Siirry pääsisältöön

sähkökatkos heinäkuussa

Just nyt en taas tiedä mihin suuntaan kaataisin näitä asioita, niin kaadan ne tänne... vapaasti luettavaksi, kommentoitavaksi tai kommentoimatta jätettäväksi. Liian usein tuntuu siltä että mulla ei oo juurikaan mitään annettavaa vaan enneminkin oon kaatamassa kuraa muitten niskaan.

Alkuun pitää todeta et meillä oli M:n kanssa tosi kivaa tänään kahdestaan. Shoppailtiin ja lounastettiin – M söi suklaakuppikakusta ehkä kolmanneksen – ja käytiin kampaajalla ja kierrettiin kaupoiissa ihastelemassa vaatteita ja sovittamassa TOMS:eja ja... Me selvittiin kiitettävästi siitä et M halus kattoparkkikselle ja siellä ei ollut tilaa - tää käsiteltiin kohtuullisella määrällä itkua ja kiukkua – ja me selvittiin siitäkin et M halus leikkipaikalle, mutta ei halunnut et kukaan tulee lähelle saati sit koskee siihen. Selvittiin ja oli kivaa. Teki varmasti hyvää meille molemmille viettää aikaa ihan kahdestaan.



M Disney-kaupassa...
se tarvitsee syksyksi kuulemma prinsessarepun,
sellaisen missä on myös Pocahontas...


Autismiklinikka ahdisti M:aa ja siksi ne kattoparkkiraivaritkin ja tarve olla yksin ruuhkaisessa leikkipaikassa. Se ahdisti M:aa ja se ahdisti mua varmaan vähintään yhtä paljon.  M:n paino on pudonnut huhtikuusta melkein kilon. Ton kokoisessa tytössä se antaa aiheen huoleen. Se huoli työsti sit lähetteen autismiklinikan syömispolille, nipun puhelinnumeroita psykologeille ja jonkun lippulappusen jostakin lastensairaalan lasten ahdistus kurssista. Mä oon viime kesänä suorittanut tän psykologi/terapeutti metsästyksen kertaalleen ja tiesin jo etukäteen just tasan miten syvältä se on... se vanha terapeutti ei mun mielestä koskaan ollut mitenkään täydellinen ”fit” sen enempää M:lle kuin meidän perheelle ja se sen lokaatiokin oli puolimahdoton eli tän iltapäivän oon metsästänyt terapeuttia. Terapeutin metsästäminen on rasittavaa ja syvältä ja kaikin puolin ikävää hommaa... saattaisin jopa sanoa et vastenmielistä. Ootko koskaan soittanut psykologeille? Harvempi kai on, tai mistä mä tiedän... käytännössä mulla on siis listallinen nimiä ja puhelinnumeroita ja kaupunki missä se vastaanotto on. Sit sitä yrittää netistä metsästää näitä yhden miehen tai naisen puulaakien osoitteita  ja jättää viestin lukemattomiin puhelinvastaajiin ja toivoo et joku joskus soittaa takaisin, ja jos soittaa niin et se ei kertois hoitavansa ihan toisenlaisia tapauksia tai et sillä ei oo tilaa tai... Huomisiksi oon sopinut puhelinhaastattelun yhden tyypin kanssa, kahdesta en vielä oo kuullut mitään. Nää nyt oli ne kolme parasta.

sillalla, matkalla autismiklinikalle


taustatyötä



Ennen viittä meni sähköt. Ensin ajattelin et meidän ilmastoinnit ylikuumeni ja poltti sulakkeen. Kävin autotallissa vähän säätämässä sähkötaulua todetakseni että ei meidän sulaketaulussa ollut mitään vikaa. Etupihan puolella oli useampikin naapuri pohtimassa tätä äkillistä takaiskua elämään ja todettiin ongelman olevan siis laajempi. Lapsille keittelin ruokaa kaasugrillillä. Siinä missä talossa meni sähköt meinas mulla mennä hermot näihin lapsiin, jotka – tietysti – reagoi poikkeustilanteeseen kukin omalla tavallaan eikä kukaan ainakaan mun elämää helpottavasti. Nyt kun kello lähestyy iltakahdeksaa pörisee pihalla agrregaatti ja huolehtii jääkaapista, internetistä ja muutamasta muusta ”elintärkeästä” toiminnosta. Hetken aikaa valot syttyi ja sammui kun joku jossakin yritti korjata sitä jotakin. Sit ne sammui taas, eikä oo syttyneet uudestaan... Onneksi meillä on myös valoa. Jossakin aiheessa naamiksesta selviää että vähän alempana mäjessä on pamahtanut sähkönjakeluasema. M on rauhoittunut ja pojat nukkuu. Mua rauhoittaa mukavasti toi lasillinen valkoviiniä. 

sähkötaulu

jääkaappi kiinni aggregaattiin


L kävi töistä tullessaan ostamassa meille 5 gallonaa lisää bensaa kanisteriin


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...