Siirry pääsisältöön

silta ylitse vilkkaan tien

Sunnuntai-iltana naapureiden kanssa viinitellessä ja grillatessa tuli puheeksi myös toi kulmakunnan päätien siltaprojekti. Mä olin jotenkin ajatellut että ne rakentaa ylikulkua pyöräilijöille ja jalankulkijoille, vähän toki hämmästelin sen leveyttä ja tuumasin että ehkä siitä halutaan rakentaa turvallisempi ratsastajille. Muutkin oli siltaa tuumanneet ja yksi jopa googlannut työmaan ja kas, mehän saadaan silta eläimille. Maisemoitu ylikulkuväylä peuroille, karhuille, kojooteille, ilveksille ja kait myös sille kulmakunnan puumaparille... sinne laitetaan infrapunakamerat kuvaamaan sillan ylittäjiä ja yks naapureista jo nauroi että ainakin filmille päässee yks nainen ja sen jättimäinen keltainen labbis. Toinen oli sitä mieltä että siltaa ylittänee teinit ja majoittuvat sinne polttelemaan ruohoa.


Projektilla on hintaa $4.5 miljoonaa ja aika moni on ollut sitä mieltä että rahat olis voinut käyttää järkevämminkin. Toivottavasti se kuitenkin täyttää tarkoituksensa ja eläimet löytävät sen, JA osaavat siirtyä ylittämään tien sitä pitkin. Onhan näistä eläinten ylitys- ja alitusväylistä hyviä kokemuksia ainakin Suomessa. Täällä nyt ei hirven kokoisia tienylittäjiä löydy eli varsinaisesti projekti ei tule säästämään ihmishenkiä, peltiä ja eläimiä kylläkin.

Ohessa filminpätkä, josta näkyy niitä potentiaalisia asiakkaita tälle projektille. Mukana ainakin ystävämme pesukarhu, peura ja nalle luppakorva. Video on pitkä, mutta mielenkiitoisemmat tulee nähtyä ekan puolitoistaminuuttisen aikana.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi