Siirry pääsisältöön

puistossa

Mä oon edelleen onnesta soikeena et päästiin CB:n vastaanotolle... oikeesti, ihan huikeeta!

Istun puiston reunassa Ystävän kanssa. Kuuntelen kesäkuulumisia Suomesta, kyselen pojan harrastuksista ja vähän tytönkin. Lauma häärää ees ja taas ja me jutellaan. Tuntuu hyvältä nähdä Ystävää, liian harvoinhan me tavataan. Lapset on niin eri-ikäisiä ja ne on kiireisiä iltaisin ja viikonloppuisin. Me laukataan terapioissa ja muissa päivät.



Kerron meidän kuulumisia. Se kysyy miten mä jaksan, tai miten me L:n kanssa jaksetaan. Mä sanon et mä hukutan itseni vapaaehtoistyöhön ja L siihen oikeeseen työhön. Mä lupasin tänään taas osallistua yhden organisaation vetämiseen... MOPS:ssa oon käynyt M:n syntymästä, nyt on mun vuoro olla yksi keulahahmoista. Mun vuoro tarjota äideille hetki aikaa levähtää, osallistua hyväntekeväisyyteen ja tarjota omia kykyjäni. Äitien ja köyhien tukemisen lisäksi mulla on Suomikoulu ja sit se ihan oikea koulu. Siinähän sitä on varaventtiiliä yhdelle naiselle. Tän päivän MOPS palaverissa jo ideoin miten askarteluiden sijasta tehdään yhdessä kodittomille kaulaliinoja ja pakataan hätäsijoitetuille lapsille tarvikereppuja. Mun mielestä se on fiksumpaa kuin halvan valokuvakehyksen koristeleminen.


Siellä puistossa pojilla on vuorotellen pissahätä ja kakkahätä ja M:lla normisti kaikki enemmän tai vähemmän huonosti. Nälkä tai jano tai... jotakin. Lopulta meidän piti lähteä sinne Neurolle ja Ystävä käveli meidän kanssa autolle. M:n kengät ei pysyneet jalassa ja se itki ja valitti ja ulisi... Aihe vaihtui yhdesta toiseen ja toisesta kolmanteen. Kolmannen jälkeen itkettiin ja raivottiin neljättä ja lopulta taas palattiin siihen ensimmäiseen. Ystävä kysyi palaako multa koskaan päreet? Vastasin että kyllähän ne palaa, mutta harvemmin M:n systeemeihin. Niihin kun ei suuttuminen auta, se vaan pahentaa tilannetta, helpompaa ja toimivampaa on vaan vastata samaan äänensävyyn, sama lause, samalla tavalla. Pojille varmaan suutun turhankin usein, vaadin liikaa – molemmilta. Illalla en enää jaksa. L laittaa ne nukkumaan, ensin O:n ja sitten K:n. M istuu mun vieressä jogurttinsa kanssa. Mä kirjoitan ja juon valkoviiniä. 

Neuron odotushuoneessa me leikittiin merorosvoa sillä aikaa kun M oli testeissä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi31. heinäkuuta 2013 klo 0.27

    Ihana bloggaus! Ystävät ovat niin tärkeitä ja kiva, kun teillekin löytyy ainakin välillä sentään yhteistä aikaa!

    Jaksat olla ihailtavan tunnollinen ja kärsivällinen lastesi kanssa- haasteista huolimatta. Hatunnosto sinulle siitä! Arvostan kovasti ja luen usein blogiasi eläytyen arkeenne.

    Mukavaa päivää teille! :)

    Maikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa2. elokuuta 2013 klo 7.38

      Kiitos Maikku! Ystävät ON tärkeitä. On meillä niitä huonoja päiviäkin ja yritän opetella antamaan tilaa niillekin ja uskomaan että hyvät päivät ja oma jaksaminen korvaa ne hetket kun ei vaan jaksa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää