Siirry pääsisältöön

torstai

Ei meille kuulu mitään muuta kuin sitä samaa leiriä ja lihasrelaksantteja kolmesti päivässä. M kiitettävästi kantaa mulle mun käsilaukkua ja O:lla on uhmatuhma huipussaan, sille sopivasti puolisen vuotta "myöhässä" veljeen nähden. K:n - ja siis myön O:n - ope tänään tokas mulle että meidän K on melkoinen persoona... en tiennyt miten siihen pitäis suhtautua, kun en osannut päättää oliko se komentin antaneelta positiivinen vai negatiivinen arvio. K kun ON melkoinen persoona, katsoi sitä ihan miltä kantilta tahansa. Istun ekaa kertaa kokopäivänä koneella ja nytkin vain parin sanan verran...

Huomenna on vika leiripäivä ja viikosta ollaan selvitty kaikinpuolin kunnialla. Samalla ollaan epäilemättä saatu esimakua siitä, miltä syksy näyttää kun M siirtyy isoon kouluun, pojat eskariin ja mäkin vielä lähden opintielle.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Heli19. heinäkuuta 2013 klo 2.18

    Koetapa käydä jollain hyvällä hierojalla, fysioterapeutilla tai vaikka osteopaatilla tms. Minullakin on ollut jo vuosikausia ajoittain niska-hartiaseudun ongelmaa. Lihasrelaksantit ja kipulääkkeet ovat minusta ihan silkkaa rahanhukkaa, ei niistä ole ollut juuri mitään apua. Veiväthän ne kivulta pahimman terän ja sai niillä pään sekaisin, mutta siihen se sitten jäikin. Osaava ammattilainen sen sijaan osaa vapauttaa jumit samantien ja katsoa myös mitä ongelman taustalla voisi olla. Jos saa tehtyä vaikka vähän täsmäjumppaa ongelmakohtaan, ei niskajumi uusi niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa19. heinäkuuta 2013 klo 7.42

      Heli, mun lääkäri on osteopaatti :) aloitetaan nyt eka kymmenen päivää tällä relaksaatilla, sillä joku ihme lajike josta pää EI mene sekaisin - aika hulppeeta! Ja sit kymmenen päivän kuluttua takaisin sen vastaanotolle seuraavaan vaiheeseen :) Ongelman syynä on mun pohjaton käsilaukku ja sit samalla tää varsin epäergonominen kirjoitusasento :)

      Poista
  2. Nina19. heinäkuuta 2013 klo 22.18

    Toivottavasti niskajumi paranee pian! Btw, olen Seattlessa elokuuntoisella viikolla, jos ehdit kaffeelle?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää