Siirry pääsisältöön

kolme vai kaksi yötä jouluun on


M makaa sohvassa ja potee 10% flunssaa ja 90% yleistä uupumusta. Musta on ihanaa että se purkaa itseään lepäämällä – edes hetken – eikä ainoastaan ja vaan riitelemällä ja kiukkuamalla.

Tää meidän joulu on rakennettu aikatauluttomaksi ja rennoksi ja ihan vaan oleiluksi, jotta saa vaan olla yöpaidassa ja sohvalla peiton alla... ruokajutuistakaan en jaksa ottaa paineita. Laatikot on tekemättä, kun ei niitä kukaan kuitenkaan edes halua. Kalapöytään keskityn vähän enemmän ja jouluaamun brunssiin. Leipoa oon ajatellut, mutta jos ei tule inspiraatiota niin jääköön sekin. Joulusiivouksen hoiti L... imuroi, pyyhki pahimmat pölyt, pesi lattiat ja vessat.

Joulukortteja ja sähköisiä hyvän joulun toivotuksia tupsahtelee sieltä ja täältä. Tähän ajattelin liittää Pastor Benin joulukortin, kun se on niin kovin erilainen kuin sen suomalaisen evankelisluterilaisen papin joulukortti saattaisi olla, eikä mun käsittääkseni Suomessa pappi lähetä seurakunnalleen joulukortteja, edes sähköisiä?



Kommentit

  1. Mä kyllä katselisin eikun kuuntelisin Pastor Beniä, onpas mukavan näköinen heppu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oikeestikin just mukava ja karismaattinen. Sellainen maanläheinen ja helposti lähestyttävä.

      Poista
    2. Sammaa mieltä sinun kanssa, kyllähän tuota mielellään kattelisi ja varmaan vähän kuuntelisikin ;).
      Muruset

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...