Siirry pääsisältöön

multaa sormissa


Mitä meille kuuluu lauantaiaamuna?

Eilen istuttiin ekaa kertaa pihalla, syömässä illallista hämärtyvässä kesäillassa. Oli meillä lämppäri joo päällä, mutta vuosi sitten ei tarettu pihalla ennen keskikesää. Nyt oli hyttysiä, lämpöä, hämärää ja leuto tuuli – toukokuun alussa. Meidän parisuhde rakentuu näille yhteisille hetkille, se tarvitsee näitä, se teki hyvää.




Jossakin välissä yöllä meidän väliin hiipi taas se keijukainen. Se jonka tulon kuulen kun se lähtee sieltä omastaan... tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, klonk, tums, tums, tums – ja sit se kiipee meidän väliin. Se sama keijukainen heräs aivan liian aikaisin ja kun ehdotin sille et nukuttais vielä vähän, se sanoi ettei halua nukkua enempää. Jätin L:n nukkumaan ja lähdin keijukaisen ja Koiran kanssa alas. Matkalla avasin poikien oven, laitoin K:lle tikkaat – pojat oli molemmat unessa, sikeässä unessa.

Me lähdettiin M:n kanssa ulos Koiran kanssa. M:n jalat toimi jotenkin huonosti, hitaasti ja väsyneesti. Kengätkään ei tahtoneet pysyä jalassa, ei päästy pitkälle, palattiin takaisin. Ulkona oli lämmin, ihana kesäaamu, mun jalat – se kipeäkin – olis vieneet pidemmälle.

M teki mulle kahvin, mä tein M:lle voimakaakaon. Sit juotiin kahvia ja kaakaota ja M söi keksin, ja toisen. K ilmestyi nauravaisena itsenään alas ja huomasi sen keksipurkin. Se teki pienen vallankumouksen ja istui keksinsä kanssa pöydällä, nautti vallankumouksestaan. Ne nauroi ja hihitti ja kutitti toisiaan. Mä hymyilin mun kahvin takana. Mulla on ihanat lapset.

Viimeisenä tuli O. Se oli uninen ja äkeä, mun Jörö. Se kiipes syliin ja sitä piti rutistaa ja pussata ja se halus keksin, mutta sen piti saada syödä se ilman et kukaan katsoo sitä. Se murisi kun sen katse kohtas veljen tai siskon katseen. Se on aina ollut sellainen, äkäinen herätessään.

Tänään me rakennetaan kasvimaa... salaattia, tilliä, tomaatteja, porkkanoita. L laittaa rivin tai kaksi lisää patioon. Kesäkukat istutin jo perjantaina. Illalla lähden naisten kanssa lasilliselle. Elämä on hyvää ja täyttä. Eilen meillä oli sellainen päivä kuin mun mielikuvissa muilla perheillä on, sellainen kuin elokuvissa.



Kommentit

  1. Mä en nää kuvia :(

    Mutta kuulostaa ihanalta. Munkin pioneista on jo juurakot näkyvillä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...