Siirry pääsisältöön

valkoinen elefantti


Kinkku suolassa ja kahdet juhlat juhlittu... tänään olis seuraavat ja lauantaina vielä yhdet. Tänään olisin voinut pitää taukoa ja olla vaan kotona, kotoilija kun on vähän huono iltariekkuja ja mua väsyttää jo etukäteen kun ajattelen tätä päivää ja edessä olevaa edestakaisin suhailua... ja kokoustamista ja Klinikan odotushuonetta ja... saisko kömpiä takaisin peiton alle?

Eiliset kemut oli kyllä kivat... ns. White Elephant Ornament Exchange – en osaa kääntää, siis selitän... Jokainen tuo juhliin halvan ($5) joulukuusenkoristeen ja siis pakkaa sen mahdollisimman jouluisasti ja hienosti. Jokainen juhlija nostaa pussista itselleen numeron ja se on lahjojen avaamisjärjestys... Mä olin eilen eka. Valkkasin siis kiinnostavan paketin, avasin ja kaikki asiaankuuluvasti ihailee mun saamaa joulukuusenkoristetta. Se jolla on seuraava numero voi joko avata uuden paketin TAI ”varastaa” mun avaaman paketin. Saman lahjan saa varastaa kahdesti ja sen kolmas omistaja saa siis pitää sen. Jos mun lahja varastetaan saan varastaa joltakin toiselta tai avata uuden paketin. Koska mä avasin ensimmäisenä oli mun vuoro myös viimeisenä ja näin sain sitten valita mieleiseni ja jättää ne joulukuuseen laitettavat korkokengät jonkun toisen tuskaksi. Vähän sekavaa, mutta hauskaa. Nukkumaanmenoaika vaan vähän kärsi.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi11. joulukuuta 2012 klo 12.57

    Hei,

    Kiitos valtavan mielenkiintoisista blogeista (100+ pv autismin kanssa)! Ihan vain näin heittona ja varmaan kuuletkin tätä usein mutta ehdottomasti olisi hienoa jos kokoaisit nämä blogien kirjoitukset koviin kansiin ja kirjaksi.
    Kirjoitat niin elämänmakuisesti ja oikeasti mukaansatempaavasti, että näin tuikituntematon lukijakin, anonyymi, on viettänyt nyt jo useamman päivän kirjoituksiesi parissa!

    Mahtavaa ja voimallista joulun odotusta ja itse juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2012 klo 18.06

      Kiitos! Kivaa kun viihdyt mukana ja tervetuloa joukkoon! Et ole eka joka ehdottaa sitä kirjan tekemistä ja mun on myönnettävä että se on harkinnassa...

      Hyvää joulunaikaa myös sinne!

      Poista
  2. Anonyymi12. joulukuuta 2012 klo 5.46

    Heips!

    Hyvä idea tuo kirja! Päädyin 100+n päivää autismin kanssa blogiin jonkun linkkauksesta ja luin samalta istumalta postauksiasi ainakin kaksi tuntia :) Sen jälkeen oon kahlaillut tekstejä eteenpäin aina kun on ollut aikaa.

    Mies oli viisi päivää reissussa, enkä ees ehtinyt ikävöidä kun oli mielenkiintoista luettavaa ;)

    Tykkään paljon sun tavasta kirjoittaa, teksti soljuu kivasti eteenpäin ja on, niinkuin aikaisemmin mainittiin, elämänmakuista ja mukaansatempaavaa!

    Kivaa joulunodotusta koko teidän poppoolle, jään takuulla seuraamaan.
    -Notte

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää