maanantai 22. heinäkuuta 2013

ihanat aamut

Mä en muista koska olisin viimeksisaanut istua ihan rauhassa aamua tässä pöydän ääressä... ehkä siitä ei oo kauaakaan ja ihmisen muisti on vaan lyhyt. Tänään kuitenkin nautin pitkästä aamusta lasten kuluttaessa Netflixiä ja Amazonia.

Me herättiin K:n kanssa ekoina, K halus katsoa telkkaria. Lähdettiin kuitenkin Koiran kanssa aamusumuun, me kolme – K, Koira ja mä. Sumuiset aamut on etuajassa, ei näitä odotettu ennen syyskuuta. Tultiin sisään ja K halus katsoa telkkaria. Ruvettiin tekemään pannareita aamiaiseksi. K piti mulle autotallin ovea ja auttoi mittaamaan ja sekoittamaan ja söi jauhoja minkä kerkis – siis paljaaltaan.  Paistettiin pannarit yhdessä ja K halus katsoo telkkaria. Istuttiin sylikkäin ja juteltiin, K hyppi mun sylissä paikallaan ja välillä sohvassa... ylös alas, eteen, taakse, ylös alas, mun päälle, eteen taakse... Saako katsoo telkkaria? Lovutan ja kysyn: ”Mitä haluisit katsoa?” – Jotain muuta. Kysyn uudestaan: ”Mitä se olis se joku muu?” – Jotain muuta. Se vastaa uudestaan. Se vastaa aina samalla tavalla, jotain muuta – something else.  ”Tänään saat valita kun ollaan tässä kahdestaan ja muut nukkuu vielä. Katsotaanko ja valitaan yhdessä?” – Joo. Jotain muuta. Valitaan yhdessä ja lopulta se osaa kuitenkin valita ihan itse. Jätän sen katsomaan Tuomas Veturia ja kuulen kuinka se samalla hyppii ja mukeltaa sohvassa, mun ikiliikkuja. Mä rakastan sitä ja meidän yhteistä aamuhetkeä.

Mietin meidän arkea. Mietin miten hyvää ja täyttä ja ihanaa se on. Mietin niitä hetkiä kun voimat on vähissä. Mietin onko ne oikeesti niin rankkoja ne hetket vai teenkö vaan asioista vaikeampia kuin ne onkaan. Jaksaisinko pidemmälle jos ajattelisin toisin? Onko kaikkien muidenkin lapset sit kuitenkin ihan samanlaisia kuin meidän ja mä vaan luulen et tää meidän elämä on jotenkin monimutkaisempaa?

Iltaisin kuuntelen M:n kuorsausta vieressäni. Mietin sen nielemisvaikeuksia. Onko ne psyykkisiä vai pitäiskö sen nielurisat käydä tarkistuttamsaa uudestaan? Medikalisoinko lapsiani?

Yläkerrassa odottaa kasa puhdasta pyykkiä. Pitäis laittaa eväät ja lähteäkirjastoon. Ens kuun kalenteri odottaa tekemistään. Pitäis tulostaa M:n psykologipaperit ja koulutarvikelista ja... O tulee tähän viereen ja haluaa syliin, kauhukaksikko katos telkkarin edestä yläkertaan riehumaan. Kuulen kun ne juoksee. Tiedän että kohta ne pyykit on levitetty pitkin yläkertaa. Menen kohta, nyt me syödään vähän mustikoita mun ihanan filosofin alun kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.