12-12-12

Sen sijaan et mulla olis ollut se normaali keskiviikkoaamu; herätys kuudelta, M autoon seiskan jälkeen, hyppy suihkuun ja loppujen kanssa perään... Mä aloitin aamuni nukkumalla ”pitkään”, laittamalla päähäni synttärisankarin Party Hat:n, kuuntelemalla epävireisen kuoroni syvältä sydämistä kumpuavaa onnittelulaulua... uusilla bootseilla, mimosalla, herkuilla ja kakulla... L:n kattamalla pöydällä ja joululauluilla... aivan mahtava ylläri! Kiitos L, maailman paras mies! Hetkeä myöhemmin soi puhelin ja kaksivuotias kummityttömme lauloi mulle sen saman epävireisen ja aina niin ihanan laulun...

***

Eilen illalla juttelin pitkään – niissä kolmansissa juhlissa – kahden autistisen pojan äidin kanssa. B on M:n koulukaveri ja vanhempi pojista aloitti koulun tänä syksynä... vertaisten kanssa on aina kivaa puhua, ne kun ymmärtää puolesta sanasta mitä mä tarkoitan. Ja me puhuttiin opettajista ja vanhemmuudesta ja tukitoimista, ja me puhuttiin K:sta ja siitä kuinka sillä on kaksi vaihdetta ON ja OFF, ihan niin kuin B:llä.

M oli innoissaan mun synttäreistä, siihen asti kunnes sen tajuntaan uppos se tosiasia et sehän sekottaa sen aikatauluja ja sillä jää kaksi terapiaa väliin ja päivä menee ihan väärin ja eritavalla... sen jälkeen meillä oli vaatimuksia ja kiukkua ja yleistä ahdistusta... Synttärit on jees, JOS ne ei vaikuta omaan elämään.