Siirry pääsisältöön

miten tää systeemi toimii

Vastaan toiseenkin kommentiin ihan omalla kirjoituksellaan – tässä kun on nyt niin kauheesti tätä aikaa käsillä (itseen kohdistettua sarkasmia).

Silloin kun me asuttiin vielä Suomessa toimi terveydenhuolto jotakuinkin näin:

Menet terveyskeskukseen/yksityiselle ja saat sieltä tarvittaessa lähetteen eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle. Tän jälkeen saat jossakin vaiheessa kutsun sinne erikoissairaanhoitoon ja ilmestyt paikalle annettuna ajankohtana. Voit soittaa ja yrittää muuttaa annettua aikaa – jos saat jonkun kiinni puhelinaikana – jahyvällä tuurilla saat itsellesi paremmin sopivan ajan. Huonommalla tuurilla se parempi aika on joskus valovuosien päässä ja pidät sen annetun ajan. Et tiedä kuka se lääkäri on jonka tulet tapaamaan ja jos käyntejä on useita on mahdollista että lääkäreitäkin on useita. Mahdolliset terapiat sun muut määrätään asiakkaalle käyntikertojen määränä eli esimerkiksi 20 kertaa toimintaterapiaa tai 5 fysioterapiaa jne. Mikäli tarvitsemaasi palvelua ei ole kunnassasi tarjolla ostetaan palvelu yksityiseltä, mutta homma toimii suunnilleen samaan tapaan.

Täällä meillä tää toimii vähän toisella tavalla. Jokainen valitsee itse itselleen lääkärin ja lapsilleen lastenlääkärin. Se lastenlääkäri on se tyyppi joka on tavallaan lähinnä sitä suomalaista neuvolaa, paitsi että tapaat aina lääkärin ja tapaat saman henkilön mahdollisesti vuosien ajan mikäli et itse halua vaihtaa lääkäriä tai se valitsemasi lääkäri päätä muuttaa jonnekin muualle. Vähän vakuutuksesta riippuen erikoissairaanhoitoon hakeudutaan joko lähetteellä tai ilman. Meidän vakuutuksella voi spesialistille mennä ilman lähetettäkin eli siis selkä kipeä, soitan suoraan ortopedille tai fysiatrille tai selkäkvun hoitoon erikoistuneelle lääkäriasemalle. Sama pätee raskauteen ja synnytykseen ja suurimpaan osaan kaikesta - jokainen ihan itse valitsee kätilönsä tai synnytyslääkärinsä ja sairaalan tai klinikan missä aikoo synnyttää. 

Vanhempana mun tehtävä on päättää kuinka paljon M tarvitsee toimintaterapiaa, fysioterapiaa, sosiaalistentaitojenryhmää, ABA:ta jne. Toki terapiaklinikka suosittaa jotakin ja jotta hoito voidaan aloittaa täytyy voida testein osoittaa että lapsella on tarvetta terapiaan. Tällä hetkellä M käy kahdesti viikossa ST-ryhmässä, kahdesti toimintaterapiassa ja kaksi kahden tunnin jaksoa ABA:ssa (kesäkoulu). Viikolle terapioita tulee siis kahdeksan tuntia ja tää on puhtaasti meidän vanhempien valinta perustuen klinikan suosituksiin.


Lähete saattaa helpottaa ja/tai nopeuttaa toimtaa vaikka asia sinällään hoituisi ilmankin. Autismiklinikalle meillä oli lähete. Terapiaklinikan valitsi lastenlääkärin suosituksesta. Neuropsykiatrille mentäessä valitsin mieleiseni autismiklinikan suosituslistalta, valiten sellaisen joka hyväksyi meidän vakuutuksen. Meillä on hyvä vakuutus, suorastaan mielipuolisen hyvä vakuutus. Meillä ei ole rajoituksia oikeastaan missään. Ongelmaksi tulee useimmiten nää korkean tason ja hyvin rajoittuneen alan spesialistit. Niitten kun ei tarvitse kuulua yhdenkään vakuutusyhtiön sopimuslistalle vaan tulokkaita on muutenkin. Siksi nämä ihmiset voivat hinnoitella itsensä mielensä mukaan. Toki me saataisiin M psykiatrille ja syömishäiriöspesialistille ihan ilmaiseksikin, siitä vaan valitsemaan vakuutusyhtiön listoilta. Ongelma on se, että valtaosa syömishäiriöihmisista ei hoida M:n ikäisiä, vaan teinejä ja aikuisia. Nämä psykiatrit joita mä katselen on taas olevinaan niitä oman alansa huippuja tällä saralla. Ongelma on siis omalla tavallaan enneminkin kosmeettinen. Hoitoa on saatavilla jos se kelpaa ja kyllähän sen on kelvattava. M on jo jonossa autismiklinikan syömisohjelmaan, jossa on kokemusta M:n ongelmien tyyppisistä ongelmista. Olis vaan ollut kivaa päästä hoitoon heti, eikä sit joskus. Olis ollut kivaa päästä sille huipputyypille, joka on kaikista parhain. Olis ollut kivaa... ehkä meitä kuitenkin osaa auttaa joku muukin. Seuraava vaihe on ottaa noi listat kouraan ja kysyä lisää nimiä Neurolta, lastenlääkäriltä ja meidän Klinikalta. Sen oikean lääkärin löytäminen vie siis vaan lähinnä aikaa, ei se mahdotonta ole. 


Kommentit

  1. Täällä Suomessa on kyllä jo vuosia ollut käytössä nettiajanvaraus, josta täysin vailla odottamista voi valita itselleen sopivan ajan. Terveyskeskuksestakin soitetaan samana päivänä takaisin, mikäli eivät voi vastata juuri sillä hetkellä. Et oikein voi verrata enää yli 10 vuoden takaisiin kokemuksiisi Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vertaakaan. Halusin lähennä kertoa miten meidän systeemi toimii, en vertailla tai arvostella. Onko tosiaan niin, että Suomessa voi nykyään varata netistä ajan haluamalleen spesialistille? SEhän on aivan loistavaa!

      Poista
  2. Meillä on koettu hyväksi tämä Suomen terveydenhuoltosysteemi autististen ongelmien hoidossa. Päästiin nopeasti aikoinaan maan johtaville alan spesialisteille, jotka ovat tehneet kansainvälisestikin tunnettua tutkimustyötä.

    Syömisongelmiin saatiin nopeasti apua. Tosin eniten luontaislääketieteen puolelta, mistä koimme saavamme suurimman hyödyn.

    Aistiherkkyysterapioihin saatiin kunnalta pitkät sitoumukset ja lapsi kävi terapiassa noin kolme vuotta, joka riitti hyvin ongelman hoitoon.

    Saatiin valita halutaanko lapsi pienryhmään vai isompaan luokkaan. Mitä taas ennakkoluulottomuuteen ja laajakatseisuuteen tulee, niin ihan yleiselläkin puolella olemme saaneet lääkäreiltä ymmärrystä ja kiitosta, kun olemme halunneet hoitaa monet ns tavanomaisetkin vaivat niin, että antibioottikuuriresepti on otettu vain varalle tarvittaessa ja apua on haettu luontaishoitojen puolelta. Ne ovat yleensä tehonneet ja antibiootteja emme ole vuosikausiin juuri koskaan enää tarvinneet. Kuitenkin olemme tehneet hyvää yhteystyötä lääkärien kanssa ja lopputarkastuksissa on huomattu, että luontaislääketieteen hoitomuodot ovat riittäneet ja parantuminen on tapahtunut.

    Meillä on haettu autismin oireisiin täällä Suomessa apua "tavislääketieteen" lisäksi myös melkoisen luonnonmukaisesta ruokavaliosta,mahdollisimman suuresta raakaravinnon määrästä (lapsen sietokyvyn mukaan), maitohappobakteereista, kalaöljylisistä ja klassisesta homeopatiasta. Autismin oireet ovatkin huomattavasti lieventyneet, mistä olemme tosi iloisia. Tietenkään en voi väittää, että ne asiat, joista me olemme kokeneet ja huomanneet saavamme apua lapsillemme varmuudella toimisivat jonkun toisen tilanteessa.

    Joka tapauksessa olemme olleet hyvin tyytyväisiä siihen, miten Suomessa on löytynyt apua autismin oireisiin niin ns koululääketieteen kuin luontaislääketieteenkin puolelta.

    Voimia ja jaksamista! Toivottavasti kaikki järjestyy hienosti teilläkin!

    Ps.Blogisi on tosi kiinnostava!

    Suomidiggari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mä uskon myös luonnonmukaiseen hoitoon ja meillä on lapsilla käytetty homeopaattisia lääkkeitä niitten "tavis" lääkkeitten rinnalla. Ihan loistavaa, että järjestelmä toimii niin kuin se on tarkoitettu toimimaan!

      Poista
  3. No, onpa hienoa kuulla, että sinäkin suhtaudut myönteisesti luonnonmukaiseen hoitoon ja homeopatiaan. Itseasiassa juurikin klassinen homeopaattinen rakennehoito on eniten vähentänyt neurologista oireilua lapsiltamme.

    Homeopatian harjoittajien tasossa on paljon kirjoa ja tyylisuuntia, mutta kokonaisvaltainen, yhden vaikuttavan lääkeaineen käyttö kerrallaan tarkkojen haastattelujen jälkeen on meillä toiminut erittäin hyvin. Sellainen on mielestäni ihan parasta.Huonotasoinen homeopatia ei taas auta välttämättä ollenkaan.Laadukkaalla homeopatialla saimme lapsiltamme hoidettua vakavia terveysongelmia, joissa edes koululääketieteen erikoislääkärit eivät osanneet auttaa.

    Myöhemmin, kun esim erään terveysongelman yhteydessä menimme kontrollikäynnille sairaalaan, lastentautien
    erikoislääkäri ihmetteli, miten lapsi oli voinut parantua niin nopeasti ja hyvin. Kerroin sitten, että homeopatian avulla.

    Olin tosi hämmästynyt, kun tuo lääkäri alkoi selittää minulle homeopatian toimintaperiaatetta päällisin puolin (vaikka kyllähän minä ne toki itse tiesin, hih) ja kertoi, miten erityisesti hänen kollegansa Keski-Euroopasta olivat kehuneet homeopatian tehokkuutta monissa terveysongelmissa. Hän kertoi arvostavansa homeopatiaa, vaikkei sitä itse hallinnutkaan. Hän myös kiitteli sitä, että omatoimisesti järjestimme muuta apua lapsellemme, kun koululääketieteestäkään apua ei ollut löytynyt.

    Aina toki Suomessa ei ole näin hyvää suhtautumista homeopatiaan lääkärien keskuudessa tai muuallakaan, mutta meillä on ollut varmasti hyvää tuuriakin matkassa ja olemme voineet monissa tervetsongelmissa kätevästi yhdistää kummankin hoitoperinteen etuja. Toiselta puolen enempi se hoito ja toiselta puolelta kontrollit (verikokeet, korvien katsomiset yms).Toki sitten ne toimintaterapiat, psykologikäynnit ja neuropsykologiset tutkimukset yms ovat myös täydentäneet kokonaisvaltaista hoitamista hyvin.

    Meidän kohdalla Suomen järjestelmä on toiminut tosiaan riittävän hyvin(mikään, kun ei ole tietenkään täydellistä), mutta kieltämättä olen erittäin perehtyvää ja parasta mahdollista hoitoa etsivää ja vaativaa tyyppiä, joten sekin on varmasti vaikuttanut siihen, että on mennyt hyvin. Tarvittaessa olen esim pyytänyt hyvin perustellen lääkärin vaihtoa tms ja siihen on suostuttu ja näin on taas homma mennyt eteenpäin hyvin. Vaikea sanoa, miten olisi tilanne, jos olisin aina ensimmäisiin ehdotuksiin ja vaihtoehtoihin tyytynyt.

    Olet selvästikin samaa sorttia siinä, että etsit tunnollisesti mahdollisimman tasokasta hoitoa lapsillesi ja sillä asenteella sitä parhaiten löytyykin!

    Suomidiggari

    VastaaPoista
  4. Kiito teidän maanne ja teidän perheenne systeemin kuvailusta! Suomen systeemi yhdistetään helposti siihen yleiseen ,lähes ilmaiseen terveydenhoitoon, mutta meitä jotka käyttävät paljon yksityisen puolen palveluita on aina vain enemmän.Tekee mieli vähän kertoa, miten meillä toimii tää Suomen systeemi. Otettiin lapsille vakuutukset,ihan mainiot vakuutukset, kun ne oli ihan vauvoja vai otinkohan mä ne jo ennen synnytystä.

    Anyway, ne kattaa erikoislääkärit, sairaalahoidot yms tosi laajasti. Joten , jos lapsi sairastuu ja kipeänä on vaikka selkä tai korva, niin voidaan ihan suoraan painua yksityiselle alan erikoislääkärille ja vakuutus korvaa. Asutaan aika lähellä Helsinkiä, joten tarjontaa on paljon ja ajan saa nopeasti.

    Yksityisellä puolellakin on päivystystä, joten ei tartte käyttää aina päivystysaikoinakaan yleistä terveydenhuoltoa, jos ei halua. Tosin erikoislääkäreille ei yksityispuolella aina sillä sekunnilla yöllä pääse kuin haluaisi. Mutta välillä sitten käytetään yleistä puolta, jolloin esim yöllä voi päästä sairaalaan ihan jonkun päivystävän erikoislääkärin tutkimuksiinkin. Niin, voihan sitä esim tarvita pikaista kirurgin hoitoa yölläkin.

    Monet erikoislääkärit työskentelevät täällä Suomessa sekä yleisellä puolella keskussairaaloissa, että myös osan ajasta yksityisvastaanotoillaan yksityissairaaloitten tai -lääkärikeskusten yhteydessä.

    Suomessa parhaatkin vakuutukset ovat käsittääkseni paljon Yhdysvaltojen tasoa halvempia. Ehkä osittain siksi, että monet käyttävät kumminkin myös yleisen puolen palveluita ja toisaalta vakuutusten pitää olla aika edullisia, jotta joku niitä ottaisi, kun kuitenkin hoito on sangen tasokasta myös yleisellä puolella varsinkin erikoissairaanhoidon puolella.

    Kaikkein tasokkainta hoitoa saa Suomessa, kun ottaa kunnon vakuutukset kaikille lapsilleen ainakin. Ja ne ei tosiaan maksa kuin joitain saturaisia vuodessa per nuppi. Ihan ihmettelen, miksi useammat ei ota. Onhan se niin kätevää mennä suoraan erikoisspesialistille. No voihan sitä toki mennä suoraan ilman vakuutustakin yksityisen lääkäriaseman spesialistille. Tilaa vaan ajan ja sen saa yleensä tosi nopeasti. Se tulee vaan turhaan helposti paljon kalliimmaksi kuin mitä se vuosimaksu vakuutuksesta olisi.

    Suomen systeemissä saa siis halutessaan paljon samoja etuja kuin USA:n terveydenhuoltosysteemissä. Täällä ne edut vaan saa paljon halvemmalla hinnalla.Joten itse tykkään kovasti tästä Suomen systeemistä ja sokerina pohjalla; vähävaraisetkin taas toisaalta pärjää tämmöisessä tasokkaan yleisenkin puolen terveydenhoidonsysteemissä aika kivasti verrattuna moniin maihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti oikeassa, toisaalta kyllä täälläkin vähävaraiset hoidetaan, nekin joilla ei ole vakuutusta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi