Siirry pääsisältöön

heikko suomalaisuus


Usein koen olevani huono suomalainen. Se tunne korostuu näin keväisin kun muut suomalaiset perheet keskustelee taas lentolippujen ostamisesta ja siitä kuinka kauan Suomessa ollaan... viikko, kaksi, viisi, kahdeksan – kesäloma Suomessa. Mä oon viimeksi ollut juhannuksena Suomessa vuonna 2002, siitä tulee tänä kesänä yksitoista vuotta. Lähimmäksi suomalaista suvea ollaan päästy niillä kahdella toukokuisella visiitillä ja tosiasiahan on etten näitten vuosien aikana ole Suomessa ollut myöskään jouluna ja muutenkin harvakseltaan, edellisestä kerrasta on kaksi vuotta.

Multa puuttuu se palava ja syvä kaipuu palata sinne mistä lähdin. En ikävöi oikeastaan edes ruokia. Mun mielessä ei kuulla kuva karjalanpiirakoista tai leipäjuustosta tai valion jugurtista, tai oikeastaan mistään muustakaan. Aussilakukin on parempaa kuin suomalainen ja hollantilaisella salmiakilla pärjää oikein hyvin. Irtareita en söis muutenkaan enkä mä nyt belgialaisesta suklaasta valita. Ruisleivän leivon itse ja pinaatiletutkin syntyy hetkessä. Osaan suolata itse joulukinkkuni ja graavata loheni,  ja jos nyt jostakin tulis aivan hillitön imelletyn perunalaatikon kaipuu, syntyy sekin.

Sit on ne arat aiheet, ne joista suomalaiset on ylpeitä... ne joista älähdetään heti, jos joku edes kautta rantain kehtaa yrittää arvostella.

Suomalainen terveydenhuolto on maailman parasta! – Ai miten niin? Riippuu siitä missä oot, ja kenen kanssa asioit. Se saattaa olla huippuluokkaa, joskus sen laatu kaatuu säästöihin, jonoihin tai ei nyt niin kovin huippuun tarjontaan. On totta, että Suomessa saattaa saada huippuluokkaista terveydenhuoltoa.

Suomalainen koulujärjestelmä on maailman paras! – On vai? Millä mittarilla? No Pisalla tietenkin. Mutta onko suomalainen koulujärjestelmä oikeasti, ehdottomasti ja aukottomasti maailman paras? Onko suomalainen opettaja maailman onnellisin opettaja ja suomalainen koululainen pätevin oppilas? Miksi koulukiusaaminen on niin valtava ongelma? Miksi myös suomalaisessa opetusjärjestelmässä voi syrjäytyä? Onko suomalainen koulujärjestelmä maailman paras hyvällä aluella, hyvässä koulussa jossa oppilasmateraali on hyvää ja vanhemmat keskimäärin kiinnostuneita jälkikasvunsa tulevaisuudesta? Tiesittekö muuten että suomalaisesta peruskoulusta pääsee ulos nuoria jotka osaa hädin tuskin lukea ja kirjoittaa?

Suomalainen ruoka on hyvää ja puhdasta. Kyllä. Suomalainen ruoka on myös puolivalmisteita ja lisäaineita, väriaineita, säilöntäaineita... Appiukko P uskoo että ruokaan on pakko laittaa säilöntäaineita, jotta se selviäisi kuluttajan pöytään syömäkelpoisena. Mä uskon että tässä kohdassa appiukolle on syötetty onnistuneesti propagandaa. Ruoka voi olla hyvää ja puhdasta myös ilman mitään ylimääräistä. Miksi suomalainen ruoka sitten on niin hyvää ja puhdasta ja ainutkertaista? Mihin me verrataan? Onko ruotsalainen ruoka laadullisesti huonompaa? Entä australialainen tai amerikkalainen? Mä oon joskus raskaana ollessani miettinyt et pitäiskö kaikki maailman raskaana olevat naiset toimittaa Suomeen syömään, koska vain suomalaisia tuotteita on turvallista syödä raskausaikana.

Suomi on teknologiaosaamisen edelläkävijä. Suomi OLI teknologiaosaamisen edelläkävijämaa, mihin se osaaminen katosi? Miksi Suomi putosi kelkasta? Suomalaiset tietää miten talot pitää rakentaa, Suomessa ei ole kosteus ja/tai homeongelmia taloissa. Suomalaiset sisustaa oikein. Suomalaiset on ekologisempia ja osaa suojella ympäristöään. Suomalaiset on oikeanlaisia vanhempia, pitäähän lapsen saada runsaasti ulkoilmaa ja nukkuakin ulkona – miksi muunmaalaisetkin lapset kasvaa ja kukoistaa? Eihän ne onnettomat muukalaiset tiedä näitä asioita.

Tosiasia on et jos mä ajaisin tohon meidän kylän keskustaan ja esittäisin ylläolevaa listaa koskevia kysymyksiä, olis vastaus todennäköisesti että Yhdysvallat on ainoa paikka missä nää asiat osataan tehdä oikein. Terveydenhuollon kohdalla vastaus riippuu siitä keltä sattuu kysymään, asia jakaa ihmisiä. Tunnettu tosiasia on että jos satut kuulumaan oikeaan ihmisryhmään saat varmasti huippuluokan terveydenhuoltopalveluita, jos kuulut toiseen ryhmään ei se lopputulos aina olekaan ihan yhtä huippuluokkainen. Koulun kohdalla vastaaja varmasti toteais että riippuu siitä missä asut ja missä koulussa sun lapses on, onko se koulutus huippuluokkaa vai jotakin muuta, kyllä useimmat kuitenkin oppii lukemaan ja laskemaan niissä huonommissakin kouluissa – edes vähän.  Ruoka on puhdasta ja hyvää jos tietää mitä ostaa, se voi myös olla lähempänä myrkkyä kuin ihmisravintoa. Se voi olla lisäaineilla, väriaineilla ja säilöntäaineilla kyllästettyä, se voi olla geneettisesti manipuloitua tai sisältä torjunta-ainejäämiä. Ihan niin kuin Suomessakin.

Onneksi meillä suomalaisilla on kuitenkin edelleen Him ja Angry Birds. Angry Birdsin tunsi se palomisekin joka kaupan pihalla kysyi multa mikä tulee Suomesta. Rakastan suomalaista muotoilua, Marimekolla on paikka mun sydämessä. Kaipaan saaristomaisemaa ja mun ystäviä. Ihania, rakkaita ystäviä. Niitäkin, joita en koskaan ole edes tavannut. Mä koen olevani huono suomalainen. Mä uskon että mun lasten kannalta parempaa aivopääomaa olis osata puhua espanjaa kuin suomea, ne ei puhu kumpaakaan. Mä kyseenalaistan. Mä en allekirjoita näitä suomalaisen huippuuden asioita ja mä uskon että mun lapset saa täällä parempaa terveydenhoitoa kuin Suomessa – naapurin lapsista en osaa sanoa.

Joku siellä kihisee jo kiukusta. Just tollaisia ne on – Jenkit. Niin onkin. Ja sit taas ei ollenkaan. En asu onnelassa. En asu paratiisissa. Täällä on paljon ongelmia, monenlaisia ongelmia ja monitahoisia ongelmia. Ongelmia on kaikkialla. Koen olevani huono suomalainen kun en ymmärrä Suomen olevan ainutkertainen paratiisi.

Kuvan kaappasin sivustolta taivasalla.net Niklas Sjöblomin valokuvat on vuosien varrella koskettaneet useasti. Niklas onnistuu kuvaamaan mun sielunmaisemaa, mun Suomea.

Kommentit

  1. Niin. Listauksesi oli hyvä.
    Mitähän imnä sanoisin?
    Olen mieltä,että vastuullinen aikuinen osaa ja oppii kaivamaan omasta maastaan ( missä asuu siis) ne parhaimmat puolet. Osaa rakentaa elämänsä- ja kasata ne kokoon ympärilleen. Hankkia lapsensa kouluun, jonka kokee hyvänä. (Vakuuttaa itsensä , eikös teillä tuo sairaanhooito perustu akuutuksiin, ja siihen- millainen on, sellaista hoitoa saa?)
    Aika moneen siis vaikuttaa itse, täällä taas lähtökohtaisesti jotenkin on se,että sen pitäisi olla yhteiskunnan tarjoamaan ja selviö- mikä taas synnyttää tiettyjä epäkohtia, varsinkin kun maailman taloustilanne on, mitä on.

    Meillä Suomessa- Tampereella- on Popeda :-) , heitän sen tuohon HImin tilalle...
    Meillä on moni hyvin, ja voisin kuvitella,että pärjäisin maailmalla ihan yhtä hyvin.
    Minä en valita terveydenoidosta, mutta minulla on hyvä työterveys, ja olen itse vakuuttanut itseni paremmin kuin hyvin, varmistanut oman selustani- kuin lastenkin oman. En saa pitää itsestäänselvyytenä enää mitään. Silmälaput on riisuttu jo ajat sitten.
    Eläisin varmaan hyvin onnellisena missä tahansa.
    Ainoa tärkeä asia on ihmiset, läheiset- muut voi järjestää parhaalla mahdollisella tavalla, jos on tahtoa.
    Tuo on minun mielipiteeni.

    Luen vielä uudelleen kirjoituksesi. Pidin siitä.

    VastaaPoista
  2. Multa on myös karissut pois moni konkreettinen asia joita ennen kaipasin Suomesta, mutta yhä vain minulla on jokin abstrakti tunne siitä että koti on siellä. Mutta niin tai näin, mikäköhän on "huono" suomalaisuus? En Suomessa asuessani kokenut samaistuvani moneen suomalaisuutta määrittelevään asiaan, kun taas moni Suomeen muuttanut siirtolainen saattaa olla näistä kovinkin innoissaan. Kai me jokainen saamme silti pitää sitä osana identiteettiämme, olkoon se sitten myöhemmin adoptoitu tai jälkeen jätetty, kuinka usein pääsemme siellä käymään, jne. Olisin vain onnellinen sinun asemassasi kuinka hyvin olet pystynyt yhdistämään kulttuuritaustastasi uuteen elämään täällä.

    Toinen juttu näistä arvostetuista osa-alueista mitä yhdistetään Suomeen, koulutus, terveydenhoito jne. Koen olevani Suomalainen ehkä juuri siksi että kaipaan sinne ja pidän Suomesta huolimatta näistä asiosta, mulle Suomea ei tarvitse mainostaa, ja näen sekä plussat että miinukset riippuen olosuhteista. M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Melina. Tää kirjoitus lähinnä lähti niistä lukemattomista kommenteista kuinka on lottovoitto syntyä Suomeen kun Suomessa se tai tää on maailman parasta... mua jaksaa hämmätyttää se.

      Suomalaisuus ei tosiaankaan ole mulle terveydenhoitoa tai koulutusta, se on ystäviä ja maisemia ja muistoja. Se on ylpeyttä Marimekon vaatteista, Iittalan astioista ja Hackmannin haarukoista :)

      Poista
  3. Mulle kotimaassa tärkeintä on oma perhe, sukulaiset, ystävät, omat vanhemmat. Mä haluan, että mun lapset kasvaa lähellä isovanhempiaan ja serkkujaan ja on osa kokonaisuutta. Eihän kukaan Suomessa asu, sen takia että täällä on hyvät koulut, kai. Ja terveydenhuolto. No, meillä on kaikilla vakuutukset sen varalta, että jotain käy.

    Mutta ne ihanat valoisat kesäyöt, lumiset talvet ja ja ja ja.

    Voisinko mä keittiöpsykologisoida (sanahirviö), että siksi L käy Suomessa, että haluaa tavata äitiään ja muita. Ehkä sä lähdit pakoon sun perhettä/historiaa ja siksi oot rakentanut oman ihanan elämäsi nykyiseen kotimaahasi? Ei se tee susta huonoa suomalaista, se tekee susta hyvän jenkin:D Ja kun nykyään voi näin virtuaalisesti olla yhteyksissä ystäviin jne. niin välttämättä ei ole niin isoa tarvetta matkustaa. Plus sit se stressi mitä reissaaminen jo muutenkin tuottaa.

    Tosin kyllä mä sut livenä näkisin SG-tapaamisessa, senkin "ihana somelainen muija" (Putous-vitsi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon samaa mieltä Sannan kanssa. Koti on siellä missä viihtyy ja missä on rakkaat ihmiset ja paikat. Mulla ne on Suomessa ja olen suomalainen. Juhlapyhiin ynnä muihin liittyy hyvät muistot lapsuudesta ja siksi niitä haluaa itsekin viettää ja jatkaa perinnettä. Ja myös muokata omannäköiseksi. Ei siihen tarvita Nokiaa tai Pisoja tai muita. Omat tutut jutut tuntuu hyviltä ja muunmaalaisten vastaavat ehkä välillä hiukan pöljiltä. Mutta niinpä nekin varmaan ajattelee meidän tavoista. Hyviä juttuja ja muistoja haluaa vaalia niinkuin Sanna keittiöpsykologisoikin. :)

      Minna

      Poista
    2. Samaa teille kuin Melinalle... kärjistäminen lähti oikeastaan yhdestä FB kommentista, missä aika epätoivoisessa tilanteessa olevalle ihmiselle joku kirjoitti kuinka se suomnalainen terveydenhoito on kuitenkin maailman parasta ja Suomi maailman paras paikka olla ja elää... Mulla nousi siitä vaan sellainen; "Ai miten niin?"

      Suomalaisuus sinällään on jotakin ihan muuta kuin ne asiat jotka Suomesta puhuttaessa nostetaan esiin. Se on just se kesäöiden valoisuus, talvi-illan sininen hämärä. Saaristomaisema ja kesäaamun tuoksu. Mä kaipasin näitä asioita pitkään, etenkin sitä kesäaamun toksua ja äänimaailmaa... nyt, vihdoinkin tää oma kesäaamu ja sen äänimaailma kuulosta omalle ja tutulle ja rakkaalle.

      Totta on ettei mulla ole mitä kaivata. On ystäviä, mutta ei ole perhettä. Ei ole vahvaa ja kiinteää sidettä mitä kaivata ja ikävöidä. On vaan tää uusi ja sit ne ystävät, rakkaat ja tärkeät.

      Poista
  4. Olen samoilla linjoilla kanssasi. En ole Suomessa ollut sitten vuoden 2008, enka oikeastaan kaipaa sinne. Emme kaytannossa juhli suomalaisia holidays, ja olen enemman kuin tyytyvainen elamaani taalla.
    Kuten itse sanot, tuskin mikaan paikka on taydellinen, mutta onnellinen elamani on taalla. En osaa edes kuvitella asuvani Suomesa enaa, ajatuskin tuntuu kaukaiselta..... olen kaiketi huono suomalainen.

    VastaaPoista
  5. Haa, kiitos. :) Taas sai ajatella ihan aikuisten ajatuksia ja omaa suomisuhdetta, mikä mulla on tietenkin astetta vinksahtaneempi täällä Pampaksen syövereissä, missä ei aina pärjääkään joka tilanteessa omalla äidinkielellä (tai astetta suoremmalla kulttuuritaustalla). Kaipaan aina ajoittain kovasti oikeaan Suomeen, Savoon tai Keski-Suomeen, jossa naiiveissa mielikuvissani terveydenhuolto pelaa ja koulut on homeettomia ja vauvakeinuja puistoissa jne. Mielikuvien kanssa on oikein surkeina hetkinä hyvä halia, ihan on realiteetit selvillä.

    Duunissa menneessä jeesailin aikoinaan vasta maahantulleita. Hyvin erikoisissa olosuhteissa toki tuolloinkin, mutta lasten näkökulma uuteen maailmankolkkaan oli aika kiehtova. Kun solmut ja uutuus ulottuu terveystarkastuksista ruokaan, teknologiaan, vaatteisiin, ihan kaikkeen ja tuttuun takerrutaan aina kaksin käsin ja täydestä sydämestä - saahan silloin hengähtää. Ilmankos oli välillä sekopäinen olo (ja nykyään niin luontevaa tuon toistaiseksi kielettömän lapsen kanssa, ihan on tuttua). Aika paljon tuli mietittyä kotomaan klikkejä ja itsestäänselvyyksiä ja arvotuksia ja tapojen pyhää järjettömyyttä (onko se sitten aina suomea vai ihan länkkäriä vaan?).

    Pointtina, joka multa on jo hukkunut viiden keskeytyksen ansiosta lieni se, että mäkin oon aika kehno suomalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kehnojen suomlaisten klaaniin, niiten jotka ei oo ihan satavarmoja siitä että Suomi on maailman ainoa ja paras paikka asua vaan et voi olla muitakin ihan yhtä hyviä tai huonoja paikkoja.

      Poista
  6. Ei mikään asuinmaa ole täydellinen, joku saattaa vain sopia elämäntilanteeseen paremmin. Omina expat-vuosina huomasin, että perhesiteiden lisäksi Suomeen kaipasivat ne, jotka pitivät aidosta luonnosta tai joilla oli Suomessa parempi sosio-ekonominen asema kuin ulkomailla. Miehen työn perässä muuttaneet, jotka eivät onnistuneet löytämään (akateemista) koulutusta vastaavaa duunia ulkomailla, kaihosivat Suomeen. Kun taas keskituloiset perheet, joilla ei olisi Suomessa ollut varaa kotirouvailuun, viihtyivät hyvin. Oma ryhmänsä olivat sitten he, jotka kaipasivat metsässä liikkumista, marjastamista ja lohen kalastusta Lapissa.

    Riippuu omasta luonteesta, koulutustaustasta ja perhetilanteesta, että kuinka hyvin keski-eurooppalainen, pohjois-amerikkalainen tai suomalainen elämäntyyli istuu pirtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään paikka ei tosiaan ole täydellinen ja sitähän mä tässä yritän hiljaa huhuillakin.

      Luontoasiaan pitää todeta että monessa paikassa on vaikeeta päästä lähemmäksi luontoa kuin just täällä. Metsäpolku karhuineen, peuroineen, puumineen lähtee tosta nurkalta ja me asutaan kolmen vartin päässä suurkaupungin keskustasta. Kalastus tuntuu olevan kaikkien harrastus ja kalaan pääsee vartissa ja sinne metsään samoilemaan myös.

      Poista
  7. "Suomalainen terveydenhoito on maailman parasta", "suomalainen koulujärjestelmä on maailman paras" ja "Suomessa on puhdasta ruokaa" perustuvat tutkimuksiin. Tutkimuksia ja kokemuksia ei voi verrata keskenään, koska tutkimuksissa on tietyt asiat, jotka mittaavat tuloksia. Voi toki tuntea 100 ihmistä, jotka ovat kaikki käyttäneet esim. terveydenhoitopalveluita ja osalla on huonoja kokemuksia, osalla hyviä ja osalla jotain siltä väliltä. Kuitenkaan kukaan ei ole käyttänyt palveluita saman verran ja samalla tavalla, joten niitä ei voi verrata, kuten tutkimuksissa verrataan. Kokemuksia voi verrata toki toisten kokemuksiin. Esimerkkini 100 ihmistä ei kuitenkaan ole tieteellisiä tutkimuksia tehtäessä validi otos. Linkissä taas uusi raportti Suomen parhaudesta: http://www.hs.fi/kotimaa/Raportti+Suomi+on+%C3%A4ideille+maailman+paras+maa/a1367889479696?random=77747444

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni,

      Kun puhutaan tutkimustiedosta kannattaa ensin kysyä kaksi kysymystä; Mikä oli tutkimuksen kysymyksenasettelu, eli mitä tutkittiin? Kuka maksoi tutkimuksen? Tutkimustietoahan saadaan ihan mistä vaan ja useimmissa tutkimuksissa myös tutkimustulokseksi voidaan saada just tasan mitä halutaan. Esimerkiksi. Onko aspartaami terveydelle vaarallista? Tutkimustietoa löytyy puolesta ja vastaan. Yksi tutkimus väittää yhtä ja toinen toista.

      Suomi on länsimaa ja muiden länsimaiden tavoin useimmissa asioissa vähintäänkin kohtuullisen hyvä, tai erittäin hyvä. Jos verrataan tilanteeseen monissa kolmannen maailman maissa on aivan varmasti lottovoitto saada syntyä ja asua Suomessa. Onko kuitenkaan ihan oikeasti suurempi onni saada syntyä ja asua Suomessa kuin vaikkapa Ruotsissa tai Saksassa?

      Laitan tähän otteen yhdestä Wikipedia kirjoituksesta:

      Vuonna 2000 WHO arvio Suomen terveydenhoitojärjestelmän vasta maailman 31. parhaaksi. Suomi oli yksi arvioinnin huonoiten menestyvistä länsimaista. Suomea parempi terveydenhoito oli muun muuassa Kolumbiassa ja Marokossa.[13] Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kuuluu OECD:n tekemän tutkimuksen mukaan myös kehittyneiden maiden epätasa-arvoisimpiin. [14] Toisaalta joillain toisilla mittareilla mitattuna Suomen terveydenhoito pärjää sosiaali- ja terveysministeriön mukaan varsin hyvin.

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Terveydenhoito_Suomessa

      Kauneus on monesti katsojan silmässä ja uskon että keskiverto ruotsalainen tai saksalainen olis valmis laittamaan päänsä pantiksi siitä että heidän maansa on Suomea parempi paikka olla ja elää.

      Poista
  8. Mitenköhän Suomen ja USA:n paremmuus olisi autististen lasten kohtelussa? Ja vieläpä kaikenlaisiin, niin vähävaraisiin kuin varakkaisiin perheisiin syntyvien autistien kohdalla?

    Itselleni on tullut sellainen käsitys, että Suomessa autististen lasten hoitoon panostetaan laadukkaasti, vaikka perheellä ei olisi varaa esim vakuutuksiin. Mitenköhän USA:ssa? Jos perheessä ei satu olemaan vähävaraisuuden vuoksi kunnon vakuutuksia, niin saavatko autistiset lapset tasokasta kuntoutusta tai juuri mitään hoitoa USA:ssa?

    Minusta tuntuu autistin äitinä hyvältä, että Suomessa autistilapsi ei hevin jää hunningolle. Se taas kammottaa, että monissa maissa autistilapsia kohdellaan tosi huonosti, jos he sattuvat syntymään köyhään perheeseen. Siis yhteiskunta ei välttämättä auta yhtään tai vain hyvin vähän. Näinpä tuo suuri eriarvoisuus monissa maissa syyttömänä autisteiksi syntyvien ( ja muiden sairaiden) kohdalla ärsyttää tosi paljon.

    Siksi Suomi ja eräät muut Euroopan hyvinvointivaltiot tuntuvat erittäin reiluilta ja mainioilta paikoilta asua. Heikoinpiakaan ei jätetä- kuten esim usein käy mm USA:ssa , Intiassa jne.

    USA:ssa kammottaa myös se, että järkyttävien aselakien vuoksi siellä kuolee vuosittain turhaan tuhansia ihmisiä. Sen sijaan esim Britanniassa parempien lakien vuoksi aseiden käyttöön kuolee ihan murto-osa USA:n luvuista. Liian vapaat aseenkäyttölait luovat USA:ssa turvattomuutta- eivät suinkaan turvallisuutta.

    Olen itsekin asunut ulkomailla. Mutta Suomi oli kyllä niihin maihin nähden paljon parempi maa juurikin oikeudenmukaisuutensa ja turvallisuutensa vuoksi. Täällä ei viattomien lasten tarvitse kärsiä vanhempiensa köyhyydestä lainkaan samassa mittakaavassa kuin suurimmassa osassa maailmaa, mukaanlukien USA.

    Helposti sitä haluaa ihannoida sitä maata, jossa asuu. Ihan ymmärrettävää. Ihannoi sitten Suomea tai USA:a tai jotain muuta.

    Vilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa vertailla autistien kohtelua näiden kahden maan välillä. Suomen suhteen mulla on vain mututuntuma ja täällä omakohtainen kokemus yhden osavaltion alueelta. Sen tiedän, että on valtavasti lapsia, ihan hyvätuloisten ja vakuutettujen ihmisten lapsia jotka käyttää pelkästään kunnallisia palveluita, jotka ovat kaikille täysin ilmaisia ja lakisääteisiä. Me nyt ollaan valittu tukea M:n kunnallisia kuntoutuspalveluita myös yksityisten palveluntuottajien kautta. Periaatteessa siis vammaiset saavat palvelunsa ilmaiseksi - tulotasosta riippumatta.

      Mihin perustat sen että heikoimmat on täällä heitteillä? Mä sanoisin että alempi keskiluokka on täällä huomattavasti heikommilla kuin ne kaikken köyhimmät ja sillä mittarilla mitattuna heikoimmat.

      En koe oloani turvattomaksi vaan aika paljon turvallisemmaksi kuin Suomessa. Ehkä mä sitten Suomessa ollessani koen itseni ulkomaalaiseksi, koska koen tietynlaista turvattomuutta iltahämärissä liikkuessani. Pelkään tulevani ryöstetyksi tai raiskatuksi. En toisaalta osaa sanoa onko vähemmän paha pelätä puumaa tai kojoottia? Toisaalta en pelkää joutuvani järjettömän väkivallanteon kohteeksi. Jos asuisin jossakin muussa kaupungissa tai toisenlaisella alueella saattaisin ehkä joutua pohtimaan niitä asioita.

      Mitä aselakeihin tulee, niistä käydään edelleen aika kiivassävyistäkin keskustelua täällä ja näkemyksiä löytyy sekä puolesta että vastaan. Itse nyt satun kuulumaan siihen ryhmään, joka uskoo ettei ase itsessään tapa ketään yhtään sen enempää kuin autokaan aja kolaria yksikseen.

      Yhdysvallat ei ole täydellinen maa. Yhdysvallat on kaukana täydellisestä. Meitä tämä maa on kuitenkin kohdellut hyvin. Väitän että olet väärässä sanoessasi ettei yhdenkään lapsen tarvitse suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kärsiä köyhyydestä. Mun mielestä se kuulostaa puhtaasti naivilta ajattelulta.Olen kuitenkin iloinen kuullessani että sinun autistinen lapsesi on saanut tarvitsemansa terapiat ja kuntoutuspalvelut suuremmitta taisteluitta. Olet etuoikeutettu.

      Poista
    2. En yleensa kommentoi muiden kommentteja, mutta talla kerralla teen poikkeuksen. Olen samaa mielta Yksis:n kanssa siita, etta taalla olo on itse asiassa turvallisempi kuin esimerkiksi Suomessa. Minulle ei tulisi mieleenikaan kavella illalla yhdessakaan keskikokoisessa tai sita suuremmassa kaupungissa yksin. Mutta jopa isoissa kaupungeissa kuten Chicago, New York, San Franciso iltahamarissa liikkuminen on ok.

      Aseiden omistajuus on mielestani perusoikeus. Niiden omistaminen ei tee kenestakaan vaarallista tai vakivaltaista. Rikolliset kuitenkin hankkivat aseensa tavalla tai toisella - niiden rajoittaminen ei kyseista ryhmaa esta. Itse asiassa, meilla on kuitenkin vahiten aseisiin liittyvia ongelmia niilla alueilla, missa aselait ovat vapaimmat.

      Poista
  9. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/usa-ja-aseet-arjen-ampumisiin-kuollut-enemman-ihmisia-kuin-yhdysvaltain-sodissa-yhteensa

    Hei! Esim tuosta yllä olevasta linkistä voi lukea USA:n aselakien vaikutuksesta. Suurimmassa osassa maita ei kuole läheskään niin paljon ihmisiä arjen ampumisvälikohtauksiin kuin USA:ssa. Aseiden saatavuus on tehty niin helpoksi ja on muotoutunut aseidenkäyttökulttuuri, joka tutkijoiden mukaan on tehnyt USA:sta yhden turvattomimmista maista maailmassa.

    Lisäksi Jenkkilässä ryöstetään paljon lapsia, joten heitä joutuu kuskaamaan kouluun ja takaisin. Suomessa lasten voi paljon turvallisemmin antaa kävellä itse kouluun ja takaisin.

    Suomessa tapahtuu suhteessa USA:an paljon vähemmän väkivaltakuolemia ja lapsen kidnappauksia. USA on tosi huipulla rauhan ajan (ei siis sotatilan) asevälikohtauksissa ja aseiden aiheuttamien kuolemien tilastoissa. Ei tarvitse turvautua mutu-ajatuksiin vaan näitä tilastoja voi tutkia. Suomessakin on arvostetuissa lehdissä lainattu näitä tilastoja, samoin uutisissa.

    Jokainen voi sanoa, missä itsestä tuntuu turvalliselta kävellä yksin tai antaa lapsensa kävellä.Itseään voi toki psyykata turvallisuuden tunteeseen, jos haluaa. Mutta viralliset tutkimukset puhuvat omaa kieltään - Suomen eduksi verrattuna USA:an. Ja ero on valtava!

    Itselläni olisi ollut mahdollisuus muuttaa useaankin maahan, mutta jäin Suomeen juurikin siitä syystä , että se on tilastollisesti ajatellen yksi maailman turvallisimpia maita lapsille. Samoin ns pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallissa vähempivaraisiakaan ei hoideta huonosti, koska terveydenhuolto katetaan verotuloilla kuten näissä pohjoismaissa on päätetty.

    Monet joutuvat USA:ssa tyytymään huonoon hoitoon, koska heillä tai heidän lapsillaan ei ole kunnon vakuutusta. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Isot tuloerot myös lietsovat tyytymättömyyttä, levottomuutta ja väkivaltaa.

    Vaikka itse onkin suhteellisen varakas, niin silti ei tunnu mukavalta, jos omassa maassaan joutuisi kohtaamaan ihmisiä, joiden hoidon taso on matalaa, koska heillä ei ole paljon varallisuutta eikä ollenkaan tai kunnon vakuutuksia.

    VastaaPoista
  10. USA:ssa jotkin ihmisryhmät ovat heitteillä, olipa se sitten alempi keskiluokka tai mikä tahansa nimeltään. Se ihmisryhmä siis, joka ei saa tarvitsemaansa terveydenhuoltoa varallisuuden vähäisyyden vuoksi. Suomessa ei ole niin suurta ja laajaa köyhyyttä ja kurjuutta kuin USA:ssa, monista muista maista puhumattakaan. Minimitoimeentulotaso on täällä siedettävä ja taattu verrattuna moniin maihin USA mukaan lukien.

    Ja vaikka esim itse muuttaisi USA:an ja asuisi ns hyvällä alueella ja monet ongelmat ja vaarat olisivat vähäisempiä kuin huonommilla alueilla USA:ssa, niin onko varmaa, että omat jälkeläiset ovat niin pärjääviä, että eivät aikanaan päätyisi asumaan huonommille ja vaarallisemmille alueille USA:ssa. Asuminen kärjistyneitten tuloerojen ja heikon perustoimeentulon ja perushuolehtimisen maassa on aina omille jälkeläisille riski. Maan riskit voivat osua jonkun läheisen kohdalle. Sen sijaan tilastollisesti turvallisemmassa ja oikeudenmukaisemmassa ja kaikista tasapuolisemmin huolehtivassa maassa on tietenkin tilastollisesti monin tavoin varmempaa, vakaampaa ja turvallisempaa asua. Maksan mieluummin enemmän veroa ja olen vähän vähemmän rikas, jos siitä seurauksena useampi ihminen voi nauttia paremmasta terveydenhuollosta ja turvallisuudesta.Mitä iloa olisi olla rikas ja lopulta joutua linnoittautumaan omiin rikkaitten aidattuihin alueisiin lopulta. Ja aitojen toisella puolella alkaisi sitten slummighetot ja rikkaita ja etuoikeutettuja vastaan hyökkäiltäisiin... Tätä se on jo monessa maassa ja USA:kin tulee kovaa vauhtia perässä. Sen sijaan Suomi ja monet muut esim ns pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin mukaiset maat lisäävät kansalaistensa turvallisuutta pyrkimällä tasaamaan hyvinvointia.

    Ja huom. Vaikka auto ei itsessään tapa vaan miten sitä käytetään, niin tokihan esim nopeusrajoitukset, rattijuoppouskiellot ym säädökset ja lait ovat vähentäneet huomattavasti liikennekuolleisuutta. Samoin lainsäädännön taso vaikuttaa dramaattisesti asekuolemiin!

    VastaaPoista
  11. Jos tätä maitten vertailua halutaan käydä, niin autistien näkökulma on hyvä ottaa huomioon!
    Tuli nimittäin noista aselaeista mieleen seuraavaa.:

    Autismin kirjon ihmisillähän on tunnetusti heikommat sosiaaliset taidot ja tunneäly kuin normiväestöllä keskimäärin. Autisti tai sinne päin viippaava voi siksi käyttäytyä hyvinkin arvaamattomasti ja joidenkin mielestä jopa ärsyttävästi tai uhkaavasti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

    Niinpä autististen ihmisten etu on , että heidän asuinmaassaan olisi mahdollisimman tiukat aselait ja aseita ei olisi laajasti siviilien käytössä ja mukana. Mitä enemmän aseita siviileillä on sitä todennäköisemmin joku liipasinherkkä tai tasapainoton voi säikähtää tai suuttua jonkun autistin sosiaaliseen koodiin sopimattomista toimista tai sanoista ja kostaa tai "suojella" itseään ja tragedia on valmis. Taas yksi turha kuolema.

    Toisaalta on havaittu, että koulusurmissa on ollut ampujan roolissa tavallista useammin Aspergerin syndroomalainen (autismin kirjoa sekin). Sosiaalinen erityineisyys ja huonot sosiaaliset kyvyt sekä tietty joustamattomuus ja mustavalkoisuushan altistavat syrjäytymiselle, katkeruudelle ja äärikäytökselle.

    Tähän riskiryhmäänkuuluvat voisivat helpommin välttyä kauhealta kohtalolta myös itselleen, jos aseitten saanti olisi tehty hyvin hankalaksi ja terapiaan ja hoitoon pääsy taas helpoksi. Näin yhteiskunta voi lainsäädännöllään ja tukitoimillaan edesauttaa joko hyviä tai pahoja suuntauksia.

    Mielestäni Amerikan mallilla autismin kirjon ihmiset kohtaavat enemmän riskejä joutua joko uhreiksi tai rikoksen polulle kuin esim Suomen tyylisen yhteiskunnan lainsäädännön ja tukitoimien vaikutuksen piirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Autismista+annettiin+leimaava+kuva/a1360734276113

      Ei mulla taida tähän viimeiseen olla muuta sanottavaa... koska kirjoitat Anonyyminä toivon ettet ole alkuperäinen kirjoittaja "Vilma" ja toivon ettei sinulla ole autistista lasta.

      Poista
  12. En ymmärrä miten bloggaaja voi kiistää sen ilmiselvän tosiasian, että lukuisten tutkimusten mukaan säännöksillä ja laeilla on iso merkitys ihmisten turvallisuuteen.

    Joo, aseet ei ammu itse, mutta aseitten käytön rajoittaminen lailla on pelastanut huomattavasti ihmiselämiä. Pohjois-Amerikan vapaat aselait ovat vaikuttaneet siihen, että bloggaajan kotimaa on turvaton. Euroopan maissa, joissa on tiukemmat aselait, ei kuole kuin murto-osa aseväkivaltaan ja vahinkolaukauksiin Amerikkaan verrattuna.

    Olen myös yllä olevien kommettien kanssa samaa mieltä siitä, että Pohjois-Amerikka on autisteille turvattomampi maa kuin moni muu. Ei ehkä niinkään siksi, että ajautuisivat tekijöiksi surmiin vaan helpommin joutuvat uhreiksi erikoisina ihmisinä, kun aseita on laajasti ihmisillä käden ulottuvilla. Aseet luovat turvattomuutta eivät turvallisuutta.

    Mika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan alkuun, kiitos Mika kun kirjoitat omalla nimelläsi, arvostan sitä!

      Katson tätä asiaa, puhtaasti omasta näkövinkkelistäni, hyvinkin subjektiivisesti, omasta kokemuspohjastani. Mulle tää on tavallaan tunnekysymys vaikka faktat toki on faktoja. Suomessa ihmiset kuolee useimmiten kai puukkotappelussa tai muuten vaan pahoinpitelyyn kännipäissään ja silti kukaan ei ole älynnyt kieltää keittiöveitsen käyttöä humalassa.

      Saatan olla naiivi, tiedän olevani etuoikeutettu. En koe oloani turvattomaksi. En iltaisin ulkona, en ollessani yksi kotona. En kauppakeskuksessa, elokuvateatterissa tai muuten vaan kadulla. En odota joutuvani ampumavälikohtauksen keskelle. En myöskään pelkää että meidän lapsia siepataan, ne kulkee bussilla/mun kyydillä kouluun siksi että sinne olis liian pitkä matka kävellä. Oma kokemukseni mukaan, täällä on myös enemmän tilaa erilaisuudelle kuin Suomessa.

      Kirjoitin Yhdysvaltain aselaeista aiemmin, http://tahdonasiat.blogspot.com/2012/12/miksi-oi-miksi.html, Sandy Hookin tapahtumien yhteydessä ja se on edelleen mun kanta asiaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi