sunnuntai 9. joulukuuta 2012

pelkkää hyvää tarkoittaen


Tää on taas yksi niistä aiheista joihin palaan säännöllisesti, varmaan ajasta iäisyyteen ja taas takaisin... Se on myös se aihe, josta puhutaan vertaisten kanssa aina säännöllisesti.

Hyvää tarkoittava vähättely.

Elämää autistisen lapsen kanssa on vaikeaa kuvailla. Useimmille ulkopuolisille se kai piirtyy mieleen sanoilla hankala, huonostikäyttäytyvä, vaikeasti ennakoitava... Elämä autistisen lapsen kanssa on. Se on sellaista jatkuvaa luistelua puoliviistolla pinnalla, konfliktien välttelyä, odottamista, tukemista, sataan ja taas sataan laskemista. Ymmärtämistä ja hirvittävää turhautumista kun joskus on vaan niin kamalan vaikeeta ymmärtää toinen toistaan, mun M:aa ja sen mua.

Mä puhun asiasta ulkopuoliselle ja se kertoo kuinka heidän lapsi on IHAN samanlainen. Kivaa, kiitos... joo, EI OO tai JOS ON suosittelen menemään tutkimuksiin. Käytän esimerkkejä ja saan vastaukseksi että eihä M nyt sellainen ole, ai ei vai? Kumpi meistä asuu ja elää sen kanssa?

Mä katson aamulla kun mun kolme lasta syö mandariinia. O keksii että se on talo jossa on ovi ja avaa ja sulkee sitä ovea. K:n mandariini on pyörä ja M:n mandariini on mandariini. Me ajellaan naapurustossa katselemassa jouluvaloja... pojat nauttii ja osoittelee värikkäitävaloja ja joulupukkeja ja poroja ja enkeleitä ja... M kysyy mihin me ollaan menossa ja miksi – ei ole järkevää ajella ilman päämäärää.

Mä tiedän että ne kaikki tarkoittaa hyvää, ne haluaa kai lohduttaa vaikka eihän me lohtua tarvita, lähinnä kai ymmärrystä jos edes sitä. Se on asia joka on, niin kuin taivas on sininen  tai maa kiertää aurinkoa... Enhän mäkään sano sydänsairaan lapsen äidille että meidän lapsilla on varmaan vähän samanlaiset sydämet.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.