Siirry pääsisältöön

luku jossa O pesee tukan

Mikä on Sensorisen Integraation häiriö? Moni on mulle puuskahtanut et sehän on vaan yks uusi diagnoosi näitten ”laitetaan jokaiselle lapselle joku lappu kaulaan” diagnoosien listassa. Samalta listalta löytyy ADHD ja ADD ja myös autisminkirjo. Sinällään, diagnooseista viis mutta jos niiden kautta ongelmaan on mahdollista saada apua niin annetaan sitten se lappu kaulaan. Diagnooseilla avataan myös monia sellaisia ovia jotka muuten pysyisivät visusti kiinni.

Mikä se SI-häiriö sit on? Ootko tavannut lapsen joka peittää korvansa kun koira haukkuu, ovikello soi tai joku käynnistää sähkövatkaimen? Entä tunnetko jonkun, joka herkeämättä kysyy mistä mikäki ääni tulee? Silloinkin kun sinä itse et oikeastaan kuule mitään. Tiedätkö jonkun joka haluaa pitää sukat väärinpäin jalassa tai joka ei käytä sukkia ollenkaan, koska ne tuntuu pahalta jaloissa? Oletko nähnyt lapsen joka ei halua kävellä paljain jaloin – ikinä? Voihan näitten juttujen kanssa vaan elääkin, mutta kun perhe on näitä aistien yli- ja aliherkkyyksiä pullollaan on elämä paikoin aika haastavaa. Ehkä isa niistä menis itsellään ohikin? Tai ehkä niihin vaan tottuis? Sen osaan sanoa, että olen 41-vuotiaana edelleen meluherkkä ja että jos saan valita ei mulla oo sukkia jalassa – ikinä. Sukat puristaa ja kutittaa ja ahdistaa – aina.

Maaliskuun puolivälin tietämissä kirjoitin O:n kylpykirjasesta ja siitä et ne harjoittelee kylpemistä terapiassa. Nyt eletään heinäkuun puoliväliä ja O on oppinut käymään suihkussa, itse ja yksin. Kukaan ei saa tulla lähelle O:n peseytyessä. Kylvystä puhuttaessa se edelleen huutaa raivokkaasti ettei aio kylpeä, vaikkei kukaan ole sitä kylpyyn tunkemassakaan. Mun sylissä se tulee paljuun ja jopa uima-altaaseen. Kylpy sitä vaan ahdistaa ja pahasti. Tähän liittyen on naamanpesu hankalaa, puhumattakaan hiuksista. Tänään O pesi mun avustuksella hiuksensa – no niskapuolelta – ekaan kertaan kuukausiin. Ilman itkua, ilman kauhua, ilman paniikkia. Mä sain laittaa takatukkaan shampoota ja se itse huuhtoi sen pois suihkun alla. Meillä on toivoa, että jouluun mennessä me saadaan koko kuontalo pestyä.

Sensorisen Integraation häiriö voi siis ilmetä vaikeutena hoitaa päivittäisiä toimia. O harjoittelee kylpemistä edelleen terapiassa – pallomeressä. Se harjoittelee paljain varpain kävelemistä riisiammeessa ja käsien sotkemista sormivärein.

M:n kohdalla se ilmenee myös niin ettei tavallinen kosketus tunnu hyvältä. Sitä pitää puristaa ja rutistaa ja siks se tarttee sen painopeitonkin. Usein tavallinen peitto tuntuu pahalta. L tykkää painavasta peitosta ja mä oon monesti nauranut ompelevani sillekin painopeiton. Myös K tykkää painopeitosta, K hakee kosketusta, mitä tukevampi, sitä parempi. Siksi se tykkää juosta päin huonekaluja ja kiehnää itseään milloin mihinkin. Ilmeisesti tän tavallaan puutteellisen viestin takia K edelleen laittaa asioita suuhun, kuin kokeillakseen miltä ne tuntuu.


SI-häiriö ilmenee monella tapaa. O on kömpelö, varovainen ja usein pelokaskin. K taas sellainen rämäpääsähköjänis ja M vähän molempia. Kaikilla kolmella on ongelmia tunnistaa erilaisia aistimuksia. 

K siirrettiin syömään toisaalle kun kenenkään ruokailusta ei muuten tullut mitään

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää