Kaiken kaaoksen ja synkkien aatosten ja kateuden keskellä tyhjensin tiskikonetta ja kas, kirjoittaminen on hankalampaa seuraavat päivät... Sormi jäi laatikon väliin ja siitä puuttuu nyt pala. Kynsi on onneksi kondiksessa ja eiköhän se kohta taas ole parempi kuin uusi. Eikä sille paljoa voitu tehdä. Puhdistaa voidella ja paketoida.
Mä oon tänään taas kateellinen kaikille niille joilla on ihan hirveen helppoa ja mukavaa ja kivaa niitten lasten kanssa. Kaikkien muitten elämähän on vaan helppoa ja kivaa ja lapset hymyilee rusetit päässä ja kovat kaulassa ja keittää aamuisin äidille kahvit... Tänään mä oon varma et muitten lapset tekee niin. Oon avoimen kateellinen niille joitten ongelmat lasten kanssa mahtuu niihin tavallisen raameihin. Ihan lapsellisen kateellinen tavallisille raivareille ja tavallisille asioille. Mä oon tänään kitkerä ja katkera - lähinnä itselleni - siitä ettei mun lapset mahdu normeihin. Yhden illan annan itselleni luvan olla kateellinen. Yhden illan saan olla pikkusieluinen ja käpertyä itseeni ja nyt myös ihan kirjaimellisesti nuolla haavojani.
Toisaalta mä oon helpottunut siitä etten oo ihan väärässä kun muitten perheellisten arki lasten kanssa - en puhu nyt rahahuolista tai perhe-elämästä tai parisuhteesta - näyttää helpommalta. Monilla se on helpompaa. Pakkohan sen on olla? Onhan?
Mä oon tänään taas kateellinen kaikille niille joilla on ihan hirveen helppoa ja mukavaa ja kivaa niitten lasten kanssa. Kaikkien muitten elämähän on vaan helppoa ja kivaa ja lapset hymyilee rusetit päässä ja kovat kaulassa ja keittää aamuisin äidille kahvit... Tänään mä oon varma et muitten lapset tekee niin. Oon avoimen kateellinen niille joitten ongelmat lasten kanssa mahtuu niihin tavallisen raameihin. Ihan lapsellisen kateellinen tavallisille raivareille ja tavallisille asioille. Mä oon tänään kitkerä ja katkera - lähinnä itselleni - siitä ettei mun lapset mahdu normeihin. Yhden illan annan itselleni luvan olla kateellinen. Yhden illan saan olla pikkusieluinen ja käpertyä itseeni ja nyt myös ihan kirjaimellisesti nuolla haavojani.
Toisaalta mä oon helpottunut siitä etten oo ihan väärässä kun muitten perheellisten arki lasten kanssa - en puhu nyt rahahuolista tai perhe-elämästä tai parisuhteesta - näyttää helpommalta. Monilla se on helpompaa. Pakkohan sen on olla? Onhan?
Voi shaiba! Tsemppiä ja parantumista!
VastaaPoistaJa joo, ne lapset on muualla kuin täällä(kin) - osuvat aina naapuriin...
On se kumma kun muut saa ne kivat ja helpot lapset ;)
PoistaJa ne muut eivät edes osaa olla kiitollisia tavallisista ongemistaan...
VastaaPoistaAutistin äiti
Niinhän se on et tavallisissa perheissä tavalliset ongelmat on isoja ja me vaan kadehditaan kulman takaa ;)
Poista