Siirry pääsisältöön

loikkien eteenpäin


Pojat leikkii kiihdytyskisaa autoilla olkkarissa ja M on tuomarina. Se kuulostaa ja näyttääkin oikeesti aika hauskalta puuhalta. Toisella on Salama ja toisella paloauto. Kilparatana meidän olkkarin pöytä.

tässä kuvassa näkyy hyvin myös meidän kodin sisustuksen tyyli. Mun mielestä ollaan aika kaukana skandinaavisesta kepeydestä ja tietynlaisesta valon askeesista.


Eilen aamulla, siellä kirkossa, M oli sen mun vapaaehtoistyön ajan mun mukana ja siirtyi vasta mun mennessä jumalanpalvelukseen omaan pyhäkoululuokkaansa. M:n luokassa oli myös uusi ja M.lle täysin ventovieras vapaaehtoinen ja mä meinasin pudota takapuolelleni kun M täysin itsenäisesti  ryhtyi keskustelemaan tän uuden aikuisen kanssa:

“My name is M. What’s your name?” - Vähän hämmentyneenä tää nainen vastaa ja kertoo nimensä ja M jatkaa keskustelua… “How are you today?” – Good, how are you? “I’m good thank you. I have been helping my mom upstairs”

tässä sama paperilla - tätä ne oli treenanneet koulussa perjantaina...
M siirsi teorian käytäntöön sunnuntaiaamuna kirkossa.


Tää on M:lle aivan huikea edistysaskel. Mä en oo koskaan nähnyt että M itsenäisesti aloittais keskustelun uuden/tuntemattoman ihmisen kanssa, ainakaan niin et se sen asia ei liity johonkiin tilanteeseen täysin kuulumattomaan juttuun. Yleensä nää tämänkaltaiset keskustelut käydään niin että mä toimin M:n tukipalveluna ja se esittää vastaavat kysymykset mun avulla. Sen lisäksi et olin hämmästynyt ja hämmentynyt ja meinasin siinä kohdassa pudota takapuolelleni, olin myös aivan hillittömän ylpeä meidän ”näkymättömästä lapsesta” joka ei puhu kellekään eikä koskaan ainakaan häiritse yhtään ketään – paitsi mua ja L:llää. Kehuin sitä siinä ja vielä kun hain sen pyhiksestä ja sit kotona vielä kolmannen kerran... kerroin miten ylpeä olen kun se on harjoitellut niin kovasti ja puhuttiin miten hyvältä siitä itsestään tunui osata jotakin sellaista, mikä ennen olis ollut täysi mahdottomuus.  Tänä aamuna noustessaan koulubussiin se kyllä unohti taas tervehtiä kuljettajaa ja vastata Mr. Brucen kysymykseen... taito on kuitenkin olemassa ja se on enemmän kuin loistavaa!

Illalla poikien nukkumaanmenohässäkässä meinasin taas polttaa päreeni ja lopulta työnsin se ulos poikien huoneesta ”osallistumasta”. Mä odotin et se jää siihen oven toiselle puolelle raivoamaan ja potkimaan ovea – siis standardireaktio moiseen ulossulkemiseen – mutta sen sijaan oli hiljaista ja mä sain paimennettua pojat sänkyyn ilman oven toiselta puolelta kuuluvaa ulinaa. Tää itsessään oli hämmästyttävää ja uutta, mutta vasta siinä vaiheessa rupesin itkemään kun M odotti mua hiljaa siinä oven takana ja sanoi, et se vaan halus kertoa laittaneensa pyykit koneeseen kun mulla oli kiire ja josko mä voisin tulla auttamaan sitä pesuaineen kanssa... ihan oikeesti, halusko se tehdä jotakin helpottaakseen mun elämää? Oliko sillä ihan oikeesti vilpitön tarve auttaa? Kyllä oli, ekaa kertaa ikinä. Ilman koukkuja. Ihan mieletöntä. Seuraava keskustelu me saatiin sit aikaseks siitä et ihmiset saattaa joskus itkeä myös ollessaan iloisia-onnellisia-liikuttuneita.

Neljä kertaa viikossa sosiaalistentaitojenryhmää ja neuropsykologista kuntoutusta kantaa hedelmää ja meillä on tän kevään aikana otettu aivan hirmuisenjättimäisensuuria askeleita eteenpäin. Se näkyy myös neidin itsetunnossa.

Ajatelkaapa asiaa näin, autistisen lapsen pitää oikeasti opetella nämä kuvien asiat konkreettisesti kirjasta tai paperilta ja harjoitella asiaa terapeuttien kanssa. Autistinen lapsi ei opi keskustelemaan ja kyselemään ja sanomaan kiitos ja olehyvä samalla tavalla kuin, ottamalla mallia aikuisista ja toisista lapsista. Autistinen lapsi ei ymmärrä, että puhuttaessa katsotaan silmiin tai edes sitä että jollakin tapaa olis hyvä ilmaista että kuuli mitä hänelle sanottiin. Näitä asioita harjoitellaan erikseen ja vielä useamman kerran viikossa. Ihanaa on, että nämä asiat on mahdollista opetella silloin kun ne eivät tule "automaattisesti".



Kommentit

  1. Olen ihan liikuttunut. Mielettömän hienoa edistymistä M:ltä! Ihan uskomatonta avuliaisuutta myös. <3

    VastaaPoista
  2. Uusi upea taito M:llä. Tämän lukeminen oli kyllä päivän piristys heti aamusta. Tuollainen kaavio näyttää minusta todella kätevältä, ja M kaiken huipuksi testasi, että se toimii myös käytännössä! :D Koulussa on varmaankin opeteltu, että kysymys-kohtaan käy hyvin juuri "Mitä kuuluu?" (vaikka henkilön kuulumiset ei oikeasti kiinnostaisikaan... ) Onneksi se uusi ope myös jutteli M:n kanssa eikä komentanut tätä heti omalle paikalleen tai muuta katastrofimaista.

    - AS-tyttö

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi