Siirry pääsisältöön

aamiaisella - YKSIN!


Mulla meni noin puolisen tuntia ymmärtää, että mullahan on edessä suorastaan täydellinen aamu... L on flunssassa ja päätti jäädä kotiin, ja kun mä pääsin sen tosiasian ylitse et mulla oli kakskytminsaa aikaa saada vaatteet päälle ja itseni ja O ulos ovesta ja M:n päivän jutut valmiiksi mä ymmärsin et mulla on edessä myös kaksi kokonaista tuntia ilman yhtään lasta... odotushuone vaihtui kahvilaan ja jos nyt ei tyylikkääseen, niin ainakin nautinnolliseen aamiaiseen ihan omassa rauhassa... minä ja kahvi ja tietokone!

Kun mä vähän vaille kymmenen meen hakemaan O:n Klinikalta mun tekis mieli karata kaksin sen kanssa  vielä moneksi tunniksi nauttimaan elämästä vain yhden lapsen kanssa... mennä kotiin vasta illalla tai huomenna tai joskus. Muistan silloin kun M syntyi, tai oikeastaan se aika ennen kuin pojat syntyi tai olin niin raskaana et elämä oli pelkkää kärsimystä... musta oli kummallista ettei joku halunnut olla oman lapsensa kanssa. Mä halusin olla M:n kanssa, se tarvitsi mua ja musta oli ihanaa olla siinä... ihanaa mennä ja tehdä yhdessä asioita. Ei me tarvittu omaa aikaa, eikä kahdenkeskeisiä illallisia kynttilänvalossa... meillä oli M ja M tuli mukaan, aina ja kaikkialle. Sit se muuttui, niitä olikin kolme ja kolmen tarpeet. M:n erilaisuus oli käsinkosketeltavampaa ja mä en enää voinutkaan olla olemassa vain ja ainoastaan sitä varten... tuli hetki kun aloin ymmärtää kaikkia niitä vanhempia jotka vaan halus pois – ruokakauppaan, roskikselle, vaatekomeroon... ihan sama, kunhan ne lapset ei oo siellä ja saa olla ihan yksin ja ihan hiljaa.

Mä oon kateellinen niille joilla on ne isovanhemmat tai sedät tai tädit tai kummit tai... sellaiset jotka hoitaa niitten lapsia. Päästää ne lomalle kahdestaan tai leffaan tai ravintolaan tai... mä en oo ihan varma ymmärtääkö kaikki ne ihmiset mitä niillä on. Ei se oo multa pois, mutta silti mä oon kateellinen... mulla on lastenhoitaja rahaa vastaan, tai sit on hätätilanneihmiset joilla itsellään on sama tilanne ja jotka vaan on niin ystävällisiä et auttaa meitä jos on hätä. Niillä on kuitenkin myös ne omat lapset ja omat menot ja... Olisko meidän tilanne toisenlainen jos oltais Suomessa? L:n faija varmaan ottais näitä mielellään välillä ja anoppi vois ehkä ottaa yhden kerrallaan, oma mutsi vain jos sillä olis sellainen hetki et se haluais leikittää niitä, ei silloin kun meillä olis tarve tai menoa tai... se on nähty jo täällä. Me saatiin aikanaan vuosisadan riita aikasiks siitä et se oli luvannut hoitaa M:aa sillä aikaa kun me mentiin tekemään kaupat meidän talosta... kun se päivä tuli se haluskin mennä shoppailemaan broidin kanssa ja jäi lopulta hevosen kokoinen herne nenässä katsomaan M:aa kun me nyt ei tosiaan voitu ottaa lasta mukaan sinne kauppakirjantekotilaisuuteen, joka kesti useamman tunnin. Sen jälkeen ei olla sen varaan laskettu, mutta eipä se sen keikan jälkeen oo meillä käynytkään... siitä on nyt aikaa kolme vuotta.

Tää hetki tässä kahvilla on saanut mut löytämään joulumielen taas... selän takana on joulukuusi ja se tuoksuu autuaallisen ihanalta... ens viikolla on mun synttärit – mä olen tässä asiassa vieläkin lapsi, mä rakastan mun synttäreitä ja musta on kivaa olla taas vanhempi... ei ahdista, ei yhtään. Kohta on joulu... maanantaina haetaan kinkku ja laitetaan se suolaan, joululahjat on ostettu ja odottaa paketointia, mä hymyilen – tää aamu tuli tarpeeseen, kiitos L kun tulit kipeeksi!


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...