneessa juoksuvaatteissa ja ietin mihin helvettiin sen puhelimen taas tunkisin... rintsikoihin? Hölskyy ikävästi ja kastuu hiestä. Housuihin? Kastuu hiestä ja on olemassa vaara että se liukuu ulos shortsien lahkeesta... Keksin siis pikaratkaisun. Sukkahousuista.

1. vanhat mustat äitiyssukkahousut - ihan tavallisetkin kelpaa

2. leikkaa toisesta lahkeesta sellainen 40cm pätkä, alkaen sieltä varpaista ja  jos ei ole kantavahviketta. Jos sun sukkiksissa on kantavahvike, aloita nilkasta.

3. taita kaksinkerroin

4. pujota käsivarteen avonainen puoli ylöspäin ja tunke puhelin taitokseen - voila!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi