Siirry pääsisältöön

vähän lyhyempi sormi

Kaiken kaaoksen ja synkkien aatosten ja kateuden keskellä tyhjensin tiskikonetta ja kas, kirjoittaminen on hankalampaa seuraavat päivät... Sormi jäi laatikon väliin ja siitä puuttuu nyt pala. Kynsi on onneksi kondiksessa ja eiköhän se kohta taas ole parempi kuin uusi. Eikä sille paljoa voitu tehdä. Puhdistaa voidella ja paketoida.




Mä oon tänään taas kateellinen kaikille niille joilla on ihan hirveen helppoa ja mukavaa ja kivaa niitten lasten kanssa. Kaikkien muitten elämähän on vaan helppoa ja kivaa ja lapset hymyilee rusetit päässä ja kovat kaulassa ja keittää aamuisin äidille kahvit... Tänään mä oon varma et muitten lapset tekee niin. Oon avoimen kateellinen niille joitten ongelmat lasten kanssa mahtuu niihin tavallisen raameihin. Ihan lapsellisen kateellinen tavallisille raivareille ja tavallisille asioille. Mä oon tänään kitkerä ja katkera - lähinnä itselleni - siitä ettei mun lapset mahdu normeihin. Yhden illan annan itselleni luvan olla kateellinen. Yhden illan saan olla pikkusieluinen ja käpertyä itseeni ja nyt myös ihan kirjaimellisesti nuolla haavojani.

Toisaalta mä oon helpottunut siitä etten oo ihan väärässä kun muitten perheellisten arki lasten kanssa - en puhu nyt rahahuolista tai perhe-elämästä tai parisuhteesta - näyttää helpommalta. Monilla se on helpompaa. Pakkohan sen on olla? Onhan?





Tunnisteet:

Kommentit

  1. PiKo11. huhtikuuta 2013 klo 21.43

    Voi shaiba! Tsemppiä ja parantumista!

    Ja joo, ne lapset on muualla kuin täällä(kin) - osuvat aina naapuriin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. huhtikuuta 2013 klo 8.36

      On se kumma kun muut saa ne kivat ja helpot lapset ;)

      Poista
  2. Anonyymi11. huhtikuuta 2013 klo 22.40

    Ja ne muut eivät edes osaa olla kiitollisia tavallisista ongemistaan...

    Autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. huhtikuuta 2013 klo 8.36

      Niinhän se on et tavallisissa perheissä tavalliset ongelmat on isoja ja me vaan kadehditaan kulman takaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää