Ihan
tarkoituksella rauhoitin tätä viikkoa niin ettei oo yhtään iltamenoa eikä
päivisinkään mitään muuta kuin pakolliset... josko sillä pääsis taas pinnalle
ja kohtahan on jo joulu ja joululoma ja... Ne pakolliset toki tälläkin viikolla
on vielä seitsemän terapiaa, baletti, kaks lääkäriaikaa ja opekokous ja perjantaina
vieraita – onhan siinäkin. Ja se seuraava viikko on sit jo taas täynnä... on neljät
kemut ja mops ja baletti ja leikkideittejä ja ykstoista terapiaa ja Suomikoulua
ja kinkun suolausta ja... onko se mikään ihme et tammikuussa iskee aina ns.
sosiaalinen krapula – sitä sulkeutuu mökkiinsä eikä halua vähään aikaan nähdä
yhtään ketään tai mennä mihinkään.
***
Sit mä mietin
ihan poliittiisia juttuja ja näitä hienoja Obaman säästöjä – myönnän, olis se
Romneykin varmaan tehnyt ihan saman... vammaishoidosta vastaa meillä se
Medicare, josta kovasti väännettiin kättä vaalien alla. Nyt näyttäis siltä että
jos jotakin ei tapahdu ja nopeesti – eikä varmaan tapahdu – iskee ne suuret
säästöt just tähän ja Medicaren alaisilta lapsilta (aikuisiltakin) viedään muun
muassa terapiapalvelut. Käytännössä siis ne eniten apua tarvitsevat lapset ja
nuoret jää ilman apua tai apua saa huomattavasti aikaisempaa vähemmän.
Okei, siis
vähemmän apua ja terapiaa, mitäs siitä... vammaiset ei osaa huutaa kovaan
ääneen apua ja kukas itä nyt ees kaipaa, apua vammaisille? (Huom, RAJUA
sarkasmia...) Ja kuten useimmissa asioissa kai noin yleismaailmallisestikin, ne ihmiset joita tämä asia ei millään tavalla kosketa ovat autuaan tietämättömiä tästä. No, tää kaikkihan tulee jatkossa kaatumaan koulujärjestelmän
niskaan, kun ns. ”Early Intervention” palvelut loppuu kunnallisina saadaan
koulut täyteen lapsia jotka olis voineet hyötyä terapiasta ja kasvaa ja
kehittyä, vaan eivät sitä sitten saaneetkaan. Miten koulujärjestelmä kestää
tämän hurjan kasvun entistä mittavampaa erityistukea vaativassa oppilasmateriaalissa?
Mistä resurssit? Mistä rahat? Ei mistään... miten käy oppimistuloksen noin ihan
yleisestikin – e siis pelkästään erityislapsilla – jos luokissa on kasvava
maara erityistukea vaativia oppilaita, mutta ei resursseja tarjota sitä tukea? Entä
kun nää lapset kasvaa aikuisiksi ja
tarvitsevat edelleen sitä lisätukea ja apua, enemmän kuin olisivat tarvinneet
jos olisivat saaneet riittävät terapiapalvelut? Terve vaan ja onnea sanon mä.
Tää pee kun tulee vielä kaatumaan meidän kaikkien niskaan ja isolla kädellä.
Olen puhunut, ei
vaan taida ne ”oikeat” ihmiset olla tätä kuulemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti