Siirry pääsisältöön

bilehileet ja karhunkaatajaiset

Mä oon elänyt koko päivän sunnuntaissa. Siis suorittanut kyllä lauantain ohjelmaa, mutta henkisesti mulla on ollut sunnuntai. L valittaa samaa. Saadaan yksi päivä lisää viikonloppuun, se toinen sunnuntai.

Mä rakastan tätä uutta systeemiä, jossa jannut nukkuu eri huoneissa. Me ei olla yli viiteen vuoteen saatu nukkua samalla tavalla kuin nyt. M:kin on nukkunut. Tänään se heräs ennen seiskaa ja mä vaan unisena mutisin et kello on tosi vähän levätään vielä vähän... seuraavan kerran katsoin kelloa ennen puolta yhdeksää, M kuorsas mun vieressä. O makoili M:n sängyssä tyytyväisenä, ovi auki. K on ainoa joka valittaa. Se sanoi ettei O avannut sille ovea vaikka se pyysi, ymmärrän O:ta.

L kömpi alakertaan joskus yhdeksän jälkeen, M vähän aiemmin. Me oltiin jo L:n tullessa ehditty rakentaa kaupunki Duploista; poliisiasema, paloasema, posti, kauppa, bensis... O oli kehno kauppias ja sai aikaan valitustulva, koska ei suostunut myymään asiakkailleen mitään. Aamiaisen jälkeen L kävi pyötälenkillä ja sit me käytiin Koiran kanssa omallamme. Hetken luulin jo tormänneeni siihen karhuun, mutta karhu osoittautui jonkun labbikseksi... se nyt vaan onnistui tulemaan niiiiiiiin osuvasti sieltä puskista.

Puoliltapäivin me lähdettiin naapuriin keijukaisbileisiin. M oli aika hukassa ja roikkui mun käsipuolessa suurimman osan ajasta, sen mitä ei keinunut tai hyppinyt pomppulinnassa. Odotetusti se ei oikeastaan syönyt yhtään mitään, mutta ei kai lapset muutenkaan kauheesti lastenkutsuilla mitään syö. Aikuisille oli tarjolla vaihtoehtoisesti skumppaa ihan raakana tai mimosa, valitsin mimosan ja haastelin tuttavan kanssa meidän erkoista - tai oikeastaan me puhuttiin ADHD:n hoitovaihtareista.











L ja pojat haki meidät kemuista ennen kolmea ja loppupäivä vietettiin L:n uuden työnantajan kesäbileissä... K:n mielestä kaikkien aikojen parhaat bileet. En tiedä kuinka moni lukijoista muistaa Lintsiltä ne merenneidot joita sai palloilla heittää veteen? Täällä oli siis vastaava vehje ja K:n mielestä oli aivan kaikista parasta pudottaa se laudalla istuja sinne altaaseen.

syvemmillä vesillä


K:n mielestä aivan superhauskaa. Huomatkaa kuvassa liehuva lippu.
Kesäbileet oli ruotsalaisten kotikonnuilla Vasa Park:ssa 

iltapalaksi syötiin pannaria ja mansikkahilloa

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. heinäkuuta 2013 klo 5.47

    Olipa mukava hyvänmielen postaus! Tyttärellä suloinen keijuasu ja ihanat pojat rannalla. Panostetaanko sielläpäin lasten synttäreihin aina täysillä? Keijusynttäreiden koristelut ja tarjoilut näyttivät mahtavilta ja itse järjestit taannoin hienot merisorvosynttärit. Vähän tuli tunne, että pitäisikö itsekin panostaa vähän enemmän lasten kemuihin ;)

    -3:n äiti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa14. heinäkuuta 2013 klo 9.42

      Kiitos! Näitten kuvien synttärit on sellaiset extreme kemut aina. Yleensä synttärit on enemmän sellaiset meidän merirosvobileitten kaltaiset, mutta kyllähän täällä useimmiten ainakin joku teema on lastenjuhlissa.

      Poista
  2. sanna16. heinäkuuta 2013 klo 12.00

    Ihan mahtavat keijusynttärit, mäkin tahtoisin tollaset - itselleni ;)

    Suloinen keijujais-M siipineen <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää