keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

takaisin Klinikalle

Kuten aina loman jälkeen mä oon ihan pihalla... oli mulla kone mukana, en vaan avannut sitä kertaakaan. Blogit lukematta, kuvat editoimatta, sähköpostissa puuhaa... sähköpostit toki tuli luettua kännykästä, mutta kaikki mun vastuulliset moderointihommat oli hyllyllä ne muutamat päivät kun oltiin poissa enkä mä yhteenkään meiliin vastannut. Ei ollut yhtään niin kiireellistä asiaa ettei ne olis joutaneet odottamaan. 

Yritän käynnistellä elämää hiljalleen, mutta tosiasiassahan se hyökkää rytinällä vastaan... terapia, terapia, terapia, kesäkoulu, silmälääkäri... peruuta ensi keskiviikko, soita sinne tee sitä, tee tätä... kaikki heti ekana päivänä loman jälkeen. Tässä vaiheessa ne kuvat on onneksi sentään jo editoitu ja jaettu eetteriin ja pyykitkin pesty. Nyt vielä kun sais itsensä suittua johonkin kuosiin. Mä muuten aina välillä mietin et jonkun pitäis ottaa multa pois toi kamera... Sunnuntaista tiistaihin, liki viisisataa valokuvaa... käy niitä nyt sit läpi ja editoi ja deletoi ja yritä jotenkin järkeistää...

lounaalla puistossa


Illalla – tai siis alkuillasta – uuvututtaa... L laski että tuli tänään käyneeksi neljästi Klinikalla – nii.....in, kuulostaa tutulta. Lasten katsoessa telkkua mä nukahdan sohvalle ja herään just sopivasti tarttuakseni kauhan varteen. 

Koiralla ei oo asiaa keittiöön ruokailun aikana,
K taas vaihtoi jälkkärijätskinsä leikkiin eikä keittiössä leikitä kun muut syö


M:n syöminen ei oo sanottavasti edistynyt - tai siis enää mä en pelkää että se makaa kohta nenämahaletkussa sairaalassa, mutta eihän tota edelleenkään voi kai varsinaisesti syömiseksi kutsua... ¼ croisantti, 2 jogurttia, 1 juustotikku, voileipäkeksi... Mun oma pääkoppa vaan kestää sitä nyt paremmin, kun Klinikka tekee töitä asian kanssa ja mä oon jotenkin vielä paremmin hahmottanut että sitä ahdistaa ja pelottaa. Se pelkää että mä kuolen ennen kuin se saa lapsia. Se pelkää että meille tulee tulipalo. Se pelkää ja ahdistuu ja pelkää... enkä mä vanhempana voi mennä lupaamaan etten kuole tai ettei meille tule tulipaloa. Psykologia ei oo löytynyt, paitsi se yks jolle meillä on loppukuusta aika, se joka laskuttaa yhdestä paperista pitkälti toista tonnia - siis asiakkaalta, ei vakuutusyhtiöltä. Pidetään se nyt inakin toistaiseksi, eihän me mitään testejä ja raportteja tartteta.


Se silmälääkäri... katsoi ja tutki ja testas ja mittas ja määräs paremmat aurinkolasit ja silmätippoja. Vakuutusyhtiö sit maksoi mulle uudet, puhtaat ja naarmuttomat reiskat. Lukulaseja pääsee katselemaan parin vuoden päästä, ikänäön hyvä puoli on se ettei niitä ajolaseja enää tähän hätään tarvii.

klassikot

Koira on omasta lomastaan täysin uuvuksissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.