toivorikasta aamua

Uus yritys taas, tänään se alkoi nukkumalla pommiin ja siinä vaiheessa kun avasin silmät mulla oli 20 minuuttia aikaa saada M:n kamat kasaan, sille vaatteet päälle ja jotain suuhun... Päälle suunnilleen ekat vaatehuoneessa käteen osuneet – onneksi sain pyykit lajiteltua maanantaina – kassiin eilisen snacksien jämät ja suuhun Tontun tuoma candy cane. Neiti ajallaan autossa – 10 pistettä. Pojat sit sai ihan oikeen aamiaisenkin ja nyt häädin ne tonne katsomaan telkkua ja leikkimään.

Näin aamuisin jaksan aina olla ihan toivorikas, kai sekin on positiivista ja se tarve juosta lähimmän junan alle alkaa yleensä vasta iltapäivästä... Ehkä se on jotain sellaista sisäsyntyistä peruspositiivisuutta tai lapsenomaista uskoa siihen että meillä saattaa tänään olla ihan kivaa, koko päivän. Ehkä tänään on se päivä...