Siirry pääsisältöön

gluteiiniton maidoton luomu

Näkemättä sitä dokumenttia josta kovasti puhutaan monellakin foorumilla sanon sanasen aiheesta. Jos olen oikein ymmärtänyt puhutaan dokumentissa siitä miten länsimainen ravinto on ravintoköyhää ja siirtymällä luomuruokaan, välttämällä vehnän gluteiinia ja ylikäsiteltyjä maitotuotteita voidaan autismin oireita helpottaa. Samoin liiallinen antibioottien syöminen muuttaa suolistoflooraa ja pahentaa neurologisia oireita.

Täällä Yhdysvaltain länsirannikolla on gluteiiniton maidoton ruokavalio ollut muodissa jo muutaman vuoden. Nyt en puhu neurologisten häiriöiden hoidosta, vaan ihan yleensä. On ”muodikasta” olla syömättä vehnää ja käyttämättä maitotuotteita. Osa on vaihtanut raakamaitoon, osa käyttää soija-riisi-mantelipohjaisia maitoja. Mekin käytiin läpi vaihe, jossa vaihdettiin maidot mantelipohjaisiin vastineisiin. Lopulta palattiin homogenoimattoman maidon kautta takaisin tavalliseen luomumaitoon.  

Autismipiireissä melkein jokainen tuttavaperhe on käynyt läpi vaiheen jossa maidot ja vehnät on jätetty pois ja vain yhtä tuttavaperhettä lukuunottamatta kaikki ovat palanneet takaisin ns. normaaliruokavalioon. Tässä yhdessä perheessä on kaksi autistista lasta, toinen lapsista saa helpotusta oireisiinsa tästä ruokavaliosta.

Ne jotka on seurailleet pidempään tietää et mä oon vähän – tai aika paljonkin – ruokanatsi. Me syödään luomuruokaa, emme  syö makeisia tai leivonnaisia joissa on väriaineita, glukoosifruktoosisiirappia tai transrasvoja. Vältämme myös lisäaineita. Uskaltaisin siis väittää, että nykypäivän mittapuulla perheen ruoka on puhdasta ja ainakin kohtuullisen ravintorikasta.

M on saanut elämänsä ekan antibioottikuurin vähän alle kolmevuotiaana. Toisen nelivuotiaana ja kolmannen siihen lonkkaansa. Neurologinen oireilu alkoi syntymästä. Raskauden aikana en syönyt antibiootteja mihinkään. M:lla ei myöskään ole suolisto-ongelmia, vaan vatsa on aina toiminut normaalisti.


Onko dokumentin väitteissä perää vai ei? En osaa sanoa. Katsoessani omaa lastani, omaa perhettäni ja perimääni, väittäisin että autismi on ainakin jollakin tasolla perinnöllistä. Jos ruokavaliohoidosta on apua, kannattaa ruokavaliota muutta. En tiedä miten M oireilisi jos me söisimme tehotuotettua ruokaa. 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää