Siirry pääsisältöön

arkea ja politiikkaa


Ihan tarkoituksella rauhoitin tätä viikkoa niin ettei oo yhtään iltamenoa eikä päivisinkään mitään muuta kuin pakolliset... josko sillä pääsis taas pinnalle ja kohtahan on jo joulu ja joululoma ja... Ne pakolliset toki tälläkin viikolla on vielä seitsemän terapiaa, baletti, kaks lääkäriaikaa ja opekokous ja perjantaina vieraita – onhan siinäkin. Ja se seuraava viikko on sit jo taas täynnä... on neljät kemut ja mops ja baletti ja leikkideittejä ja ykstoista terapiaa ja Suomikoulua ja kinkun suolausta ja... onko se mikään ihme et tammikuussa iskee aina ns. sosiaalinen krapula – sitä sulkeutuu mökkiinsä eikä halua vähään aikaan nähdä yhtään ketään tai mennä mihinkään.

***
Sit mä mietin ihan poliittiisia juttuja ja näitä hienoja Obaman säästöjä – myönnän, olis se Romneykin varmaan tehnyt ihan saman... vammaishoidosta vastaa meillä se Medicare, josta kovasti väännettiin kättä vaalien alla. Nyt näyttäis siltä että jos jotakin ei tapahdu ja nopeesti – eikä varmaan tapahdu – iskee ne suuret säästöt just tähän ja Medicaren alaisilta lapsilta (aikuisiltakin) viedään muun muassa terapiapalvelut. Käytännössä siis ne eniten apua tarvitsevat lapset ja nuoret jää ilman apua tai apua saa huomattavasti aikaisempaa vähemmän.

Okei, siis vähemmän apua ja terapiaa, mitäs siitä... vammaiset ei osaa huutaa kovaan ääneen apua ja kukas itä nyt ees kaipaa, apua vammaisille? (Huom, RAJUA sarkasmia...) Ja kuten useimmissa asioissa kai noin yleismaailmallisestikin, ne ihmiset joita tämä asia ei millään tavalla kosketa ovat autuaan tietämättömiä tästä. No, tää kaikkihan tulee jatkossa kaatumaan koulujärjestelmän niskaan, kun ns. ”Early Intervention” palvelut loppuu kunnallisina saadaan koulut täyteen lapsia jotka olis voineet hyötyä terapiasta ja kasvaa ja kehittyä, vaan eivät sitä sitten saaneetkaan. Miten koulujärjestelmä kestää tämän hurjan kasvun entistä mittavampaa erityistukea vaativassa oppilasmateriaalissa? Mistä resurssit? Mistä rahat? Ei mistään... miten käy oppimistuloksen noin ihan yleisestikin – e siis pelkästään erityislapsilla – jos luokissa on kasvava maara erityistukea vaativia oppilaita, mutta ei resursseja tarjota sitä tukea? Entä kun nää lapset  kasvaa aikuisiksi ja tarvitsevat edelleen sitä lisätukea ja apua, enemmän kuin olisivat tarvinneet jos olisivat saaneet riittävät terapiapalvelut? Terve vaan ja onnea sanon mä. Tää pee kun tulee vielä kaatumaan meidän kaikkien niskaan ja isolla kädellä.

Olen puhunut, ei vaan taida ne ”oikeat” ihmiset olla tätä kuulemassa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...