Siirry pääsisältöön

kesäkoulu ja syömisterapia alkaa

Ihan alkuun lähetän pienen rukouksen sille joka sitä nyt tarvitsee... olette ajatuksissa ja sydämessä – koko perhe.

Meillä ihan tavallinen maanantai-aamu - tai no semitavallinen Ystävä - mutta siis heinäkuun eka, kamera käy aina kun muistan, lapset katsoo Jake and The Neverland Pirates ja mä kirjoitan. Aamusta leivottiin sämpylöitä - tai aamuhan se kai on edelleen - ja syötiin tuoretta leipää ja mansikkahilloa. Pojat söi, M järjesteli legojaan. Koira pyörii jaloissa ja esittää ei enää niin vienoja pyyntöjä päästä pissalle... niitä lienee pakko kuunnella.

Hetken päästä palaan lämpöä hohkaavasta aamusta sisään jääkaappiin ja asetun takaisin hautomaan takapuoltani tähän samaan kyökin tuoliin. O huutaa pyyhkimään ja elämä on ihanan tavallista.

Aamupäivällä ei ole ohjelmaa, iltapäivällä alkaa M:n kesäkoulu, se syömisterapia ja molemmilla pojillakin on terapiansa... iltapäivä asutaan siis Klinikalla. Mä toivon ettei mun tän päivän jälkeen tartte vähään aikaa pitää ruokapäiväkirjaa kenellekään. Pitäis kaivaa ne kesäkoulun käyttöohjeet jostakin sähköpostin uumenista. Mitä sille pitää pakata mukaan? Mitä pitää olla päällä? Tarvitaanko tossuja?

Mietittiin eilen L:n kanssa sitäkin vaihtaria et ne ehdottaa huomenna M:lle ahdistuslääkitystä. Selkeestihän sitä ahdistaa, ja pahasti. Elämä kun tuntuu olevan yhtä legotornia ja lajitelmaa ja sit sitä syömättömyyttä. Mitä tapahtuu syksyllä kun se uusi koulu oikeesti alkaa? Miten me selvitään siitä muutoksesta? Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia ja meillä on ainakin seuraava osoite ja puhelinnumero ja paikka jossakin jonossa.


L:llä on enää kolme päivää töitä ja sit se on lomalla puolitoista viikkoa ennen kuin aloittaa uuden – lomattoman – työn. Torstaina juhlitaan itsepäisyyttä ja sunnuntaina lähdetään meidän autiomaamatkalle. 

M:aa selkeesti vähän enemmän jännitti kun naapurin poika tuli ekaa kertaa meille leikkimään. Niin jännitti muakin.

Lopulta ne onneksi kuitenkin leikki.

M:n salainen rakkas on sukkahousut... myös silloin kun ulkona on +38C

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää