Tahdon Asiat

Ekaa kertaa kahdestaan lomalla. Ajettiin Oregoniin, oltiin kaksi yötä motellissa ja nautittiin! Satoi lunta enemmän kuin aikoihin. Se suli viikossa. Sen jälkeen lunat on satanut muutama hassu hiutale nyt joulukuussa. Hyvä ystävä kävi kylässä meillä ensimmäistä kertaa. Oli ilmeisen mukavaa kun tulee uudestaan parin viikon päästä. M:lla oli ekaa kertaa yövieraita, M luisteli eka kertaa ja aloitti uudessa koulussa. Kirsikat kukki ja oli kevät. Mä aloitin Bloggaamisen. Lomailtiin Lomatalossa Juhlittiin M:n synttäreitä Eläintarhassa M halus vaan syöttää undulaatteja. Ja meidän 15-vuotis hääpäivää Kanaset tuli meille kasvamaan Lomailtiin viinilaaksossa M:n koulu ja baletti alkoi Syysretki Lomataloon Mä pidin vapaapäivän

Kaikkihan, tai siis kaikki äidit tietää minkälaista on äitien sairastaminen. Jokaisessa välissä – huom! Siis välissä, missä välissä? – yrittää lepuuttaa. Maata sohvalla kun lapset katsoo telkkaria kiipeilee mun päällä, levähtää vessan lattialla kun ne kylpee, yskiä öisin niin hiljaa ettei kukaan herää ja toivoa nukahtavansa ennen kuin joku taas herää. Lasten sairastaminen on helppoa aina siihen asti kunnes sairastuu itse ja lapset on toipilaina. Tässä kohdassa meillä nousee vaikeusaste huomattavasti. Mä taidan vaan olla nynny sairastaja. Puuttuu sisu ja perkele. M alkaa olemaan terve ja onneksi tää ”loma” on myös lopuillaan. Aletaan olla siinä vaiheessa kun sohva pitäis vaihtaa struktuuriin ja rutiiniin ja meidän sairastupailu on omiaan aiheuttamaan kiukkua ja stressiä ja tolkutonta riehumista. M haastaa riitaa ja valittaa et kaikki muut on kauheita ja kiusaa ja... Lisämausteeksi se, että kun se saa pojat riehumaan, ne alkaa yskimään ja oksentaa. Se taas johtaa siihen et mä saan...

Just kun kuvittelin et ollaan kuivilla se kolahti – omaan nilkkaan. Joka paikkaa särkee ja yskittää ja kurkku on kipee... M on just sen verran terve ja kärsimätön ettei jaksa eikä edes halua ymmärtää et muut on kipeenä.  Paranemassahan toi kaksikkokin on ja kunnon tropeilla pystyssäkin. Mä en vaan niitä troppeja saa ottaa... yhdessä on ibuprofeiinia, toisessa aspiriinia, kolmannessa jotain seuraavaa kiellettyä kamaa... juon teetä ja kärsin – kyllä se tästä, toivottavasti jo huomenna on asiat paremmin. Ensin oli vuodet 2007-2010 kun oli raskaana ja/tai imetti eikä voinut huumata itseään. Aina taudin iskiessä ajattelin et kohta saan taas vetää troppeja kaksin käsin ja sairastaa aikuisesti tuskitta... nyt ollaan tässä. Minttuteetä saa ottaa ja panadolia ja hunajaa. Tällä yritin eilen nujertaa tautia... valkosipulia, chiliä, korianteria, sipulia, porkkanaa, herneitä, papuja, udon nuudeleita ja chiliöljyssä paistettua lihaa... M lähdössä kauppaan L:n kanssa... Takki - E...

Lomat on meidän perheessä viimeaikoina menneet penkin alle. Kesällä mä sairastuin ja ne uimarantakeikat ja kivat retket jäi haaveiksi. Ei nähty ketään, ei menty mihinkään, ei tehty mitään. Mä lepäilin pihalla tulissa ja lauma sai tyytyä leikkimään siinä ympärillä. Nyt joululomalla piti mennä luistelemaan ja vuorille pulkkamäkeen ja eläintarhaan ja... vaan kuinkas sitten kävikään. Me ollaan sairastettu oikeastaan koko aika. Pakkolepo on tehnyt hyvää kaikille, mutta ne suunnitelmat jäi nyt vaan suunnitelmiksi. Telkkaria on katsottu enemmän kuin laki sallii ja leikitty yhdessä ja leivottu ja vaan oltu. M on nukkunut hyvin ja aamulla pitkään - no, 7:40 lienee ollut paras suoritus, vaan perheessä jossa vuosia herättiin ennen kuutta se ON pitkään  -  eilen tosin sen piti purkaa stressiä edellisen päivän lastenhoitajasta ja poikien sairastaessaan saamasta ylimääräisestä huomiosta ja pakkolevosta ja... molemmat lastenhuoneet yläkerrassa täyttyivät stressijonoista... eläimiä, autoja,...

Mä jatkan vielä tohon edelliseen... infektiokierteestä tai lapsen vakavasta sairaudesta en siis tässä puhu. En myöskään siitä miten raskasta on olla sairaan lapsen hoitajana. Niistä mulla ei ole hajuakaan, ja on ihan eri asia elää lapsen kanssa joka viettää aikaa sairaalassa enemmän kuin kotona, tai lapsen jonka kanssa mennään korvatulehduksesta korvatulehdukseen. Meitä on siunattu perusterveillä lapsilla, joiden ongelma kenttä on jossakin muualla. Takana on 9 ½ lapsivuotta (4 ½ + 2 ½ + 2 ½) ja jos nyt en ihan väärin muista niin neljä tulehtunutta korvaa. Niistä neljästä korvasta just nyt kolme. Meitä on myös siunattu lapsilla jotka on ns. helppoja sairastajia. Valvotut yöt tulee muualta, ei sairastelusta. Viikon saldo on siis yks poskiontelon tulehdus ja kolme tulehtunutta korvaa. Kaksi niistä korvista märkäisiä – ei olis uskonut kun ainoa merkki asiasta on kuume – ja yksi vaan vähän tulehtunut. Se vaan vähän tulehtunut korva on valittanut enemmän kuin kaksi muuta potilasta yhte...

Mä luulen et multa puuttuu joku tärkeä osa aivoista. Naamiksessa ja muualla näkee lastensa sairastumisesta huolestuneita ja/tai kärsiviä vahempia. Ykskin tänään pelkäs et sen lapsi kuolee oksennustautiin. Pitäiskö munkin nähdä kauhukuvia aivokalvontulehduksista tai jostakin? Enkö mä osaa huolestua näistä vakkaritaudeista vai eikö meidän lapset oo samalla tapaa kipeitä kuin muitten? Käytän ne lääkärissä, haen apteekista tropit, istutaan sohvalla ja katsotaan telkkua ja elämä jatkuu. Pelottaako mua et ne kuolee? Ei. Koenko mä tän rankaksi? En. Saako poskiontelotulehdus tai märkäinen korvatulehdus molemmissa korvissa meidän lauman itkemään ja valvomaan? Ei. Joo, ne on aika fleguja – mukavan helppoa – ei syö – ei tartte laittaa ruokaa  -  ne nukkuu ja ottaa lääkkeet taisteluitta ja... Ne ei siis oikeasti ole mitenkään rasittavia kipeinä, päinvastoin. Oksennustaudista tulee potentiaalista sotkua ja mä inhoon oksentamista, mutta muuten... sekin on aika usein nopee vieras. ...

On mahtavaa huomata että yhä ja aina vaan meillä on asiaa toisillemme myös silloin kun ei puhuta kotiasioista tai lapsista. Puhuttiin ja naurettiin ja hassuteltiin... maisteltiin kuohuviinejä, istuttiin pubissa, shoppailtiin alesta lapsille, shoppailtiin aleista itselle. Kierrettiin sisustusliikkeitä – ostettiinkin... kynttilöitä ja siirappikannu ja mulle sellainen kannellinen sairaalalasi yöpöydälle. L osti itselleen viskilasit.  Välipäivinä shoppailu on pelkkää säästöä... M:lle kaks paitaa ja shortsit ja hame, pojille kaks paitaa... yhteensä $86 alunperin $283. Kysymys lienee olisinko ostanut muutenkin ne samat vaatteet? Joo olisin, en tosiaan joo tolla lähtöhinnalla, mutta niinä vaatekappaleina kyllä. Lähtiessä jo sanoin L:lle et nyt saatiin hyvä sitteri. L kysyi et kuin niin, onko se ollut ennenkin. Sanoin et mä vaan tiesin et se on hyvä het kun näin sen. Hyvä se olikin. Kaikilla oli ollut kivaa, ruoka oli maistunut, pojat oli nukkumassa ja aamulla...

Meillä on tänään vapaapäivä, meillä on tänään vapaapäivä, meillä on tänään vapaapäivä, meillä on tänään... tää mantra auttaa lasten tapellessa kaikesta. M ulisee ja pojat yrittää ärsyttää sitä parhaansa mukaan. Eilinen kyläily oli M:lle selkeesti ihan liikaa ja tänään mikään ei oo hyvin. Se riitelee ja kiukkuaa kaikesta ja jannut heittää vettä myllyyn minkä kerkiää. Parempi vanhempi jäis varmaan kotiin hallitsemaan ja hillitsemään tilannetta, olemaan läsnä ja pitämäänkiinni. Mutta mä maltan tuskin odottaa et se lastenhoitaja pamahtaa tänne puoliltapäivin ja sit meidän ei tartte kuunnella tota enää koko loppupäivänä. Huomenna maksellaan sit, mut huomenna on vasta huomenna ja tänään meillä on vapaapäivä. Oltiin Kummitäti K:n perheen luona, saatiin ihana jouluateria kalkkunoineen... Ilta venähti ajateltua pidempään – ihan kasiin asti joo –ja vaikka M tuntui pärjäävän oikeinkin hyvin niin ilmeisen raskasta se sille kuitenkin oli. Seuraava koitos on uuden vuoden bileet, just nyt t...

Joulun rakentaminen vie viikkoja. Se alkaa marraskuun lopulla Kiitospäivän jälkeen ja huipentuu  joulupäivään. Kuuset tuodaan sisään aikaisin – tänä vuonna joulukuun 10. – ja koti on juhlapuvussa pitkään. Ehkä tämän takia, kun joulupäivä kääntyy tapaniksi iskee joulukrapula... näkee punaista jos jossakin on punaista ja kaikki on pakko saada pois ja nopeesti. Aamupäivä on siis mennyt siivotessa ja joulu on enää muisto vaan ja muutama tiskille unohtunut liköörikonvehti. Joululaulut vaihtuu Lisa Ekdahliin ja Samuliin ja... yksikin ”oi jouluyö” vielä niin saatan oksentaa. Näin käy jokainen vuosi ja kumma kyllä kun kesä kääntyy syksyyn alkaa joulun odotus. Yhtä suurella lämmöllä ja rakkaudella kuin aina ennenkin.

Eilen illalla kun makasin sängyssä unta odotellen ja M:n yskää kuunnellen muistin toivoneeni harmaata arkea ja tylsempää elämää. Luulin että se toive oli uudelle vuodelle 2012, mutta se olikin jo vuosi sitä ennen, 2011. *** Vuosi 2010 ei ollut helppo, onnellinen kyllä mutta samalla myös täynnä monenlaisia tunteita. Meillä viime vuosi alkoi hirvittävällä huolella meidän K:n terveydestä ja sitä aikaa jonka makasin sängyssä peläten keskenmenoa ja odottaen niitä punktion tuloksia peläten että pahimmassa tapauksessa menetämme molemmat pojat en tule unohtamaan koskaan. Riemu hyvistä uutisista oli suunnaton ja taidettiin molemmat purskahtaa itkuun lääkärin puhelun jälkeen. Hyvien uutisten jälkeen se viikkojen ja päivien laskeminen; 24 että ovat elinkelpoisia, 28 jolloin kaikkein pahin vaara on takana, 32 jo parempi aika, 34+ jolloin vihdoin oltiin turvassa oli myös jotain sellaista ettei hetkeäkään kaduta etten sitä enää koskaan joudu uudestaan elämään. Viikolla 34+ jouduin ...

Joulu, joulu, joulu... iki-ihana joulu. Tää tapa avata lahjat vasta jouluaamuna oli ehkä parasta mitä ollaan koskaan kokeiltu. Saatiin mukava ja stressitön jouluaatto, ihana aattoillan ateria ilman sitä kohta avataan lahjat sähläystä. Lasten nukahdettua kannettiin lahjat kuusen alle ja syötiin kahdestaan lohi- ja kinkkuleipiä. Tänään availtiin lahjat heti ensimmäiseks ja lasten tapellessa leikkiessä mä laitoin meille aamiaiseksi pannareita ja pekonia ja munia ja appelsiineja ja... L avas pullon skumppaa ja teki mimosat. Iltapäivällä – sitten kun siltä tuntuu - syödään kala-ateria. Graavilohta, savulohta, sillejä, täytettyjä munia, crabcakes... Huomenna Tapaninpäivän päivälliselle poikien kummeille. Torstaina tulee lastenvahti ja saadaan päivä kahdestaan. On oikeesti vähän pelottavaa kun lapsi on niin vähään tyytyväinen. Siis pelottavaa koska se ei ole ollut mikään kasvatuksellinen tavoite tai perheen yleinen ideologia. M ei vaan koskaan ole halunnut mitä...

Niinhän siinä sit kävi että se kuumeinen pieni tyttö myös heräsi kuumeisena ja aattoaamu alkoi lääkärissä. Tähän ei taas voi muuta sanoa kuin että kyllä pukki eiku äiti tietää... ehkä mä voisin ryhtyä valelääkäriks. Laryngiitti ja poskiontelotulehdus. Nyt odotellaan puhelua apteekista et päästään hakemaan tropit potilaalle. Mun entisessä joulunatsielämässä tää olis ollut maailmanloppu – ei jouluna sairasteta vaan juhlitaan sääntöjen ja aikataulun mukaisesti. Samoin kuin se et suklaata syötiin jo aamiaisella, ennen kuin Suomen Turku julisti joulurauhan Youtubessa (vm 2011, mutta kyllä se vähän kuluneempikin joulurauha meille kelpaa). Maailmanloppu olis myös ollut se, että L lähti poikien kanssa puistoon tai et mä istun tässä koneella tai et me ei syöty riisipuuroa tai... tää joulurentoilu on vaan oikeesti aika mukavaa. Joulurauhan julistusta kuunteli niin elävät kuin kuolleetkin

Glögit juotu yhdessä ystävien kanssa. Kinkku keräämässä lämpöä uunissa ja ruisleipätaikina kohoamassa. Joululaulut soi hiljalleen taustalla. Pieni kuumeinen tyttö sängyssä yläkerrassa.

Aatonaatto. Ootteko muuten koskaan miettineet että suomalaisilla on tapana juhlia etukäteen, aattona. Jouluaatto, vappuaatto, juhannusaatto. Joku on varmaan tutkinutkin asiaa. Tänään leivotaan ruisleipää, käydään vielä kertaalleen kaupassa, paistetaan kinkku ja käydään jouluglögillä. Paras hetki on kinkun tullessa uunista iltamyöhään... ne ensimmäiset maistiaiset. Siirsin kameran muistikortin sisällön koneelle ja liitän tähän vähän kuvia – joulukuusesta. Meidän, mun makuun, niin täydellisestä joulukuusesta. Ihana sekoitus lasten tekemiä koristeita ja eleganssia ja maanläheisyyttä. Sopivasti myös kitchiä. En muuten oo ainoa jolla on traumoja lapsuuden joulukuusista. Täällä on radio-ohjelma aiheesta ja sillä toimittajalla oli ihan sama trauma mun kanssa. Lame. Se miten se piti laittaa sinne kuuseen yksi kerrallaan. Ei tule meidän kuuseen lametta – ikinä. Joku kysyi odottaako M joulua. Kai se odottaa, omalla tavallaan. Ei sillä ole perhosia vatsassa si...