Siirry pääsisältöön

eka päivä leirillä

06:00 herään herätyskellon/puhelimen tärinään, hiivin kylppäriin suihkuun ja pukemaan

06:30 laitan lapsille ja itselleni eväitä ja kuulen pienten varpaitten tepsutusta yläkerrasta, meidän aamuvirkku K on pystyssä ja liittyy seuraan. Siirryn laittamaan aamiaista pojille.

06:45 O liittyy unisena seuraan ja istuu suoraan aamupalapöytään syömään hilloleipiään ja jogurttiaan, pyytää myös mangoa, joten tarjoan sille sitäkin. Poikien syödessä siirrän autoon kolme reppua sisältöineen – pojilla vaihtovaatekerta ja M:lla kesäkoulueväät – oman pohjattoman kassini ja uimakamat lounaseväineen pojille.

07:04 pojat pukee ja siirtyy katsomaan telkkaa mun juodessa pikaisen aamukahvin.

07:25 L ja M valuu alas. M liittyy telkkaria katsovien jannujen seuraan ja tyrkkään sille aamupirtelön käteen.

07:40 M päättää lähteä meidän mukaan sen sijaan et L tois sen kirkolle vasta leirin alkaessa ja saa pistää hösseliksi ollakseen valmiina lähtemään; vessaan, hampaidenpesu, vaatteet, hiukset...

07:50 ollaan kaikki autossa ja lähdetään kohti ekaa leiripäivää



08:06 astellaan kirkon aulaan ihan hoomoilasena. Etsin ekaks lasten luokkahuoneet ja jätän niitten kamat sinne ja kirjoitan niille nimilaput. Briiffaan nopeesti M:n pääopen ja kerroin lyhyt version meidän prinsessasta, painottaen et kaikki menee varmasti ihan tosi, tosi putkeen niin kauan kun kukaan ei koske siihen. Poikien luokassa ei vielä oo ketään, joten jatkan matkaa omaan luokkaani.

08:15 olen omassa luokassani. Oon hillittömän helpottunut kun kuulen et meidän pääope on alaasteen jumppaope, loistoa, se osaa varmasti hallinnoida tätä kuusivuotiaitten laumaa. Lähden laumani kanssa metsästämään kahvia.

8:18 löydän kahvin ja elämä on taas vähän enemmän kasassa

8:22 olen takaisin meidän ”Aatelisten” luokassa ja autan päivän valmistelussa. Lajittelen t-paidat koon mukaan, kirjoitan nimiä askartelupussukoihin ja etsin tyhjiä lupalappusia.

8:50 lähden omieni kanssa ekaks pissapaussille ja sit jakelemaan ne luokkiin. M:n ”Leijona”-ryhmässä kerron toisellekin täyspäisenoloiselle aikuiselle M:n systeemeistä. Vien pojat M:n edelliselle pyhäkouluopelle ”Ritareihin” ja selitän sille K:n käyttöohjeet. O vähän empii luokkaan jäämistä, mutta jää kuitenkin ilman surua. Ehkä sitä vaivas se sama kuin M:aa, väärä luokkahuone. M:lle oli nimittäin melkoinen kynnyskysymys olla jannujen pyhäkoululuokassa, huolimatta siitä että kaikki muut lapset oli ihan saman ikäisiä kuin M itse.

9:03 olen takaisin omassaluokassa ja autan lasten vastaanottamisessa. Eka leiripäivä on ymmärrettävästi kaaosta. Tunnen ryhmän lapsista/lasten vanhemmista tasan viisi. Jaetaan t-paitoja, kirjoitetaan nimilappuja, yksi itkee ja tarttee lohduttajaa, toisella on epipen ja kolmannella keliakia. Kaikilta pitää saada ne leirilupalaput allekirjoitettuna ja yrittää samalla painaa mieleen minkänäköinen tyyppi ne toi paikalle.

9:15 alkaa varsinaiset leiriaktiviteeti ja seuraavat tunnit on tanssia ja laulua Glee-tyyliin, pomppulinnoja pihalla, raamatuntarinoita, teatteriesityksiä, askartelua, välipalataukoja... kolmen tunnin aikana me siirrytään auditorioon, pihalle, luokkaan, raamattuluokkaan, ruokailutilaan, luokkaan, saliin. On uskomatonta ettei me kadotettu yhtään lasta. Opettajia meitä oli tällä ryhmällä yhteensä neljä.

12:00 haen omat lapset omista luokista ja palaan vielä alakertaan, jotta pääope saa haettua oman jälkikasvunsa. Mun lauma oli pärjännyt loistavasti. Yhteissysteemeissä – ne Gleet – M tosin huuteli mulle jatkuvasti paikaltaan poikien tyytyessä vilkuttelemaan.

12:15 ollaan matkalla autolle ja ostan ohimennessäni tämän vuoden leirilevyn.

12:22 käynnistän auton, lykkään levyn soittimeen ja me lauletaan ja tanssitaan matka Klinikalle.

12:42 saan puolipakolla M:n syömään kolmanneksen proteiinipatukastaan kolmanneksen. Tiedän et se on leirillä saanut muutaman keksin ja hedelmäsnacksin.

13:03 M lähtee kesäkouluun ja me poikien kanssa autolle.

13:19 pysäköin auton puistoon. Matkalla ollaan laulettu ”linnalaulua” K:n pyynnöstä.

13:25 me istutaan syömässä eväitä puistossa ja siitä siirrytään uikkareiden vaihtoon ja leikkimään vesisuihkuihin ja kiipeilytelineille.

14:03 K haluaa – no, kakalle tietysti. Vessat on tukossa ja paimennan jannut autolle ja kaivan autosta potan. Siinä se K sit kakkaa pottaan keskellä parkkista. Samaan syssyyn vaihdan sen takaisin shortseihin ja me palataan lopulta potan tyhjennyksen ja pesun kautta kiipeilytelineille.


tää mies ei vuosi sitten kiivennyt edes tavallisia portaita...


14:28 paimennan pojat takaisin autolle. Vaihdan O:n uikkarit shortseihin ja paitaan, pakkaan kummankin paikalleen ja palaan Klinikalle. Klinikan aulassa tarjoilen niille vielä välipalaa ja passitan molemmat pissalle ennen terapioita. K menee toimintaterapiaan ja O fyssarille. Käyn hakemassa toisen poikien istuimista autosta ja ojennan sen tiskin ylitse respalle.

14:55 M tulee kesäkoulustaan ja open kehuessa oppilas itse valittaa olleensa väsynyt ja vaisu. Mä tiedän et sillä on pakko olla nälkä, tai ainakin verensokeri on alhaalla ja onhan se eka leiripäivä varmasti ollut aika rankka.

15:03 jaan pojat omille terapeuteilleen, kerron kuulumiset ja lähden M:n kanssa autolle. Tässä vaiheessa väsynyt M itkee ja valittaa ettei tänään oo saanut päättää mitään itse.

15:37 kurvaan omaan pihaan. Me pestään M:n kanssa kädet ja keitän itselleni kahvin. M haluaa pelata ja niinpä me pelataan ekaks Dominoa ja sit Monopolia ja lopulta ryhsytään yhdessä tekemään M:n kesäläksyjä ja värittämään värityskuvia.

16:44 L ja jannut kurvaa autotalliin. M on saanut mun jakamattoman huomion ja me ollaan tehty just mitä se haluaa. K astuu sisään ovesta ja ilmoitta et sillä on kiljuva nälkä. Ohjaan ne käsienpesun kautta leikkimään ja siirryn hellapoliisiksi... mac&cheese, viinirypäleitä, porkkanoita omasta maasta, kirsikkatomaatteja, leipää ja tuorejuustoa.

17:14 ruoka on tarjoiltu ja suurimmin osin myös syöty. M on ottanut ne lakisääteiset kolme suupalaa kaikesta ja lauma siirtyy tikkareiden kanssa telkkarin eteen.

17:30 mä koen tehneeni äitityöpäiväni menestyksekkäästi ja kaadan itselleni lasillisen viiniä.




18:52 kai noi pojat pitäis kohta paimentaa nukkumaan. M valittaa et sillä oon nälkä. Kohta se saa iltapalaa. Sillä on tapana säästää ja syödä koko päivän eväät iltapalalla. Mä en oikeesti tiedä mitä tälle asialle pitäis tehdä, vai pitäskö tehdä yhtään mitään. Tällä hetkellä M saa varmasti ainakin 70% päivän energiastaan iltapalalla. Mä lähinnä oon tyytyväinen jokaisesta suupalasta, kellonajasta viis. 

TänäänKIN oli hyvä päivä! Meillä kaikilla oli kivaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi