uneliaita ajatuspolkuja

Makaan sohvalla ”päikkäreillä” ja mielessä risteilee kaikenlaisia ajatuksia. Oon siinä sellaisessa puolihorteessa niin että vaikka silmät on kiinni niin korvat toimii ikääkuin korvaavana aistina... keittiöstä kuuluu rapinaa ja mä mietin mitä rapisevaa sinne jäi esiin, kuulen kuinka jotain putoaa ja raotan silmiä ja suljen ne taas. Pienet jalat kulkee ohitse ja joku tuikkaa kostean pusun mun poskelle. Kymmenen minuutin kohdalla nousen ylös ja tarjoilen nälkäiselle M:lle lounaan, pojat liittyy seuraan ja mä istahdan tähän koneelle pohtimaan niitä samoja asioita...

Toissapäivänä pojat kasvoi tuuman ja kaikki housut – kahta paria lukuunottamatta – jäi liian lyhkäisiksi. Puolihuolimattomasti surffaan ja katson vaihtareita ja päätän tänään illalla vähän shoppailla ihan oikeestikin. Uusi suosikki on Peek, ne avas just kaupan tohon meidän ostarille... ihania ja vähän erilaisia. Niitä ”uusia” rattaitakin pitäis vähän tuunailla... ne on siis meidän uudet metsärattaat ja vaikka teknisesti ovatkin ihan toimivat niin silti tarttevat vähän TLC:tä (Tender Love and Care).

Klinikalla kaikki – oikeesti kaikki – kysyi miten M voi, tän päivän terapioita peruutellessa kun valkoinen valhe oli kuume... mulla oli huono omatunto, mutta silti silmät kirkkaina selitin kaikille kuinka se onneksi voi jo paljon paremmin ja on huomenna jo ihan varmasti täysin kunnossa. Joku sisäinen ääni mulla vaan aina toitottaa että näistä kerroista tulee vielä rangaistus... mistä kerroista? Meidän lapset kun tunnetusti käy terapiassa puolikuntoisinakin.

Marika laittoi pohtimaan äitiyttä lasten näkökulmasta. Miltä mä näytän äitinä niitten silmissä? Kiireiseltä ja poissaolevalta? Äkäiseltä vai lempeältä? Kiivaalta ainakin. Dramaattiselta? Teatraaliselta? Kivalta, mukavalta? Pelottavalta? Toivottavasti oikeudenmukaiselta ja ainakin turvalliselta... Ainakin vielä ne uskaltaa sanoa mulle mitä ajattelevat, niin soisin sen jatkuvankin. Ehkä me muutaman vuoden päästä päästään käymään äitiyden kehityskeskusteluitakin, saan sitä oikeeta palautetta, aitoa ja suoraa. Toistaiseksi mä olen joko se maailman paras tai sit suoraan kaikista kamalin. Minkälainen on se ”meidän äiti”? Mitä se tekee ja sanoo aina? Mitä ne kirjoittais musta kirjaan? Ainakin ne tänään muistaa kertoa mulle, että mä olen 41.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. Kaskadi

Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista