Siirry pääsisältöön

korkojen kanssa

En pysy perässä, en edes itse – omassa elämässä. Tai pysyn mutten ehdi kirjoittamaan. Me eletään sitä kesää mikä meillä piti viime kesänä olla... rannalla, puistossa, ystävien kanssa retkellä. Viime kesänä ei ollut mitään, mietin sitä viimeksi eilen kun kävin verikokeessa. Mietin miten hyvältä elämä maistui, kun viimekesänä raahauduin sinne tuskaisena ja hikisenä ja turhautuneena.  Erona siihen, mitä se vuosi sitten olis voinut olla, tänä kesänä voin melkein vetästä sen lehden esiin ja selailla... ainakin silloin kun ei olla rannalla. Ajatuksetkin on varmaan taas syvempiä, syvällisempiä, kun palataan syksyyn ja kesä loppuu. Nyt ajatukset on kesäisen kepeitä ja kulkee puistosta rannalle ja taas takaisin puistoon. Iltaisin pakkailen uikkareita ja pyyhkeitä ja leluja ja mietin aamun eväitä. Otan viimekesän takaisin korkojen kera. Mietin mietin siunattuja me ollaan meidän kesän kanssa. Ei tarvitse suunnitella elämää sään mukaan, tai siis tarttee – tavallaan. Jokaisena päivänä paistaa aurinko. Jokaisena päivänä on lämmin. Jokaisena päivänä voidaan olettaa elohopean kipuavan kolmenkympinkorville. Kesällä on kesä. Kesällä on lämmin. Kesällä paistaa aurinko. Ikävöin kesäisen sateen tuoksua.


Me opetellaan elämään tätä uutta elämää. Sitä missä L tekee töitä kotona enemmän kuin ennen. L suunnittelee omaa työtilaansa ja me muut opetellaan olemaan niin kuin sitä ei oliskaan. Musta on kivaa et se on kotona. Ei niin et se olis käytettävissä, mut niin et se on. Niin et välillä voi käydä antamassa pusun poskelle ja vaikka laittaa aamiaisen. 

työläisen aamiainen - lapsille sama suklaapannareilla ja kermavaahdolla

tänään puistopiknikillä




kesävieras ulkoilemassa

jonnekin tonne kurkkujen taakse se meni...


välipalaksi oman maan porkkanoita


päivän taisteluvamma... ei se oikeesti oo naarmua kummempi, mut kestää hetken ennen kuin verenvuoto loppuu

isä ja sen tytär lähti iltaretkelle

katsokaa nyt miten upeet kukat T:n hortensiassa on!!!!!

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi26. heinäkuuta 2013 klo 11.27

    Teidän kesä näyttää juuri siltä kuin kesän pitää näyttääkin. Aurinko paistaa ja päivät on täynnä tekemistä. Välillä se tekeminen on jotain muuta kuin iloisia uinti- tai puistoreissuja, mutta mitäs siitä. Hyvät hetket kantavat huonojenkin yli.

    Aurinkoa ja lämpimiä ajatuksia!
    -Minna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää