Siirry pääsisältöön

12-12-12


Sen sijaan et mulla olis ollut se normaali keskiviikkoaamu; herätys kuudelta, M autoon seiskan jälkeen, hyppy suihkuun ja loppujen kanssa perään... Mä aloitin aamuni nukkumalla ”pitkään”, laittamalla päähäni synttärisankarin Party Hat:n, kuuntelemalla epävireisen kuoroni  syvältä sydämistä kumpuavaa onnittelulaulua... uusilla bootseilla, mimosalla, herkuilla ja kakulla... L:n kattamalla pöydällä ja joululauluilla... aivan mahtava ylläri! Kiitos L, maailman paras mies!  Hetkeä myöhemmin soi puhelin ja kaksivuotias kummityttömme lauloi mulle sen saman epävireisen ja aina niin ihanan laulun...

***

Eilen illalla juttelin pitkään – niissä kolmansissa juhlissa – kahden autistisen pojan äidin kanssa. B on M:n koulukaveri ja vanhempi pojista aloitti koulun tänä syksynä... vertaisten kanssa on aina kivaa puhua, ne kun ymmärtää puolesta sanasta mitä mä tarkoitan. Ja me puhuttiin opettajista ja vanhemmuudesta ja tukitoimista, ja me puhuttiin K:sta ja siitä kuinka sillä on kaksi vaihdetta ON ja OFF, ihan niin kuin B:llä.

M oli innoissaan mun synttäreistä, siihen asti kunnes sen tajuntaan uppos se tosiasia et sehän sekottaa sen aikatauluja ja sillä jää kaksi terapiaa väliin ja päivä menee ihan väärin ja eritavalla... sen jälkeen meillä oli vaatimuksia ja kiukkua ja yleistä ahdistusta... Synttärit on jees, JOS ne ei vaikuta omaan elämään.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hanna12. joulukuuta 2012 klo 10.16

    Onnittelut syntymapaivasi johdosta! Sun blogista on tullut mulle oheistoiminto vauvaa imettaessani..sampylataikinan noustessa!

    VastaaPoista
  2. Dawn12. joulukuuta 2012 klo 11.52

    Paljon onnea! :)

    VastaaPoista
  3. Melina14. joulukuuta 2012 klo 10.05

    Myöhäiset synttärionnittelut! Hienona päivänäkin 12-12-12.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää