pelkkää hyvää tarkoittaen

Tää on taas yksi niistä aiheista joihin palaan säännöllisesti, varmaan ajasta iäisyyteen ja taas takaisin... Se on myös se aihe, josta puhutaan vertaisten kanssa aina säännöllisesti.

Hyvää tarkoittava vähättely.

Elämää autistisen lapsen kanssa on vaikeaa kuvailla. Useimmille ulkopuolisille se kai piirtyy mieleen sanoilla hankala, huonostikäyttäytyvä, vaikeasti ennakoitava... Elämä autistisen lapsen kanssa on. Se on sellaista jatkuvaa luistelua puoliviistolla pinnalla, konfliktien välttelyä, odottamista, tukemista, sataan ja taas sataan laskemista. Ymmärtämistä ja hirvittävää turhautumista kun joskus on vaan niin kamalan vaikeeta ymmärtää toinen toistaan, mun M:aa ja sen mua.

Mä puhun asiasta ulkopuoliselle ja se kertoo kuinka heidän lapsi on IHAN samanlainen. Kivaa, kiitos... joo, EI OO tai JOS ON suosittelen menemään tutkimuksiin. Käytän esimerkkejä ja saan vastaukseksi että eihä M nyt sellainen ole, ai ei vai? Kumpi meistä asuu ja elää sen kanssa?

Mä katson aamulla kun mun kolme lasta syö mandariinia. O keksii että se on talo jossa on ovi ja avaa ja sulkee sitä ovea. K:n mandariini on pyörä ja M:n mandariini on mandariini. Me ajellaan naapurustossa katselemassa jouluvaloja... pojat nauttii ja osoittelee värikkäitävaloja ja joulupukkeja ja poroja ja enkeleitä ja... M kysyy mihin me ollaan menossa ja miksi – ei ole järkevää ajella ilman päämäärää.

Mä tiedän että ne kaikki tarkoittaa hyvää, ne haluaa kai lohduttaa vaikka eihän me lohtua tarvita, lähinnä kai ymmärrystä jos edes sitä. Se on asia joka on, niin kuin taivas on sininen tai maa kiertää aurinkoa... Enhän mäkään sano sydänsairaan lapsen äidille että meidän lapsilla on varmaan vähän samanlaiset sydämet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. Kaskadi

Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista