kotoillaan

Pojat on koko aamun leikkineet majaa ja rakentaneet legoilla. M ei koskaan – siis oikeesti ei koskaan – ole halunnut rakentaa majaa. Jätkät taas menee ees taas ja nauraa mennessään, rakentaa legoista ruokia ja lentokoneita ja kikattaa ja käkättää, leikkii tavalla jolla M ei vaan osaa leikkiä. Ihanaa ja haikeeta ja surullista... kunpa osaiskin olla peilaamatta näitä asioita aina myös M:n kautta ja keskittyis vaan nauttimaan siitä että nää kaksi muuta osaa.

Ilo siitä että M siirtyi omaan sänkyynsä nukkumaan saatuaan ihan oman joulukuusen ei kestänyt pitkään. Eilen illalla M palasi meidän sänkyyn ja mä muutin M:n huoneeseen taas vuorostani, useamman valvotun tai huonosti nukutun yön jälkeen. Tämä nyt vaan on niitä asioita joista taistellessa kukaan ei saa nukkua ja kaikki on väsyneitä ja kiukkuisia... helpommalla päästään kun annetaan sen olla meidän sängyssä. M nukkui kuin pieni possu ja heräskin reilusti normaalia myöhemmin, lähtien kouluun hyväntuulisena.

Mä oon poikain leikkiessä kirjoittanut tai kääntäen kirjoittanut jo kertaalleen kirjoitettua juhlapuhetta huomiseen Suomikoulun joulujuhlaan. Mun homma on pitää se puheen englanninkielinen versio. Olen siis kai niinku tehnyt töitä. Samalla leikin L:n uudella lelulla ja yritän päättää toimiiko tää vehjes mun käyttötarkoitukseen... kirjoittamiseen, kuvien editoimiseen ja bloggaamiseen. Nyt kun vielä keksisin miten pääsen käsiksi kuviin ja saan ne editoitua...

 Me vietetään kotipäivää... majoja ja junaleikkejä ja legoja ja joululauluja...