Eilen illalla L
hyppäs autoon ja lähti autokauppaan. Pojat oli jo nukkumassa ja näinpä me
istuttiin M:n kanssa keittiössä kahdestaan. M söi keksejä ja me juteltiin niitä
näitä. Jotakin kautta keskustelu ajautui mun sormeen ja haavoihin ja siihen M:n
tammikuiseen sairaalareissuun. M kyseli ja minä vastailin parhaani mukaan.
Lopulta mä huomasin istuvani tietokoneella melkein viisivuotiaani kanssa
katselemassa kuvia. Me etsittiin ensin kirurginen dreeni ja keskusteltiin sen
toiminnasta, muisteltiin päiviä sairaalassa ja ihailtiin arpea M:n lonkassa. Sit me katsottiin sitä pidempää
arpea ja etsittiin kuva kirurgin työvälineestä – veitsestä. Me etsittiin kuva
missä haavaa huuhdeltiin ja bakteerimassaa kaavitaan haavasta ja sit katsottiin
kuvia haavan ompelemisesta ja tikeistä. M oli pohjattoman kiinnostunut ja
analyyttinen ja pohdiskeleva. Se olis jatkanut keskustelua vaikka aamuun
saakka... viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa me käsiteltiin anestesiaa ja sitä
miksei silloin satu. Ihan samalla tavalla kuin kuolema kiehtoo mun lastani,
sitä kiehtoo ihmiskeho ja se mitä lääketiede voi ja ei voi tehdä. Onneksi en
ole se äiti joka kokee leikkaushaavat ja/tai haavan hoidon ällöksi - jos oisin, oisin pahassa pulassa. Mä uskon
että näitä kuvia katsellaan jatkossakin. Onhan se jo aikaa sitten ilmoittanut
olevansa aikuisena töissä ambulanssissa tai paloautossa.
Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
Toi peruutuskamera on hyva juttu! Ei ehka olisi pitanyt pihistella siina kohtaa meidan lootaa ostaessa. Mitaan vakavaa ei ole viela sattunut, mutta pari lahelta piti tapausta on saanut sydamen syrjalleen. Sain kuulla kunniani tassa yksi paiva pysahtyessani kirjaston palautusluukulla. Eteeni oli pysahdyksissa ollessani tullut auto joten en voinut jatkaa matkaa peruuttamatta ensin taaksepain. Vilkaisin olkani yli ja peileihin, ja naytti silta etta tie oli vapaa. Onneksi lahdin hitaasti liikkelle silla taakseni oli jostain pierusaharasta ilmestynyt pieni auto joten en kertakaikkiaan nahnyt, kuulin vain vihaisen tuuttauksen. En voinut muuta kuin pahoitella ja vannoa etta jatkossa kuljen aina auton takaa varmistaakseni ettei takana ole ketaan. Mutta siinakin on viela juuri se kissan tai nopean tenavan mentava aukko.
VastaaPoistaMä oon aina ollut ylpeä siitä että osaan ajaa isoa autoa ilmankin, nyt on kuitenkin tosiaan tullut todettua ettei se auton mittasuhteiden ja mitan tunteminen aina auta, kun sinne ihan oikeesti mahtuu taakse piiloon... Onneksi itse vältyit vahingolta!
PoistaOnnittelut truck:sta! Meilla on peruutuskamera 150:ssa myos, ja se on yksi parhaista featureista.
VastaaPoistaTää on mun toinen F150 enkä kyllä ihan heti muuhun vaihda... aivan tasan paras perheauto :)
PoistaF150 on loistava! :-) Me hankittiin uusi F150 muutama viikko sitten, etta on uusi "muuttoauto" Alaska - Richmond, VA, valille...... Alle 20 paivaa road tripiin.
PoistaMitä kautta ajelette? Siinä onkin syytä olla hyvä auto alla...
PoistaTalla hetkella reitti on Anchorage-Whitehorse-Fort Nelson-Edmonton-Saskatoon-Rapid City, SD (Mt Rushmore)-Sioux City, IA (tuttuja) - Manhattan, KS (potentiiaalinen vaitoskirjan viimeistely yliopisto, tapaan professoreita) - Valparaiso, IN (in-laws) - Charleston, WV - Richmond, VA.
PoistaVahan yli 5,000 mailia alle kahdessa viikossa....